Lue keskustelun säännöt.
Esiintymispelko pilaa kaiken
05.12.2025 |
Moikka,
Haluaisin heti esittää toiveen, että vastaisitte kuten vastaisitte kasvotusten ihmiselle. Jos tekee mieli laittaa jotain ilkeää tai asiatonta, niin arvostaisin jos sitten klikkaat itsesi pois tästä keskustelusta.
Oon aina ollut ujo ja en tuo itseäni esille. Pienissä porukoissa menee hyvin, mutta isommat porukat tai vieraat tilaisuudet vetää mut lukkoon. Sen verran olen jutellut työpsykologin kanssa, että tämä liittyy ainakin joiltain osin siihen, että aikoinaan koulussa on kiusattu. Mua on myös kasvatettu paikoin alistavalla tyylillä, joka myös taustalla ehkä vaikuttaa. Lisäksi psykologin mukaan olen erittäin vaativa itseäni kohtaan.
Olen introvertti ja opinnoissa menestynyt. Työelämä on vaikeampaa. Olen tosi hyvä mun työssä aina siihen saakka, kunnes pitää esiintyä. Mä pelkään sitä. Ja en puhu tässä nyt ns. normaalista jännityksestä, joka on vähän ennen esitystä ja ehkä laukeaakin kun esitys etenee. Mä puhun jännityksestä, joka alkaa päiviä ennen itse esiintymistä ja esiintymispäivä on pilalla koko päivän. Aamusta alkaen, en pysty syömään, suolisto ns. toimii, vatsassa tuntuu koko ajan ja juuri ennen esitystä (1-2 h ennen) sydän jo hakkaa. Puhumattakaan kun on muutama minuutti esitykseen. Sitten alkaa itse esitys ja se vasta karmeaa on. Toistelen samoja asioita hermostuksissani, menen vauhdilla läpi, haluan vaan tilanteesta äkkiä pois. Sydän hakkaa, suusta lähtee kaikki sylki - niin paljon jännitän. Esiintymisen jälkeen en muista mitään. Ja koko loppupäivän (ja seuraavat 1-3 päivää) soimaan itseäni.
Lääkärissäkin olen käynyt ja saanut pahimpiin esiintymistilanteisiin Opamoxia ja Propralia. Opamoxin kanssa olen ollut varovainen, ja käytän ehkä 1-2 kk välein ja oikeasti vain niihin kaikkein vaativimpiin esiintymisiin. Käyttänyt n. 2 vuotta näin (saan aina 30 tabl kerrallaan, joten kestävät n. vuoden yleensä - otan siis maltillisesti koska pelkään koukuttumisriskiä).
Oon kuitenkin huomannut, että Opamox ei enää auta kuten ennen. Oli vaihe, että se turrutti paremmin sitä kamalaa fiilistä. En tiedä, onko sitten toleranssi kuitenkin kasvanut, mutta en saa siitä enää sitä apua mitä aluksi sain.
Mä en oikein tiedä mitä tehdä enää. Pahimmillaan omasta mielestä huonosti menneen esityksen jälleen oon miettinyt et jos kuolisin, ei tarvisi mennä enää ikinä tai kohdata näitä ihmisiä uudelleen, keiden edessä olen nolannut itseni. En ikinä tekisi mitään, en ole itsetuhoinen, mutta tuo ajatuskin pelottaa koska muuten olen tosi elämäniloinen. Mun työ on muuten tosi mukavaa, itsenäistä ja sellaista mistä siis todellakin tykkään. Siinä ainoa miinus on nämä esiintymiset joita aina välillä on. Ja vaikka miten altistan itseäni niille, ei tämä vaan helpotu - tuntuu vain menevän pahemmaksi joka esiintymisen jälkeen.
Tässä kunnon vuodatus. Onko samaa kokevia? Mitä apua olette hakeneet ja onko siitä ollut apua. Olen jotenkin umpikujassa asian kanssa ja työelämässä haluaisin ihan todellakin pysyä vielä pitkään ja tehdä työtä josta todella pidän (pl. esiintymiset). Kiitos, jos joku jaksaa tähän vastata
Kommentit (10)
Toisenlainen työ, missä ei tarvitse esiintyä vois sopia peremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisenlainen työ, missä ei tarvitse esiintyä vois sopia peremmin.
Normaalisti sanoisin, että lisää altistumista ja harjoitusta, ja tottumista, niin siihen tottuu ja voi oppia tykkäämään, mutta tää tapaus vaikuttaa niin pateettiselta, että minäkin neuvoisin näin.
osteopatia on sellainen mitä kannattaa kokeilla.
Miten osteopatia vaikuttaa ahdistukseen:
Autonomisen hermoston tasapainotus: Osteopaatti rauhoittaa sympaattisen ("taistele tai pakene") hermostoa ja aktivoi parasympaattista ("lepää ja sulata") hermostoa pehmeillä tekniikoilla, mikä laskee kehon kierroksia ja vähentää ahdistuksen fyysisiä oireita.
Lihasjännitysten vapauttaminen: Käsittelemällä esimerkiksi palleaa, hartioita ja rintakehää autetaan rentouttamaan lihaksia, joihin stressi on kerryttänyt jännitystä.
Hengityksen ja läsnäolon tukeminen: Hoidot voivat palauttaa pallean normaalin toiminnan ja auttaa löytämään yhteyden kehoon ja paremman läsnäolon tunteen, mikä lisää elinvoimaa.
Kokonaisvaltainen hyvinvointi: Osteopatia auttaa kehoa palautumaan stressistä kokonaisvaltaisesti, mikä parantaa unenlaatua, energiatasoja ja kykyä käsitellä stressiä.
Toisenlaisessa työssä on se ongelma, että nykyään lähes kaikissa töissä vaaditaan ainakin jonkintasoista esiintymisvalmiutta. Eikä omassa työssänikään se ole edes joka viikkoista. Kuten sanottua, muuten pidän todella paljon työstäni, koen olevani siinä hyvä ja aamuisin on mukava mennä töihin (paitsi päivinä jossa on esiintymistä). Ymmärrän ajatuksenne toisenlaisesta työstä, mutta siinä olisi se riski että menettäisin muuten minulle tärkeän ja rakkaan työn ja pahimmillaan tilanne olisi se, että uusi työ ei olisi ollenkaan mistä pidän.
Propral yksinään ei auta lainkaan, mutta yhdessä Opamoxin kanssa se toimii, koska se laskee sykkeen.
Toivon ja uskonkin, että iän myötä toivottavasti tulee varmuutta. Sekin vaan tuntuu kaukaiselta tässä hetkessä.
Kun muistaisit että ihmiset katsovat sinua hyvällä, eivät arvostellen ja paheksuen.
Miten itse katsot esiintyvää henkilöä? Näetkö pelkät virheet ja puutteet, vai havaitsetko sellaisia ollenkaan?
Jos huomaat jonkun esiintyjän jännittävän, toivot varmasti että hän onnistuu eikä piittaa vaikka vähän kädet tärisevät. Niin muutkin sinusta ajattelevat. Valtaosa ihmisistä on hyväntahtoisia.
Sitä paitsi oma mielesi kasvattaa pikkuasiat valtavan suuriksi. Moni ei huomaa lainkaan jos esityksesi vähän takkuaa. Tämän kun muistaisit. Älä ole liian kriittinen itsellesi. Olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin.
Tiedän mistä puhut, olen kokenut saman. Opamox, Propral ja juttelu psykiatrisen sh n kanssa auttoivat jonkin verran. En vieläkään tykkää esiintyä mutta kestän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama, eikä ole helpottanut iän myötä vaikka niin aina väitetään. Aina yhtä kamalaa. Olen hyväksynyt, että näin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Kun muistaisit että ihmiset katsovat sinua hyvällä, eivät arvostellen ja paheksuen.
Miten itse katsot esiintyvää henkilöä? Näetkö pelkät virheet ja puutteet, vai havaitsetko sellaisia ollenkaan?
Jos huomaat jonkun esiintyjän jännittävän, toivot varmasti että hän onnistuu eikä piittaa vaikka vähän kädet tärisevät. Niin muutkin sinusta ajattelevat. Valtaosa ihmisistä on hyväntahtoisia.
Sitä paitsi oma mielesi kasvattaa pikkuasiat valtavan suuriksi. Moni ei huomaa lainkaan jos esityksesi vähän takkuaa. Tämän kun muistaisit. Älä ole liian kriittinen itsellesi. Olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin.
Tiedän mistä puhut, olen kokenut saman. Opamox, Propral ja juttelu psykiatrisen sh n kanssa auttoivat jonkin verran. En vieläkään tykkää esiintyä mutta kestän sen.
Voi kiitos ihana <3 Tämä oli niin nätisti kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama, eikä ole helpottanut iän myötä vaikka niin aina väitetään. Aina yhtä kamalaa. Olen hyväksynyt, että näin se vaan on.
Ihanaa kun on kuitenkin kohtalotoveri ja saa vertaistukea <3
Hakeudu Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, lähinnä kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan keskittyneelle psykoterapeutille. Arviointi- ja lausuntokuvio voidaan aloittaa työterveyshuollossa, jos sopimuksenne kattaa sen. Kysy lisätietoa psykologilta, jolla jo käyt.
Minulla on ollut tuollaista nuorempana. Silloin ei ollut tarjolla lääkkeitä. Auttaako se propranol sinulla? Liitty yleensä juurikin vaativaan persoonallisuuteen ja perfektionismiin. Muut eivät näe tai koe jännittyneisyyttäsi samalla tavalla kuin sinä. Tuosta ei varmaan ollut apua, mutta saattaa helpottua iän ja kokemuksen myötä. Pieni stressi kertoo siitä, että olet virittynyt oikein asian esittelyyn tms. Jotenkin kannattaa suunnata ajattelu ja toiminta muuhun että pääsee esiintymisen yliajattelusta etukäteen. Vähempikin riittää ja aina ei tarvitse olla täydellinen - jotenkin siihen moodiin pitäisi päästä.