Lue keskustelun säännöt.
Esiintymispelko pilaa kaiken
05.12.2025 |
Moikka,
Haluaisin heti esittää toiveen, että vastaisitte kuten vastaisitte kasvotusten ihmiselle. Jos tekee mieli laittaa jotain ilkeää tai asiatonta, niin arvostaisin jos sitten klikkaat itsesi pois tästä keskustelusta.
Oon aina ollut ujo ja en tuo itseäni esille. Pienissä porukoissa menee hyvin, mutta isommat porukat tai vieraat tilaisuudet vetää mut lukkoon. Sen verran olen jutellut työpsykologin kanssa, että tämä liittyy ainakin joiltain osin siihen, että aikoinaan koulussa on kiusattu. Mua on myös kasvatettu paikoin alistavalla tyylillä, joka myös taustalla ehkä vaikuttaa. Lisäksi psykologin mukaan olen erittäin vaativa itseäni kohtaan.
Olen introvertti ja opinnoissa menestynyt. Työelämä on vaikeampaa. Olen tosi hyvä mun työssä aina siihen saakka, kunnes pitää esiintyä. Mä pelkään sitä. Ja en puhu tässä nyt ns. normaalista jännityksestä, joka on vähän ennen esitystä ja ehkä laukeaakin kun esitys etenee. Mä puhun jännityksestä, joka alkaa päiviä ennen itse esiintymistä ja esiintymispäivä on pilalla koko päivän. Aamusta alkaen, en pysty syömään, suolisto ns. toimii, vatsassa tuntuu koko ajan ja juuri ennen esitystä (1-2 h ennen) sydän jo hakkaa. Puhumattakaan kun on muutama minuutti esitykseen. Sitten alkaa itse esitys ja se vasta karmeaa on. Toistelen samoja asioita hermostuksissani, menen vauhdilla läpi, haluan vaan tilanteesta äkkiä pois. Sydän hakkaa, suusta lähtee kaikki sylki - niin paljon jännitän. Esiintymisen jälkeen en muista mitään. Ja koko loppupäivän (ja seuraavat 1-3 päivää) soimaan itseäni.
Lääkärissäkin olen käynyt ja saanut pahimpiin esiintymistilanteisiin Opamoxia ja Propralia. Opamoxin kanssa olen ollut varovainen, ja käytän ehkä 1-2 kk välein ja oikeasti vain niihin kaikkein vaativimpiin esiintymisiin. Käyttänyt n. 2 vuotta näin (saan aina 30 tabl kerrallaan, joten kestävät n. vuoden yleensä - otan siis maltillisesti koska pelkään koukuttumisriskiä).
Oon kuitenkin huomannut, että Opamox ei enää auta kuten ennen. Oli vaihe, että se turrutti paremmin sitä kamalaa fiilistä. En tiedä, onko sitten toleranssi kuitenkin kasvanut, mutta en saa siitä enää sitä apua mitä aluksi sain.
Mä en oikein tiedä mitä tehdä enää. Pahimmillaan omasta mielestä huonosti menneen esityksen jälleen oon miettinyt et jos kuolisin, ei tarvisi mennä enää ikinä tai kohdata näitä ihmisiä uudelleen, keiden edessä olen nolannut itseni. En ikinä tekisi mitään, en ole itsetuhoinen, mutta tuo ajatuskin pelottaa koska muuten olen tosi elämäniloinen. Mun työ on muuten tosi mukavaa, itsenäistä ja sellaista mistä siis todellakin tykkään. Siinä ainoa miinus on nämä esiintymiset joita aina välillä on. Ja vaikka miten altistan itseäni niille, ei tämä vaan helpotu - tuntuu vain menevän pahemmaksi joka esiintymisen jälkeen.
Tässä kunnon vuodatus. Onko samaa kokevia? Mitä apua olette hakeneet ja onko siitä ollut apua. Olen jotenkin umpikujassa asian kanssa ja työelämässä haluaisin ihan todellakin pysyä vielä pitkään ja tehdä työtä josta todella pidän (pl. esiintymiset). Kiitos, jos joku jaksaa tähän vastata
Kommentit (15)
Toisenlainen työ, missä ei tarvitse esiintyä vois sopia peremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisenlainen työ, missä ei tarvitse esiintyä vois sopia peremmin.
Normaalisti sanoisin, että lisää altistumista ja harjoitusta, ja tottumista, niin siihen tottuu ja voi oppia tykkäämään, mutta tää tapaus vaikuttaa niin pateettiselta, että minäkin neuvoisin näin.
osteopatia on sellainen mitä kannattaa kokeilla.
Miten osteopatia vaikuttaa ahdistukseen:
Autonomisen hermoston tasapainotus: Osteopaatti rauhoittaa sympaattisen ("taistele tai pakene") hermostoa ja aktivoi parasympaattista ("lepää ja sulata") hermostoa pehmeillä tekniikoilla, mikä laskee kehon kierroksia ja vähentää ahdistuksen fyysisiä oireita.
Lihasjännitysten vapauttaminen: Käsittelemällä esimerkiksi palleaa, hartioita ja rintakehää autetaan rentouttamaan lihaksia, joihin stressi on kerryttänyt jännitystä.
Hengityksen ja läsnäolon tukeminen: Hoidot voivat palauttaa pallean normaalin toiminnan ja auttaa löytämään yhteyden kehoon ja paremman läsnäolon tunteen, mikä lisää elinvoimaa.
Kokonaisvaltainen hyvinvointi: Osteopatia auttaa kehoa palautumaan stressistä kokonaisvaltaisesti, mikä parantaa unenlaatua, energiatasoja ja kykyä käsitellä stressiä.
Toisenlaisessa työssä on se ongelma, että nykyään lähes kaikissa töissä vaaditaan ainakin jonkintasoista esiintymisvalmiutta. Eikä omassa työssänikään se ole edes joka viikkoista. Kuten sanottua, muuten pidän todella paljon työstäni, koen olevani siinä hyvä ja aamuisin on mukava mennä töihin (paitsi päivinä jossa on esiintymistä). Ymmärrän ajatuksenne toisenlaisesta työstä, mutta siinä olisi se riski että menettäisin muuten minulle tärkeän ja rakkaan työn ja pahimmillaan tilanne olisi se, että uusi työ ei olisi ollenkaan mistä pidän.
Propral yksinään ei auta lainkaan, mutta yhdessä Opamoxin kanssa se toimii, koska se laskee sykkeen.
Toivon ja uskonkin, että iän myötä toivottavasti tulee varmuutta. Sekin vaan tuntuu kaukaiselta tässä hetkessä.
Kun muistaisit että ihmiset katsovat sinua hyvällä, eivät arvostellen ja paheksuen.
Miten itse katsot esiintyvää henkilöä? Näetkö pelkät virheet ja puutteet, vai havaitsetko sellaisia ollenkaan?
Jos huomaat jonkun esiintyjän jännittävän, toivot varmasti että hän onnistuu eikä piittaa vaikka vähän kädet tärisevät. Niin muutkin sinusta ajattelevat. Valtaosa ihmisistä on hyväntahtoisia.
Sitä paitsi oma mielesi kasvattaa pikkuasiat valtavan suuriksi. Moni ei huomaa lainkaan jos esityksesi vähän takkuaa. Tämän kun muistaisit. Älä ole liian kriittinen itsellesi. Olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin.
Tiedän mistä puhut, olen kokenut saman. Opamox, Propral ja juttelu psykiatrisen sh n kanssa auttoivat jonkin verran. En vieläkään tykkää esiintyä mutta kestän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama, eikä ole helpottanut iän myötä vaikka niin aina väitetään. Aina yhtä kamalaa. Olen hyväksynyt, että näin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Kun muistaisit että ihmiset katsovat sinua hyvällä, eivät arvostellen ja paheksuen.
Miten itse katsot esiintyvää henkilöä? Näetkö pelkät virheet ja puutteet, vai havaitsetko sellaisia ollenkaan?
Jos huomaat jonkun esiintyjän jännittävän, toivot varmasti että hän onnistuu eikä piittaa vaikka vähän kädet tärisevät. Niin muutkin sinusta ajattelevat. Valtaosa ihmisistä on hyväntahtoisia.
Sitä paitsi oma mielesi kasvattaa pikkuasiat valtavan suuriksi. Moni ei huomaa lainkaan jos esityksesi vähän takkuaa. Tämän kun muistaisit. Älä ole liian kriittinen itsellesi. Olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin.
Tiedän mistä puhut, olen kokenut saman. Opamox, Propral ja juttelu psykiatrisen sh n kanssa auttoivat jonkin verran. En vieläkään tykkää esiintyä mutta kestän sen.
Voi kiitos ihana <3 Tämä oli niin nätisti kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama, eikä ole helpottanut iän myötä vaikka niin aina väitetään. Aina yhtä kamalaa. Olen hyväksynyt, että näin se vaan on.
Ihanaa kun on kuitenkin kohtalotoveri ja saa vertaistukea <3
Hakeudu Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, lähinnä kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan keskittyneelle psykoterapeutille. Arviointi- ja lausuntokuvio voidaan aloittaa työterveyshuollossa, jos sopimuksenne kattaa sen. Kysy lisätietoa psykologilta, jolla jo käyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen ongelman ja kärsin siitä pitkälle aikuiseksi, lähes nelikymppiseksi. Olen tullut siihen tulokseen että moneen pelkoon, myös tähän, auttaa pienimuotoinen, vapaaehtoinen altistuminen. Tuo vapaaehtoinen on ihan avainasemassa, pakotettu altistuminen vain pahentaa. Sinulla ehkä on käynyt niin, sillä nuo tilanteet joihin joudut, eivät kuulosta lainkaan sopivan kokoisilta eivätkä sen enempää vapaaehtoisilta. Olen pahoillani että joudut kestämään tuollaista.
Tuntuuko yhtään järkevältä ajatukselta alkaa itse hankkia pienempiä, vapaaehtoisia altistuksia? Se voi olla vaikka kuinka pieni. Lyhyt puhe läheiselle ihmiselle. Sen jälkeen parille.
Itse pääsin tuollaisilla keinoilla esiintymisjännityksestä kokonaan eroon. Osallistuin myös aikuisopiskelijoiden ryhmään jossa harjoiteltiin esiintymistä ja kun alussa opettaja kysyi kuinka moni jännittää, kaikki kädet nousivat! Tuo kurssi oli lopulta niin hulvaton kaikkine änkytyksineen ja tärisemisineen ja suurine tsemppauksineen, kun jännittäminen oli kaikille niin tuttua ja kaikille selvää. Se auttoi minua paljon.
Nykyään puhun yleisöille lähes joka päivä työkseni. En jännitä juurikaan. Ja olen siis ollut ihminen joka on lopettanut kouluja kesken ja ottanut aikoinaan lopputilin esiintymisjännityksen takia. En tiedä onko kokemuksistani sinulle apua, mutta muistan tuon kauhun ja haluan pitää sinulle toivoa yllä, että siitä on oikeasti mahdollista päästä eroon.
Minä olen saanut apua hypnoositerapiasta vaikeisiin itsetunto-ongelmiin ja esiintymisjännitykseen. Myös minulla näiden ongelmien taustalla on koulukiusaus ja muut vaikeat tilanteet elämässä.
Tunnistan tekstistäsi ihan samat mahdottoman vaikeat tunteet ja kauhun liittyen esiintymistilanteisiin. Olen myös kaikin tavoin yrittänyt vältellä esiintymistilanteita opiskeluissa ja töissä. Nykyisessä työssäni minun tarvitsee vain epävirallisissa tilanteissa esitellä omaan työhöni liittyviä asioita ja nämä tilanteet sujuvat mielestäni paljon paremmin tuon hypnoositerapian myötä, aikaisemmin saatoin mennä ihan lukkoon ja sain paniikkioireita tällaisissakin tilanteissa. Omasta mielestäni myös itseluottamukseni on vahvistunut.
Toivon sinulla paljon tsemppiä ja voimia tämän vaikean asian käsittelyyn! Jos sinulla on mahdollisuus kokeilla hypnoositerapiaa, suosittelen lämpimästi, hypnoosissa ei ole mielestäni mitään pelottavaa, rentoutuneessa tilassa pyritään luomaan positiivisempia mielikuvia aikaisempien negatiivisten tilalle. Toivottavasti löydät sinulle sopivan avun ja voit nauttia työstäsi, josta pidät. Ja muistathan, että todella monet ihmiset jännittävät esiintymistä, myös monet niistä, joiden et ikinä uskoisi jännittävän, ainakaan kovin paljon. Ehkä lohduttaa edes vähän se tieto, että et ole todellakaan yksin asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, jos joskus ennen puhettasi sanoisit osallistujille suoraan, että olet kova jännittämään puhumista, vaikka osaan asiani. Saattaisit yllättyä reaktioista myönteisesti. Onko mahdollista käydä puhetarapeutilla tai jonkun esiintymiskouluttajan juttusilla. Kun pidät muuten työstäsi, on harmi, että pilaat monta päivää miettien esiintymistäsi.
Voisittko jotenkin suhteuttaa ongelmaasi "todellisiin" ongelmiin, niin siitä ei kasvaisi mörköä sisällesi?
Hei, minulla oli nuorempana aivan samanlaisia tuntemuksia. En erityisemmin halunnut puhua tai ilmaista itseäni suurten ihmisjoukkojen edessä. Yritin aina sanoa mahdollisimman vähän, oli kyse sitten työn vaatimista esittelyistä tai tavallisesta jutustelusta. Mieluummin kirjoitin kuin puhuin ääneen.
Onneksi työasemani ei ollut hierarkian alin, joten pystyin siirtämään monia esityksiä ja puhetilaisuuksia alemmassa asemassa oleville kollegoille. Niinpä aina yli nelikymppiseksi asti kukaan työpaikallani ei oikeastaan tiennyt, millainen puhujataitoni todellisuudessa oli. Päinvastoin, esityksen jälkeen saatoin antaa esittäjälle yleisluontoisia vinkkejä ja neuvoja, ja kaikki ajattelivat, että olen kokenut ja varma johtaja.
Myöhemmin, yli viisikymppisenä, vaihdoin työtehtäviin, joissa ei tarvinnut esiintyä eikä oikeastaan edes kommunikoida paljon. Tunsin, että juuri sellainen työ sopi minulle paremmin. Iän karttuessa olen yhä enemmän alkanut arvostaa rauhallista työtä, jossa ei tarvitse puhua kenellekään.
Mielestäni kunhan löydät työn, jossa sinun ei tarvitse esiintyä, sinun ei ole pakko tehdä sitä. Ja aina voi delegoida esiintymiset muille onhan lopputuloksen arvioiminen yleensä paljon helpompaa kuin esiintyminen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiia Minayalla on kirja Vapaudu sosiaalisesta jännittämisestä. Kirjan lukeminen voi antaa suuntaa, jännityksessä on paljon kehoon pakkautunutta energiaa. Myös Jännityksen takana-podcast on aika kiva.
Itse olen toipuva elinkautisjännittäjä ja nuo ovat viimeisimmät löytöni, jotka ovat auttaneet jonkin verran.
Minulla on ollut tuollaista nuorempana. Silloin ei ollut tarjolla lääkkeitä. Auttaako se propranol sinulla? Liitty yleensä juurikin vaativaan persoonallisuuteen ja perfektionismiin. Muut eivät näe tai koe jännittyneisyyttäsi samalla tavalla kuin sinä. Tuosta ei varmaan ollut apua, mutta saattaa helpottua iän ja kokemuksen myötä. Pieni stressi kertoo siitä, että olet virittynyt oikein asian esittelyyn tms. Jotenkin kannattaa suunnata ajattelu ja toiminta muuhun että pääsee esiintymisen yliajattelusta etukäteen. Vähempikin riittää ja aina ei tarvitse olla täydellinen - jotenkin siihen moodiin pitäisi päästä.