En muista juuri mitään lapsuudestani tai nuoruudestani
Myös nuorena aikuisena elämän kausi on aika poispyyhittyä. Hävettää, kun tuttavat ja sukulaiset muistelevat, ja olen itse kuin tabula rasa. Hetkittäisiä muistoja toki on, mutta mitään jatkumoa ei. Vähän pelottavaakin. Muilla tällaista?
Kommentit (11)
Ei ole, muut muistavat asioita sieltä. Regressioterapeutti tai hypnoosi? Neurologi?
Lapsuuden traumat ja hyväksikäyttö aiheuttaa sen että ei muista lapsuuttaan.
Sama, ala-aste ja siitä aikaisempi aivan pimennossa. Siis minullahan on ollut vaikea lapsuus ja tämä aikuisuuskaan ei näytä kovin lupaavalta.
-Kylmät kädet Ry
Traumaattisissa tilanteissa lapsi voi ikään kuin irrottautua kokemuksesta, jolloin muistot tallentuvat puutteellisesti tai eivät lainkaan.
Turvamekanismi: Aivot voivat suojella lasta estämällä liian kivuliaiden muistojen tietoisen käsittelyn.
Pitkäaikainen stressi: Jatkuva turvattomuus voi vaikuttaa muistijärjestelmien kehitykseen.
Hyväksikäyttö tai väkivalta: Näihin liittyvä häpeä, pelko ja hämmentävät kokemukset voivat estää muistojen jäsentymistä.
Mulla alkoi masennus 12-vuotiaana ja siitä eteenpäin on aika sumun peitossa. Olin ihan yllättynyt kun katsoin netistä aiempia osoitteitani. Ei ole muistikuvaa edes kaikista asuinpaikoistani.
En muista mitään lapsuudestani tai nuoruudestani, en edes mummoni hautajaisia. Mitään väkivältaa tai muuta ei ole ikinä lapsuuden perheessäni ollut, Joskus kauan sitten kävin psykologilla eikä hän pitänyt muistamattomuuttani mitenkään ihmeellisenä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi masennus 12-vuotiaana ja siitä eteenpäin on aika sumun peitossa. Olin ihan yllättynyt kun katsoin netistä aiempia osoitteitani. Ei ole muistikuvaa edes kaikista asuinpaikoistani.
Olen keski-ikäinen ja ainoa osoite minkä muistan on vanhempieni eli lapsuuden kotini osoita ja nykyisen kotini osoite ja olen asunut 8 eri osoitteeessa.
Vierailija kirjoitti:
En muista mitään lapsuudestani tai nuoruudestani, en edes mummoni hautajaisia. Mitään väkivältaa tai muuta ei ole ikinä lapsuuden perheessäni ollut, Joskus kauan sitten kävin psykologilla eikä hän pitänyt muistamattomuuttani mitenkään ihmeellisenä.
Minustakaan tämä ei vaikuta olevan mitenkään harvinaista. Ihmettelen, että monet alkavat yhdistää heti traumataustaan ja jopa miettimään, onko lapsuudessa ollut jotain sellaista vaikka mitään muistikuvia ei ole. Itse taas muistan todella hyvin jo parivuotiaasta asti kaikenlaista - mutta minulla onkin hyvä muisti.
Monet ystävät, jotka olen lapsuudesta asti tuntenut, ihmettelevät miten muistan heidänkin lapsuudestaan enemmän kuin he itse. Eikä kellään ole mitään traumoja vaan ihan normaaleista perheistä - heille ei vaan asiat ja tapahtumat jää aikuisenakaan samalla lailla mieleen.
Laittaisin siis ihan henkilökohtaisten erojen piikkiin tämän suureksi osaksi - toki yhtään väheksymättä todellisia traumoja kokeneita ja sitä, että heillä aidosti muistamattomuis voi johtua niistä. Mutta nyt monet eivät muuten vaan muista asioita.
Oletko edes yrittänyt muistella? Kuinka paljon sinulle on näytetty vanhoja valokuvia ja kerrottu missä ja milloin ne ovat otettu? Kuinka paljon sinulle on kerrottu millainen olet ollut lapsena ja millaista perheesi elämä on ollut? Ihmiset jotka muistavat hyvin lapsuuden, ovat saaneet siitä lähtökohtaisesti muilta ihmisiltä paljon tietoa, josta ne muistot ovat kehittyneet.
Miksi sellaista ns tapahtumamuistia sanotaan? Se vuotaa kuin seula. Lähimuistini on kohtuullinen. Ikää 52.