Kun muistisairas vanhempi syyttää varkaaksi ja muutenkin haukkuu

Otan vastaan ne harhaiset puhumiset, enkä ota niitä henkilökohtaisesti. Sairaus on sairaus. Voi yrittää  vaihtaa puheenaihetta. Ei tietysti ihan kaikkea tarvitse sietää.

Vierailija kirjoitti:

Niin ne tekee, ihan "normaalia". Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mäkin kävin mummulla joka viikko monta kertaa varkaissa monta vuotta (eli siivoamassa, hoitamassa postit, laskut, kauppa käynnit yms) kun ei saatu laitokseen, kiitos paikkojen puutteen. Samoin kävi kotihoito haukuttavana ja syyteltävänä kolmesti päivässä, mut ei muutaku korvat kii, hymy naamalle ja hommien hoitoon.

Kotihoidon on pakko käydä, koska se kuuluu työhön, mutta sukulainen tai ystävä ei ehkä jaksa sitä kauhean pitkään. Tämän päivän ihmiset haluavat mukavaa ja helppoa elämää eikä missään tapauksessa ikäviä konflikteja tapaamiensa ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en auttaisi enää. Korkea ikä ei ole tekosyy käyttäytyä rumasti toista kohtaan. Ja varsinkin kun on elänyt kauan, on ollut aikaa opetella käytöstapoja. Liikaa annetaan mennä jonkun muistisairausselittelyn taakse. Jos ei asiapuhe menisi läpi, antaisin pärjätä itsekseen. Jatkaisin auttamista vain jos jatkossa käytös kohteliasta ja pyytöisi myös aiempaa anteeksi. Jos on niin seniili että käyttöytyy jatkuvasti tökerösti niin aikakin kuolla pois. Ei tuollaisella ihmisellä enää kukaan mitään tee.

Ei se vanhus osaa enää käyttäytyä. Hänen aivoissaan tapahtuu rappeutuma, joka käytännössä on sitä, että hänen taitonsa lähenee vauvaikää. Looginen ajattelu ja tunnetaidotkin kärsivät. Joistakin voi tulla kuin isoja lapsia. Mun mummo menetti puhekyvyn, mutta osasi kiroilla, mitä ei ollut koskaan aiemmin tehnyt. Oli myös väkivaltainen, mitä ei ollut aiemmin. Se oli hirveän surullista. Tuntui kuin ihana rakas herttainen mummo oli kadonnut ja paikalle tuotu demoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ne tekee, ihan "normaalia". Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mäkin kävin mummulla joka viikko monta kertaa varkaissa monta vuotta (eli siivoamassa, hoitamassa postit, laskut, kauppa käynnit yms) kun ei saatu laitokseen, kiitos paikkojen puutteen. Samoin kävi kotihoito haukuttavana ja syyteltävänä kolmesti päivässä, mut ei muutaku korvat kii, hymy naamalle ja hommien hoitoon.

On nyt kiva olla kynnysmatto. Olisit hyvin voinut jättää tuollaisen mummelin omaan arvoonsa. Mitä hyötyä tuosta toiminnasta? Ei hänkään elämästään nauti.

Ei sitä ota sellaisena, että olisi kynnysmatto, kun joku ihminen on sairas ja lähes kuolemassa. Haluaa hoitaa ja antaa mennä sanojen ohi.

Omainen t muu auttaja ottaa etäisyyttä, kun ei enää voimat riitä. Siskoni sanoi, ettei enää mene äidin haukuttavaksi. Harmi, hän tunsi parhaiten menettelytavat muisti- ja muidenkin sairaiden kohdalla.

Itse tein sen virheen, että asuin äidin kanssa, koska sain töitä läheltä. Äiti oli myös tavallisestikin kova huutamaan ym. Lekuri sitten puhui aggressiivisuudesta ja ahdistuksesta. En tiedä tunnettiinko siihen aikaan Levyn kpl tai harhaluuloisuushäiriö, mutta hoitopaikan saanti oli helpompaa kuin nyt. Ehkä äidillä olisi ollut helpompaa oikein lääkittynä, tiedä häntä. Levätköön rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

kuinka armottoman vaikeaa se teille omaisille on ihan vain kertoa sille muistisairaalle, että hän on muistisairas ja sen oireisiin kuluu muitten syyttely, agressiivisuus ja monta muutakin oiretta. 

Ihan oikeasti, miksi te ette koskaan kokeile tätä? Ei muistisairas ole tyhmä. Hän ymmärtää itseään ja muita paremmin, kun hänelle selitetään hänen tilanteensa. Jos ei kerrasta sisäistä, voi kertoa uudelleen. Helpottaa teitä itseännekin.

Oletko kokeillut tätä neuvoasi? Ei muistisairas ole tyhmä, mutta hän ei vaan muista. On aika turhaa selittää jotain, jonka hän ymmärtää toki, mutta unohtaa parin tunnin päästä.