Kun muistisairas vanhempi syyttää varkaaksi ja muutenkin haukkuu

Vierailija kirjoitti:

se on raskasta olen itse kokenut saman. sukulainen   piilotti tavaroita ja papereita eikä sitten muista missä ne ovat joten valitti sukulaisille ja naapureille että minä varastan häneltä. muita auttajia ei hänellä ollut.  omat aikuiset lapset eivät välittäneet.  hoitokotiin ei pääse ennenkuin ei löydä enää kotiinsa.  yksityiselle kyllä.  kärsivällisyyttä se vaatii ja paljon.

Niin, se on raskasta. Kyllähän sen kestäisi itse, mutta sitten jos siihen soppaan tulee muita kuten sukulaiset, jotka uskoo vanhusta. Soittelevat ja kyselevät, miksi olet tuhlannut mummon rahat. Noh, kävin ostamassa mummon rahoilla hänen pyytämiään kauppatavaroita, kuitti ja loppurahat löytyy pöydältä, ellei vanhus ole itse hukannut niitä.

Haukkuu? Anna sille luu ja vie ulos joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairas ei voi oireilleen mitään, valitettavasti joillakin sairauteen kuuluu vainoharhaisuus ja aggressiivisuus. Mutta ehkä ulkopuolinen apua olisi tarpeen, jos vanhemman käytös ahdistaa. 

Mutta missä menee raja että läheisten ei enää tarvitse sietää hänen oikuttelujaan? Vai onko hänen sairautensa siunaus sille että läheiset kärsivät siihen asti että ei enää kykene sängystä ylösnousemaan eikä puhumaan mitään? 

No jos haluat hylata sairaan vanhuksen, niin eihan sinua kukaan esta. Eika muistisairas "oikuttele", han ei voi oireilleen mitaan.

Tehdään mummosta laktoositon. 

Vierailija kirjoitti:

Haukkuu? Anna sille luu ja vie ulos joskus.

Täytyykö se tuoda takaisin sisään?

Vierailija kirjoitti:

kuinka armottoman vaikeaa se teille omaisille on ihan vain kertoa sille muistisairaalle, että hän on muistisairas ja sen oireisiin kuluu muitten syyttely, agressiivisuus ja monta muutakin oiretta. 

Ihan oikeasti, miksi te ette koskaan kokeile tätä? Ei muistisairas ole tyhmä. Hän ymmärtää itseään ja muita paremmin, kun hänelle selitetään hänen tilanteensa. Jos ei kerrasta sisäistä, voi kertoa uudelleen. Helpottaa teitä itseännekin.

Olet täysin pihalla siitä, mitä muistisairaus on. Se on paljon muutakin kuin pelkän muistin katoaminen. Kaikki kognitiiviset toiminnot heikkenevät, eikä looginen ajattelu enää onnistu. Paikat, ajat, ihmiset menee sekaisin, jopa aistit lakkaavat toimimasta normaalisti. Muistisairas voi jopa luulla olevansa ihan toisessa paikassa kuin missä todellisuudessa on. Ei siis ymmärrä näkemäänsä ympäristöäkään. Olen hoitanut vuosikausia muistisairaita. Joku luulee olevansa vaikka lentokoneessa, työpaikallaan, tai omalla mökillään ollessaan todellisuudessa hoivakodin päiväsalissa. Joku että kukkamulta on ruokaa ja syö sitä, joku luulee hoivakodin toista vanhusta vanhemmakseen tai lapsekseen, joku luulee olevansa itse lapsi jne. Ei muistisairas pysty järkeilemään asioita, ja hämmentyy ja hätääntyy entistä enemmän jos yritetään kumota hänen kokemuksensa ja sanoa ettei hänen kokemuksensa ole totta. Ei hän edes ymmärrä olevansa sairas. Se mitä hän kokee on hänelle todellista. 

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi itteeni. 20 vuotta hoitajana (muistisairaiden) nimenomaan, he eivät ilkeyttään ole sellaisia, se on sairaus, he ei ymmärrä olevansa ns väärässä. Koettaisin kestää niin kauan kun sitä kestää. 

Aivan. Ihan turha alkaa vängätä muistisairaan kanssa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Paremmin toimii kun pyrkii ohjaamaan keskustelun muihin asioihin, niin että ikävät ajatukset edes hetkeksi väistyvät.  Vaikea tilanne silloin, kun muistisairaus ei vielä ole niin pitkälle, että se olisi vienyt kaiken toimintakyvyn ja ajattelukyvyn, mutta kuitenkin riittävän pitkälle, että muistisairas ei enää pärjää itsenäisesti eikä ymmärrä tätä. Välillä muistisairas voi vaikuttaa olevan täysin kartalla asioista, ja välillä taas aivan pihalla ja harhainen. Jos muistisairas alkaa sekoilla tavallistakin enmmän, kannattaa selvittää onko hänellä virtsatietulehdus. Se on vanhuksilla yleinen, ja aiheuttaa usein sekavuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Miten erotetaan perusnegatiivisen ja ilkeän luonteen oikuttelu muistisaurauden tuomasta oikuttelusta?

Jos käytöksessä on selvä muutos siihen, mitä henkilö on aina aikaisemmin ollut, on muistisairaus aika todennäköinen selitys. Jos taas henkilö on aina ennenkin ollut ilkeä, on vaikea tietää, onko muistisairaudella osuutta nykyiseen ilkeilyyn.

Minä en auttaisi enää. Korkea ikä ei ole tekosyy käyttäytyä rumasti toista kohtaan. Ja varsinkin kun on elänyt kauan, on ollut aikaa opetella käytöstapoja. Liikaa annetaan mennä jonkun muistisairausselittelyn taakse. Jos ei asiapuhe menisi läpi, antaisin pärjätä itsekseen. Jatkaisin auttamista vain jos jatkossa käytös kohteliasta ja pyytöisi myös aiempaa anteeksi. Jos on niin seniili että käyttöytyy jatkuvasti tökerösti niin aikakin kuolla pois. Ei tuollaisella ihmisellä enää kukaan mitään tee.

Mä olen aina ollut vähän sellainen, etten ota haukkumisia henkilökohtaisesti. Silleen viallinen ihminnen. 

Äidillä muistisairaus, ja isä oli omaishoitajana. Isä otti haukut vastaan monesti, mutta varkaaksi haukkuminen oli liikaa. Sitten hän vaan lähti, sanomatta sanaakaan kellekään ja jätti muorin oman onnensa nojaan! Ei ollenkaan ymmärtänyt, että sairaus puhuu, eikä äiti tarkoita. 

Muori kerkes temmeltää kolmisen päivää itsekseen naapurustossa, kunnes sisko piipahti kylässä.  Siellähän oli melkoinen kaaos päällä ja äiti vaan tyytyväisenä, että kohta se ukko tulee takaisn. Isä löyty mökiltä henkisesti loukkaantuneena. 

Käytiin sitten vuorotellen valvomassa muoria, kunnes saatiin paikka hoitokodista. Isä pysy mökillä ja oli avioeroa hakemassa. Vasta kun näki äidin hoitokodissa hän tajus tilanteen vakavuuden. Ei hän ollut käsittänyt, että se on NOIN sairas. Sittemmin on istunut äidin luona päivittäin ja avustanut toimenpiteissä ja puhunut, että kyllä kotonakin pärjättäis. EI! Enää. Isäkin on huilinsa ansainnut, mutta eihän se osaa nyt olla.. Ollaan nyt vuorotellen isän seurana, ettei tee mitään hönttejä ratkaisuja äidin suhteen. Hän on vielä aivan skarppikaveri ja urheilee päivittäin ja hoitaa hommansa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin ne tekee, ihan "normaalia". Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mäkin kävin mummulla joka viikko monta kertaa varkaissa monta vuotta (eli siivoamassa, hoitamassa postit, laskut, kauppa käynnit yms) kun ei saatu laitokseen, kiitos paikkojen puutteen. Samoin kävi kotihoito haukuttavana ja syyteltävänä kolmesti päivässä, mut ei muutaku korvat kii, hymy naamalle ja hommien hoitoon.

On nyt kiva olla kynnysmatto. Olisit hyvin voinut jättää tuollaisen mummelin omaan arvoonsa. Mitä hyötyä tuosta toiminnasta? Ei hänkään elämästään nauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairas ei voi oireilleen mitään, valitettavasti joillakin sairauteen kuuluu vainoharhaisuus ja aggressiivisuus. Mutta ehkä ulkopuolinen apua olisi tarpeen, jos vanhemman käytös ahdistaa. 

Mutta missä menee raja että läheisten ei enää tarvitse sietää hänen oikuttelujaan? Vai onko hänen sairautensa siunaus sille että läheiset kärsivät siihen asti että ei enää kykene sängystä ylösnousemaan eikä puhumaan mitään? 

No jos haluat hylata sairaan vanhuksen, niin eihan sinua kukaan esta. Eika muistisairas "oikuttele", han ei voi oireilleen mitaan.

Miten tämä vastasi kysymykseen? Kysyttiin missä menee raja omaisten jaksamiseen. 

Eihän sitä kukaan muu voi tietää, kuin omaiset itse. Yrittäkää saada kotihoito tai henkilökohtainen avustaja jakamaan taakkaa..?? Tee huoli-ilmoitus, jos ei apua meinaa saada, silloin niiden on pakko käydä kartoittamassa tilanne

Vierailija kirjoitti:

Minä en auttaisi enää. Korkea ikä ei ole tekosyy käyttäytyä rumasti toista kohtaan. Ja varsinkin kun on elänyt kauan, on ollut aikaa opetella käytöstapoja. Liikaa annetaan mennä jonkun muistisairausselittelyn taakse. Jos ei asiapuhe menisi läpi, antaisin pärjätä itsekseen. Jatkaisin auttamista vain jos jatkossa käytös kohteliasta ja pyytöisi myös aiempaa anteeksi. Jos on niin seniili että käyttöytyy jatkuvasti tökerösti niin aikakin kuolla pois. Ei tuollaisella ihmisellä enää kukaan mitään tee.

jaahas, kunnon edgelord siellä

Vierailija kirjoitti:

kuinka armottoman vaikeaa se teille omaisille on ihan vain kertoa sille muistisairaalle, että hän on muistisairas ja sen oireisiin kuluu muitten syyttely, agressiivisuus ja monta muutakin oiretta. 

Ihan oikeasti, miksi te ette koskaan kokeile tätä? Ei muistisairas ole tyhmä. Hän ymmärtää itseään ja muita paremmin, kun hänelle selitetään hänen tilanteensa. Jos ei kerrasta sisäistä, voi kertoa uudelleen. Helpottaa teitä itseännekin.

Muistisairas muistaa kerrotun asian vain vähän aikaa, ehkä asian jatkuva toisto päivittäin auttaisi? Tai ei, vaikea sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en auttaisi enää. Korkea ikä ei ole tekosyy käyttäytyä rumasti toista kohtaan. Ja varsinkin kun on elänyt kauan, on ollut aikaa opetella käytöstapoja. Liikaa annetaan mennä jonkun muistisairausselittelyn taakse. Jos ei asiapuhe menisi läpi, antaisin pärjätä itsekseen. Jatkaisin auttamista vain jos jatkossa käytös kohteliasta ja pyytöisi myös aiempaa anteeksi. Jos on niin seniili että käyttöytyy jatkuvasti tökerösti niin aikakin kuolla pois. Ei tuollaisella ihmisellä enää kukaan mitään tee.

Voi luoja, kuinka pihalla voi olla. Muistisairas pyytäisi anteeksi.

Ei hän ymmärrä enää mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Haukkuu? Anna sille luu ja vie ulos joskus.

Humoristi linjoilla! Tätä lisää!!!

Vierailija kirjoitti:

se on raskasta olen itse kokenut saman. sukulainen   piilotti tavaroita ja papereita eikä sitten muista missä ne ovat joten valitti sukulaisille ja naapureille että minä varastan häneltä. muita auttajia ei hänellä ollut.  omat aikuiset lapset eivät välittäneet.  hoitokotiin ei pääse ennenkuin ei löydä enää kotiinsa.  yksityiselle kyllä.  kärsivällisyyttä se vaatii ja paljon.

Tuttu vanhus epäili aikoinaan monia eri kävijöitä tavaroidensa varastamisesta. Milloin oli kadonnut saippua, siis halpa palasaippua,  milloin kynttilä tai muu pikkuesine. Hänen kotonaan oli oikeita arvoesineitä, mm taidelasia ja antiikkia, mutta kumma kyllä kukaan ei "varastanut" niitä. Samalla ihmisellä oli keittiön kaapeissa monta pakkausta yleispesuainetta, monta pulloa astianpesuainetta, monta pakettia pyykkipulveria, valtavasti hyvin vanhoja säilyketölkkejä ym. Oli selvää, että kaikki ei ole kunnossa.  Myöhemmin  toinen tuttavani sai samantyyppisiä oireita. Hän epäili ihmisten vieneen häneltä tavaroita.  Kuka haluaa vierailla jonkun luona, jos seurauksena on isännän/emännän levittämät väärät huhut ja syytökset?Muistisairas kertoo muille ihmisille henkilö X:n vieneen hänen omaisuuttaan. Epäilyjen kohde ei voi tietää kenelle muistisairas kertoo kuvitelluista "laittomuuksista". Joku voi oikeasti uskoa, että joku X on ollut varkaissa eikä tällä ole mahdollisuutta puhdistaa mainettaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten erotetaan perusnegatiivisen ja ilkeän luonteen oikuttelu muistisaurauden tuomasta oikuttelusta?

Kai nyt lähisuku ja pitkäaikaiset ystävät osaavat kertoa millainen ihminen sairas on ja millainen luonne hänellä on. Onko muistisairaaksi epäilty ihminen muuttunut viime aikoina? Millä tavalla muutokset ilmenevät?  Tosin on olemassa sairaus nimeltä Levyn tauti ja siihen liittyy rumat ja loukkaavat puheet ja ilkeä käytös, jonka sairaan lähipiiri huomaa selvästi. Ilmeisesti sairastuneen potilaan omaisten on vaikea saada hänelle apua.  Yleensä sillä tavalla sairas kieltäytyy avusta, sillä eihän häntä mikää vaivaa 

Vierailija kirjoitti:

kuinka armottoman vaikeaa se teille omaisille on ihan vain kertoa sille muistisairaalle, että hän on muistisairas ja sen oireisiin kuluu muitten syyttely, agressiivisuus ja monta muutakin oiretta. 

Ihan oikeasti, miksi te ette koskaan kokeile tätä? Ei muistisairas ole tyhmä. Hän ymmärtää itseään ja muita paremmin, kun hänelle selitetään hänen tilanteensa. Jos ei kerrasta sisäistä, voi kertoa uudelleen. Helpottaa teitä itseännekin.

Kertokaa ihmeessä, jos tämä on toiminut jonkun kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kuuntelisi tuollaisia. Haastaisin oikeuteen ja siitä saisi korvauksia.

Miten haastat oikeuteen muistisairaan äitisi tai isäsi? Oletko varma että voitat jutun?

Tuskinpa se muistisairas ilmestyy oikeuskäsittelyyn. Sitäpaitsi oikeuden saaminen on tässä maassa mahdotonta, jos ei ole varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kaikkien/jonkun syyttäminen varkaaksi kuuluu monen dementiaan jostain syystä. Ei sitä pidä vakavasti eikä henkilökohtaisesti ottaa, ei se muistisairas tosiaan voi rappeuneille aivoille mitään. Toi vertaus halvaantuneeseen on osuva, ei se ihminen enää ole oma itsensä eikä niistä harhoista pidä vetää hernettä nenään. Meillä muistisairas soitteli jopa poliiseja selvittämään varkauksia, ja korut löytyivät jostain sohvan sisältä piilotettuna tai paikoiltaan...kuuluu sairauteen. 

Entä kun harhoissaan jonkun sukulaisen avustamana tekee testamentin, jossa jättää varkaan = ainoan auttajansa perinnöttömäksi. Tuttavalle kävi näin

Perinnön takiako vain käyt sukulaistasi katsomassa?