Lue keskustelun säännöt.
Mitä te kadutte maailman eniten?
03.12.2025 |
Itse kadun sitä, kun ei ollut lapsena voimavaroja nousta mun omaa elinympäristöä vastaan=en tehnyt rikosilmoitusta. Olisin säästynyt traumatisoitumiselta, jos vain olisi ollut henkisiä voimavaroja turvautua poliisiin.
Kommentit (65)
Lohdutuksena sinulle ap, että monet rikosilmoituksen tekijät saavat karvaasti pettyä poliisiin ja/tai oikeuslaitokseen. Siinä tulee tuplatraumatisoituminen. Voi olla että olisit saanut oikeutta, voi olla että et. Jossittelussa on aina helppoa nähdä miten toinen vaihtoehto olisi ollut se pelastava ja parempi, koska emme tiedä kuin tämän yhden todellisuuden jossa olemme epätyytyväisiä.
En jaksa enää katua koska ei siitä ole hyötyä, mutta jos olisin nyt samassa tilanteessa uudestaan niin en tekisi sitä rikosilmoitusta. Vuosikausien prässi läpi oikeusasteiden, oli monta kertaa kamalampaa kuin ne teot mitä mulle tehtiin. Vaikka tekijä tuomittiin ja sain ihan kunnon korvauksetkin niin miinukselle jäi. Päällimmäiseksi jäi tunne täydestä kontrollin puutteesta ja viranomaiskoneiston epäinhimillisyydestä (syyttäjä ja tuomarit olivat asiallisia) sekä se piina kun et voi parantua ja käsitellä aihetta loppuun ja mennä elämässä eteenpäin, kun olet diaarinumerona jossakin pinossa odottelemassa josko jotakuta kiinnostaa. Vastapuolen asianajajan tarkoitus myös kyseenalaistaa kaikki sinun sanomasi ja vähintään tehdä sinusta syyllinen kohtaloosi, lakituvassa kukoistaa luonnevikaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulureissua Thaimaahan 2004
Oli kaikki rantatuolit varattu, traumat
Ota selvää mitä tapahtui ennen kuin tulet tänne dissaamaan. Lue vaikka uutisista. Löydät ihan helposti googlettamalla. Ei liittynyt varsinaisesti rantatuoleihin.
Minusta tuo oli oikeastaan aika hauska juttu, vaikka tsunami kosketti meidänkin lähipiiriä.
Sitä, etten osannut vaatia sektiota ensimmäisen lapseni synnytyksessä. Terveestä lapsesta tuli eliniäkseen vammainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulureissua Thaimaahan 2004
Oli kaikki rantatuolit varattu, traumat
Ota selvää mitä tapahtui ennen kuin tulet tänne dissaamaan. Lue vaikka uutisista. Löydät ihan helposti googlettamalla. Ei liittynyt varsinaisesti rantatuoleihin.
Minusta tuo oli oikeastaan aika hauska juttu, vaikka tsunami kosketti meidänkin lähipiiriä.
Kosketti teidän lähipiiriä ei ole ollenkaan sama asia, kuin että oli siellä itse..
Eikä tuo ole hauska juttu kuin Niuvanniemen potilaiden ja muiden luonnehäiriöisten typerysten mielestä. Latteat, turtuneet ihmiset. Jotain ihmisyyden esiasteita.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulureissua Thaimaahan 2004
Oli kaikki rantatuolit varattu, traumat
Ota selvää mitä tapahtui ennen kuin tulet tänne dissaamaan. Lue vaikka uutisista. Löydät ihan helposti googlettamalla. Ei liittynyt varsinaisesti rantatuoleihin.
Minusta tuo oli oikeastaan aika hauska juttu, vaikka tsunami kosketti meidänkin lähipiiriä.
Kosketti teidän lähipiiriä ei ole ollenkaan sama asia, kuin että oli siellä itse..
Olin kyllä itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut psykopaatit alapeukutta traumoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulureissua Thaimaahan 2004
Miksi?
Siltä varalta, että kysyt aidosti ja että nää rantatuolityypitkin on vaan tietämättömiä, niin tapaninpäivänä 2004 Intian valtamerellä oli maanjäristys, joka aiheutti todella tuhoisan tsunamin.
Lähinnä Indonesiaan.
Jep, Indonesiassa kuoli noin 200000, tarkkaa määrää ei ole ikinä pystytty varmistamaan eikä myöskään tunnistamaan heitä. Todella karua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisiin menoa. Olisi pitänyt jättää väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohdutuksena sinulle ap, että monet rikosilmoituksen tekijät saavat karvaasti pettyä poliisiin ja/tai oikeuslaitokseen. Siinä tulee tuplatraumatisoituminen. Voi olla että olisit saanut oikeutta, voi olla että et. Jossittelussa on aina helppoa nähdä miten toinen vaihtoehto olisi ollut se pelastava ja parempi, koska emme tiedä kuin tämän yhden todellisuuden jossa olemme epätyytyväisiä.
En jaksa enää katua koska ei siitä ole hyötyä, mutta jos olisin nyt samassa tilanteessa uudestaan niin en tekisi sitä rikosilmoitusta. Vuosikausien prässi läpi oikeusasteiden, oli monta kertaa kamalampaa kuin ne teot mitä mulle tehtiin. Vaikka tekijä tuomittiin ja sain ihan kunnon korvauksetkin niin miinukselle jäi. Päällimmäiseksi jäi tunne täydestä kontrollin puutteesta ja viranomaiskoneiston epäinhimillisyydestä (syyttäjä ja tuomarit olivat asiallisia) sekä se piina kun et voi parantua ja käsitellä aihetta loppuun ja mennä elämässä eteenpäin, kun o
Suurin osa ainakin rais katuista taitaa katua jälkikäteen sitä, että EI TEHNYT rikosilmoitusta (psykologin mukaan).
Eli tuli tekijälle tuomio tai ei, niin oikeuden hakeminen itselleen on yleisesti ottaen hyvä. Olet silloin toimija etkä uhri. Ja taistelet itsesi puolesta.
Sitä että sain äidiksi tyhmän motkottavan akan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohdutuksena sinulle ap, että monet rikosilmoituksen tekijät saavat karvaasti pettyä poliisiin ja/tai oikeuslaitokseen. Siinä tulee tuplatraumatisoituminen. Voi olla että olisit saanut oikeutta, voi olla että et. Jossittelussa on aina helppoa nähdä miten toinen vaihtoehto olisi ollut se pelastava ja parempi, koska emme tiedä kuin tämän yhden todellisuuden jossa olemme epätyytyväisiä.
En jaksa enää katua koska ei siitä ole hyötyä, mutta jos olisin nyt samassa tilanteessa uudestaan niin en tekisi sitä rikosilmoitusta. Vuosikausien prässi läpi oikeusasteiden, oli monta kertaa kamalampaa kuin ne teot mitä mulle tehtiin. Vaikka tekijä tuomittiin ja sain ihan kunnon korvauksetkin niin miinukselle jäi. Päällimmäiseksi jäi tunne täydestä kontrollin puutteesta ja viranomaiskoneiston epäinhimillisyydestä (syyttäjä ja tuomarit olivat asiallisia) sekä se piina kun et voi parantua ja käsitellä aihetta loppuun ja mennä elämässä eteenpäin, kun o
Höpö höpö.
Kaduttaa niin monet synnit, ettei pysty, eikä halua niitä laskea. Monista virheistä olen onneksi jo ottanut opiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohdutuksena sinulle ap, että monet rikosilmoituksen tekijät saavat karvaasti pettyä poliisiin ja/tai oikeuslaitokseen. Siinä tulee tuplatraumatisoituminen. Voi olla että olisit saanut oikeutta, voi olla että et. Jossittelussa on aina helppoa nähdä miten toinen vaihtoehto olisi ollut se pelastava ja parempi, koska emme tiedä kuin tämän yhden todellisuuden jossa olemme epätyytyväisiä.
En jaksa enää katua koska ei siitä ole hyötyä, mutta jos olisin nyt samassa tilanteessa uudestaan niin en tekisi sitä rikosilmoitusta. Vuosikausien prässi läpi oikeusasteiden, oli monta kertaa kamalampaa kuin ne teot mitä mulle tehtiin. Vaikka tekijä tuomittiin ja sain ihan kunnon korvauksetkin niin miinukselle jäi. Päällimmäiseksi jäi tunne täydestä kontrollin puutteesta ja viranomaiskoneiston epäinhimillisyydestä (syyttäjä ja tuomarit olivat asiallisia) sekä se piina kun et voi parantua ja käsitellä aihetta loppuun ja mennä elämässä eteenpäin, kun o
Olet saanut Suomessa saatavaa maksimaalista oikeutta (tuomio + korvaukset) ja valitat siitä!
Tuon parempaa uhri ei voi Suomessa päästä eikä saada ja sinä olet pettynyt?? Ellei ota oman käden oikeutta mukaan kuvioon.
Huh huh.
Monet eivät saa oikeutta! Vaikka oikeus ei poista tapahtunutta, mutta se on enemmän kuin ei saisi oikeutta.
Olet häpeäksi niille uhreille, jotka eivät koskaan saaneet oikeutta.
En arvosta.
Kiittämättönyys on maailman palkka.
Se on kun mikään ei riitä. Ei edes oikeuden saaminen itselleen!
Sitä että lähdin opiskelemaan yliopistoon kun pääsin sinn etodistuksella, enkä panostanut TKK:n pääsykokeisiin. Kyllä minä sinne olisin päässyt. Onhan tämä akateeminen puuhastelu helppoa, mutta olen noin 1000000 € köyhempi kuin DI:n uralla olisin ollut.
Tämä!
"Monet eivät saa oikeutta! Vaikka oikeus ei poista tapahtunutta, mutta se on enemmän kuin ei saisi oikeutta. "
Mieluummin, jos on joutunut rikoksen kohteeksi niin
- on rikos ja saa oikeutta kuin
- on rikos ja ei_saa oikeutta!
Uskoin höpinät laadukkasta erikoissairaanhoidosta. Jos olisin hakeutunut yksityiselle ajoissa, minulla ei olisi nykyisiä terveysongelmia ainakaan yhtä vakavalla tasolla. Minun tapauksessa toimenpiteiden viivyttely johti ongelman vakavaan pahenemiseen, ja liki kuolemaan. Enää en saa kunnon terveysvakuutusta, mutta puolisolla ja lapsilla on nykyään. Ei enää IKINÄ missään tilanteessa julkiselle hoitoon!!
Rehellisesti sanottuna en oikeastaan kadu yhtään mitään. Koen että kaikki mitä elämässäni on tapahtunut, mitä olen tehnyt, myös hölmöillyt ja valinnut "väärin" on juuri ne asiat jotka on johtanut minut tähän päivään, tälläiseksi kuin olen ja mä voin sanoa aidosti todella rakastavani elämääni ja itseäni. Ei siis mitään syytä katua mitään. Menneitä kun ei muutenkaan voi muuttaa niin mitä hitto niitä katumaan? Mitä se hyödyttää?
Tämä myös itsellä. Vielä 32veenä hankala tehdä itsenäisiä päätöksiä minkään suhteen.