Miksi eronneet sanoo että heittivät aikansa hukkaan
Kun olivat siinä liitossaan.
Minkä palkinnon ne ihmiset sitten saa, jotka on kuolemaansa asti avioliitossa, vuosikymmeniä? Elämä ei mennyt hukkaan kun kuoli vaimona tai aviomiehenä?
Meneekö elämä aina hukkaan, kun asiat ei menekään niin kuin strömsöössä? Kai kaikki tajuaa, että elämässä ei moni asia mene kuten "pitäisi", mutta kun taaksepäin katsoo, tajuaa usein, että niin asioitten pitikin mennä, päin prinkkalaa. Niin ja tämä pätee kaikkeen, ei vain eroihin. Itse olen epäonnistunut melkolailla heti teinistä alkaen elämässä monin eri tavoin, mutta monessa asiassa olen onnistunutkin, vaikka ei uskoisi. Näin 5kymppisenä sen tajuaa, että niin sen nyt vaan "piti" näköjään mennä minun kohdalla.. Muuten en olisi nyt tässä pisteessä ja mulla ei olisi esim rakasta lapsenlastani. Kaikella on tarkoiktuksensa, jopa töpeksinnällä, uskokaa vaan huviksenne.
Tämmöistä köökkifilosofointia pikkulauantain ratoksi tässä. Mitäs sanotte.
Kommentit (5)
Kokemus muiden joukossa. Mutta pettämistä en ymmärrä.
Olen ihmetellyt samaa. Onko siis niin, että mikään sellainen suhde, mikä ei jatku ikuisesti, ei ole minkään arvoista? Ja päteekö sama esim. ystävyyssuhteisiin?
Tuolla periaatteella suurin osa kaikista ihmissuhteista on "hukkaan heitettyä aikaa", vaikka ne olisivat olleet miten antoisia, lämpimiä ja ihania.
Jos on itse panostanut suhteeseen ja käy ilmi että toinen ei koskaan ollut tosissaan tai petti. Se vaivannäkö on ollut turhaa ja illuusiossa elämistä.
Tuo tulee varmaan niissä, joissa toinen on paljastunut kulissin pitäjäksi ja petolliseksi.