Miksi eronneet sanoo että heittivät aikansa hukkaan

Tuo tulee varmaan niissä, joissa toinen on paljastunut kulissin pitäjäksi ja petolliseksi. 

Kokemus muiden joukossa.  Mutta pettämistä en ymmärrä.

Olen ihmetellyt samaa. Onko siis niin, että mikään sellainen suhde, mikä ei jatku ikuisesti, ei ole minkään arvoista? Ja päteekö sama esim. ystävyyssuhteisiin?

Tuolla periaatteella suurin osa kaikista ihmissuhteista on "hukkaan heitettyä aikaa", vaikka ne olisivat olleet miten antoisia, lämpimiä ja ihania. 

Mikset kysy niiltä eronneilta?

Jos on itse panostanut suhteeseen ja käy ilmi että toinen ei koskaan ollut tosissaan tai petti. Se vaivannäkö on ollut turhaa ja illuusiossa elämistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa. Onko siis niin, että mikään sellainen suhde, mikä ei jatku ikuisesti, ei ole minkään arvoista? Ja päteekö sama esim. ystävyyssuhteisiin?

Tuolla periaatteella suurin osa kaikista ihmissuhteista on "hukkaan heitettyä aikaa", vaikka ne olisivat olleet miten antoisia, lämpimiä ja ihania. 

 

Juuri näin. Kyllä ihmisen elämässö vierailee monia ihmisiä, kaikista jää joku jälki vaikka tiedostamattakin, ja menneistä kavereista muistoja. Ei ole mikään ollut hukkaan hwitettyä elämää, kaikkia ihmisiä joihin on elämän aikana tutustunut, ei pystyisi millään pitämään mukana koko elämää, niitähän on satoja, ellei tuhansia, vaikka olis introverttikin. En tarkota että ne kaikki olis olleet läheisiä ystäviä, vaan jotain ihmisiä vaan joiden kanssa on muutaman sanankin vaihtanut tms. Onko se kaikki hukkaan heitettyä aikaa. 🤯

Samoin lapsuuden kaverit, buoruuden tutut.. Missä lienee kaikki. Tai poikaystävät.. Jotain ne kaikki ovat siinä kohtaa merkinneet ja antaneet elämään omat mausteensa. Ei ole kusipäitten kohtaaminenkaan hukkaan heitettyä elämää, koska niistäkin oppi jotain. 

Elämänsä suunnittelee tietyllä tavalla. Jos haluaa olla sinkku, ei heittäydy parisuhteeseen. Jos haluaa perinteisen avioliiton, elää puolison ja mahdollisten lasten kanssa perheenä, silloin pyrkii siihen.

Eronneena menettää sen mitä toivoi elämältään. Tottakai eronnut ymmärtää, ettei kaikki mene aina suunnitellun mukaan. Siitä silti jää kusetettu olo, kun on vuosia rakentanut perhettä, elämäänsä, ja sitten se viedään pois.

Kyllä se on se luottamuksen pettäminen, joka aiheuttaa sen tunteen. Varmaan jos itse on se perseilijä, on helpompi asennoitua siten, että näin tämän pitikin mennä, eivätkä kaikki pysty tuohonkaan.

Ihan samaa miettinyt. Ainoita tilanteita, missä voisin ehkä ajatella että joku ihmissuhde on ollut hukkaanheitettyä aikaa on jos toinen on vaikka koko suhteen ajan halunnut lapsia ja toinen osapuoli on luvannut myös haluta perheen mutta kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen pyörtääkin sanansa ja haluaa erota. Silloin se joka halusi perheen on heittänyt hukkaan monta vuotta jolloin olisi voinut etsiä ihmistä jonka kanssa perustaa perhe. 

Jos mies on antanut ymmärtää, että lapsia tehdään, muttei ihan vielä. Nainen odottaa kärsivällisesti ja vuosia kuluu. Sitten mies sanoo, ettei haluakaan lapsia. Nainen ei ehdi enää etsimään uutta vakaata suhdetta ja jää lapsettomaksi.

Eli silloin, kun on jokin iso tavoite, jossa toinen on antanut ymmärtää olevansa mukana, mutta ei ollutkaan tai muuttaa mielensä viime hetkillä, silloin toinen ihan oikeutetusti kokee, että hukkasi vain aikaa tämän ihmisen kanssa sen tavoitteen saavuttamiseksi.

Erosin, mutta muistelen niitä hyviä aikoja enen kuin alkoi mennä huonosti. Ne hyvät ajat eivät ole lainkaan hukkaan heitettyä aikaa. Sen sijaan olisi pitänyt erota pari vuotta aiemmin, kun alkoi mennä huonosti.