Miksi vanhemmat sukupolvet uskalsivat avioitua ja perustaa perheen sota-aikanakin, mutta nykyihmisille..... đ±đ±đ±đ±đ±đ±!!!!
...jo työelÀmÀn epÀvarmuus on riittÀvÀ syy pysyÀ ikisinkkuna ja valittaa nÀköalattomuutta?
Siis luin uutisista, ettÀ nykyÀÀn moni ei uskalla edes unelmoida perhe-elÀmÀstÀ, koska työtilanne on epÀvarma.
Miksi ennen epÀvarmuutta siedettiin ihan eri tavalla kuin nykyÀÀn? Sotakaan ei silloin ollut este eikÀ yhteiskunnan tuetkaan tÀllÀ tasolla!
Johtuuko siitÀ, ettÀ ennen elettiin uskoon turvaten?
Kommentit (17)
Koska silloin yleisesti uskottiin ja tiedettiin, ettÀ asiat olisivat ylihuomenna paremmin. TÀssÀ hetkessÀ tiedÀmme olevamme syöksykierteessÀ.
Vierailija kirjoitti:
HyvÀ työllisyys, ei ehkÀisyÀ ja aika matalat laatuvaatimukset vanhemmuudelle.
Sanoisin, ettÀ suurin syy oli tuo ehkÀisymenetelmien puuttuminen.
Raha ja status ei merkinnyt kaikkea, kuten nykyÀÀn. Ei voi tinkiÀ omasta elintasosta lisÀÀntymÀllÀ. MeneehÀn sitÀ rahaa per lapsi iso summa.
Silloin se oli tapa toimia, nyt ihmiset ovat alkaneet ymmÀrtÀÀ, ettei lisÀÀntyminen ole tÀrkein asia elÀmÀssÀ ja elÀmÀ voi olla paljon parempaa ilman tÀtÀ riippakiveÀ. Nopein ja helpoin tapa pilata elÀmÀnsÀ on lisÀÀntyÀ ja toinen sija menee pariutumiselle. TÀmÀ trendi on selvÀsti nÀhtÀvissÀ tÀnÀpÀivÀnÀ. Ei ihmiset lopu maapallolta, eikÀ edes suomesta, ÀlkÀÀ pelÀtkö.
Silloin ei ollu Petteri eikÀ persRiikkulia
Miksi kyselet tyhmiÀ? Ajat ja kulttuuri ja yhteiskunta on muuttuneet erittÀin paljon 80 vuodessa.
Todellakin vaikutti se ehkÀisyvÀlineiden puute ja se, ettÀ lapsiin ei tarvinnut yhtÀÀn panostaa, sen kun laittoi aamulla pihalle ja ne tuli illalla takaisin ketkÀ ei olleet hukkuneet johonkin lÀhilampeen.
LisÀksi töitÀ oli sotien jÀlkeen kaikille ja yhden postinkantajan palkalla pystyi elÀttÀmÀÀn perheen ja hankkimaan talon.
Silloin oli toivoa paremmasta huomisesta. Nyt? MinkÀlaista toivoa huomisesta voi olla kun hallitus on ison rahan taskussa ja ajaa heidÀn etujaan. Samalla kun elÀmÀn peruspilareita murennetaan pÀÀsÀÀntöisesti ideologisista syistÀ.
Vierailija kirjoitti:
Raha ja status ei merkinnyt kaikkea, kuten nykyÀÀn. Ei voi tinkiÀ omasta elintasosta lisÀÀntymÀllÀ. MeneehÀn sitÀ rahaa per lapsi iso summa.
Saavutetuista eduista ei ole halua luopua, ja tulevaisuus on epÀvarma.
Elannon sai siitÀ omalta pihalta kun vain viitsi kuokkia, kitkeÀ ja kaataa puita. Naimisiin mentiin hÀpeÀstÀ kun kÀvi vahinko, ei ne avioliitot miin suunniteltuja olleet.
Omituinen odotus, ettÀ ihmisten pitÀisi jotenkin oikein olla hinkumassa epÀmukavuuden perÀÀn. Paljon luontaisempaa suuntautua sitÀ kohti, josta tulee hyvÀ olo. Jos pariutuminen ja perheellistyminen nÀyttÀytyvÀt jo etukÀteen pahoinvointia lisÀÀviltÀ, kuka sellaista vapaaehtoisesti valitsee kaiken vÀlttÀmÀttömÀn paskan lisÀksi.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vaikutti se ehkÀisyvÀlineiden puute ja se, ettÀ lapsiin ei tarvinnut yhtÀÀn panostaa, sen kun laittoi aamulla pihalle ja ne tuli illalla takaisin ketkÀ ei olleet hukkuneet johonkin lÀhilampeen.
LisÀksi töitÀ oli sotien jÀlkeen kaikille ja yhden postinkantajan palkalla pystyi elÀttÀmÀÀn perheen ja hankkimaan talon.
Ja avioliitot solmittiin sillÀ ajatuksella, ettÀ ne ovat lopuksi elÀmÀÀ. Vaikka liittoja pÀÀttyi ja kaikenlaista sattui, oli eroaminen kuitenkin stigmatisoivaa ja harvinaisempaa. Kun tiedettiin, ettÀ liiton jatkumiseen ja taakan jakamiseen edes teoriassa saattoi luottaa, oli myös helpompaa ottaa riskiÀ.
Unelmoida perhe-elÀmÀstÀ? MitÀ unelmoimista siinÀ on? Ei kyse ole siitÀ ettei uskalleta perusta perheitÀ, ei vaan haluta kun nykyÀÀn ei ole enÀÀ pakko.
Kyl jotain ehkÀisymenetelmiÀ oli. Esim mun isÀn Àiti sai perÀtysten 3 poikaa 1920-luvulla. Vakaat kotiolot ja kunnollinen mies.
Mietti vielÀ myöhemmin, josko koittaisi vielÀ kerran, ettÀ saisi tytön. Ei sitten koittanut kuitenkaan.
Mun toiset isovanhemmat sai vain yhden lapsen. HeillÀkin vakaat olot ja kunnollinen avioliitto.
HyvÀ työllisyys, ei ehkÀisyÀ ja aika matalat laatuvaatimukset vanhemmuudelle.