Hyvä kirjoitus ryhmätöistä, miten niitä ei opeteta

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tyhmiä aikuiset ihmiset ovat, jos pitää opettaaa sitä, että jakakaa tehtävät, tee xx.xx. mennessä oma osuutesi, sitten tavataan ja keskustellaan? 

Noinhan se menisi, JOS kaikki nimenomaan haluavat opiskella.

Ammattikorkeassa on kuitenkin puolet luokasta niitä, jota kiinnostaa saada vain 1 kurssilta. Toinen puoli on se, joka sentään tähtää 3-5 arvosanaan. Kun se 5 tähtäävä ja 1 tähtäävä kohtaavat, se menee siihen, että se 1 tietää, että ei tarvitse mitään tehdä, kun se 5 arvosanaa tavotteleva tekee kuitenkin kaiken kunnolla. 5 tähtäävä sitten saa burnoutin (esim. minä sain) ja ne 1 tavottelevat saavat kurssista paremman arvosanan tekemättä mitään

Vierailija kirjoitti:

Meillä sattui olemaan yhdellä kurssilla opettaja, joka antoi ohjeen ryhmätöihin: yksi johtaa ensin, toinen seuraavan ryhmätyön, jne. Tämä oli ainoa opetus, mitä asiaan saimme. Muuten homma meni niin, että porukka heitettiin yhteen ja kovaäänisimmät dominoivat, ihan niinkuin jossain kärpäsen herra -pelissä.

Tervetuloa aikuisten maailmaan ja työelämään valmistautumaan. Opiskellessa sitä on hyvä harjoitella. Ei oikeissa työpaikoissa enää mene kuten alakoulussa, että ope vahtii vieressä jokaisen tekemistä ja varmistaa että kaikki menee ohjeiden mukaan ja kehottaa Villeä lopettamaan Riikan tukasta vetäminen ja opastaa Kallen takaisin piirustuspaperin ääreen ikkunalaudalta ja käskee Jussin kysyä Tainalta, mitä tämä piirsi paperilleen. Ihan joutuu ne toimintatavat ja vuorovaikutuksen itse keskenään organisoimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä kuin osa kommentoijista, eli aikuisten (tai vaikkapa lukiolaisten) pitäisi kyllä osata toimia ryhmässä. Todellisuus ei vain aina ole näin.

Ja vaikka perustaidot olisivatkin kaikilla, niin silti opettajan täytyy antaa selkeät puitteet ja tavoitteet ryhmätyölle. Vähän kuin jos duunissa pomo sanoisi tiimille, että vääntäkääpä softa asiakasrekisterin ylläpitoon antamatta sen kummempia speksejä, niin eihän siitä mitään mielekästä yleensä tule. Tai ainakaan sellaista kuin pomon mielestä olisi pitänyt tulla. 

no tee autistìvammaiset ette osaa tehdä ryhmätyötä vaikka annettaisiin minkälaiset opetukset ja määräykset

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sattui olemaan yhdellä kurssilla opettaja, joka antoi ohjeen ryhmätöihin: yksi johtaa ensin, toinen seuraavan ryhmätyön, jne. Tämä oli ainoa opetus, mitä asiaan saimme. Muuten homma meni niin, että porukka heitettiin yhteen ja kovaäänisimmät dominoivat, ihan niinkuin jossain kärpäsen herra -pelissä.

Tervetuloa aikuisten maailmaan ja työelämään valmistautumaan. Opiskellessa sitä on hyvä harjoitella. Ei oikeissa työpaikoissa enää mene kuten alakoulussa, että ope vahtii vieressä jokaisen tekemistä ja varmistaa että kaikki menee ohjeiden mukaan ja kehottaa Villeä lopettamaan Riikan tukasta vetäminen ja opastaa Kallen takaisin piirustuspaperin ääreen ikkunalaudalta ja käskee Jussin kysyä Tainalta, mitä tämä piirsi paperilleen. Ihan joutuu ne toimintatavat ja vuorovaikutuksen itse keskenään organisoimaan. 

Mutta tuo koulunhan kuuluu nimenomaan OLLA sitä valmistautumista, ja että se opettaja on siellä auttamassa ja avustamassa oppimaan nämä asiat? Mikä järki on koulussa, jos opiskelijat opettelee kaiken itse eikä se opettaja edes siellä ole opettamassa ja auttamassa ja näyttämässä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä amk ssa sähkötekniikan puolella nuo ryhmätyöt olleet projekti -nimellä. No itsehän olen todennut etten kyllä näillä puutteellisilla tiedoilla ja taidoilla uskalla todellakaan pyrkiä tulevaisuudessa mihinkään suunnittelutehtäviin.

Meille heitettiin keväällä kaksi eri sähkötekniikan projektitehtävää, mitään suunnittelu- ja piirto-ohjelmien käyttöä ei oltu opetettu etukäteen, lopulta ostivat jostain ulkopuolisesta firmasta opetusvideon, jonka joku ohjelmaa työkseen käyttävä oli tehnyt, siis sen jälkeen kun oli todettu ettei nämä projektit nyt etene kun ei siitä ohjelmien toiminnan arvailusta tule mitään tai varsinkaan kun ei ole mitään käsitystä että oletko ollenkaan edes päässyt alussa oikeille jäljille.

Juuri kellään ei ollut aiemmin kokemusta projektin etenemisestä tai tehtävien vastuuttamisesta yms prosedyyreistä, joita projekteihin kuuluu, vaikka kaikilla jotain työelämää olikin taustalla. Sitten hap

Siksi on aivan älyttömän tärkeää, että opiskelijat osaisivat sanoittaa opettajalle, mitä tämän olisi pitänyt tehdä toisin. Aivan usein vain sanotaantyyliin, että ohjeet oli huonot. Opettaja ihmettelee, missä kohtaa? 

 

Olen itse amk-ope ja poikani opiskelee insinööriksi. Ensimmäisenä syksynä pyydettiin kirjoittamaan projektisuunnitelma, ja ryhmä oli aivan pihalla. Pyysin projektijohtamisen opettajana ohjeet nähtäville - ja suunnitelman pohja oli  erittäin selkeä hyvine kysymyksineen. Vasta sitten itse tajusin, mitä opiskelija ei näe. En ollut koskaan saanut riittävää palautetta opiskelijoilta, vasta oman pojan kanssa istuminen avasi silmäni. 

 

Tajusin,ettei aloittavat opiskelijat osaa vastata kysymyksiin. Poika ymmärsi vasta sitten, kun kirjoitin esimerkkilauseita ja kirjoitin, mihin kohtaan on helppo hakea lähde. Ja suurin oivallus hänelle tuli vasta sitten, kun kerroin, missä järjestyksessä projektisuunnitelma kannattaa tehdä. Et voi aloittaa johdannosta, vaan tee ensin ositus ja gantti. Tätä kaikkea ei oltu osattu kirjoittaa ohjeisiin. 

 

.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä kuin osa kommentoijista, eli aikuisten (tai vaikkapa lukiolaisten) pitäisi kyllä osata toimia ryhmässä. Todellisuus ei vain aina ole näin.

Ja vaikka perustaidot olisivatkin kaikilla, niin silti opettajan täytyy antaa selkeät puitteet ja tavoitteet ryhmätyölle. Vähän kuin jos duunissa pomo sanoisi tiimille, että vääntäkääpä softa asiakasrekisterin ylläpitoon antamatta sen kummempia speksejä, niin eihän siitä mitään mielekästä yleensä tule. Tai ainakaan sellaista kuin pomon mielestä olisi pitänyt tulla. 

En ole ikinä nähnyt kouluohjeistusta, jossa ei olisi annettu tavoitteita ja rajauksia. 

Minusta ongelma ei ole se, että ryhmätöiden tekoa ei opeteta, vaan se, että opiskelijoilla on erittäin eri motivaatiotasot. Totuus on se, että joitakin ihmisiä ei vaan kiinnosta panostaa. 

Olen opiskellut sekä AMK:ssa ja yliopistossa. Yliopistossa sai sentään valita oman ryhmänsä, niin ei tarvinnut sietää laiskottelijoita. 

Itse kävin avointa yliopistoa, ja siellä oli todella kauhea ilmapiiri. Vanhemmat naiset päti nuoremmille mutta fiksummille. Ankea ja typerä ilmapiiri, näistä kiusaajista tulee sitten ehkä tulevaisuuden pienten lasten opeja! Ei näin.....

Kysymys kuuluu mihin ryhmätöitä tarvitaan. En ole koskaan joutunut ryhmätöihin työelämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet korkeakoulussa vielä opettelemassa perustaitoja, niin olet täysin väärässä paikassa.

Ja tämäkö mielestäsi auttaa niitä jotka siihen ryhmätyöhön kykenevät? On myös kyse siitä ettei mitään _opetusta_ käytännössä ole. Opiskelijat jätetään tekemään pelkkiä ryhmätöitä eikä ketään kiinnosta onko todellisuudessa opittu mitään vai ei, tuliko todellista tulosta vai ei. Tähän tyhjänpäiväiseen näyttää paperilla hyvältä - sekoiluun tämä maa onkin kaatumassa.

 

Eihän noita taitoja edes peruskoulussakaan opeteta

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu mihin ryhmätöitä tarvitaan. En ole koskaan joutunut ryhmätöihin työelämässäni.

Olet harvinaisuus

Okm:ään voi lähettää terveiset. Rahoitus on pienentynyt jatkuvasti ja samalla sisäänottomääriä kasvatetaan ja opiskelijoiden taso tippuu koko ajan. 

Ei ole resursseja opettaa jokaista yksitellen ainakaan yliopistoissa teknisellä puolella.

Tein AMK:ssa melkein kaikki ryhmätyöt yksin. Olin siis yhden ihmisen ryhmä. En kuitenkaan saanut erityiskohtelua ja se, mitä vaadittiin oli sama kuin ryhmiltä, joissa oli pahimmillaan 5 ihmistä. Tein siis yksin monen ihmisen työn kun kukaan ei halunnut tehdä ryhmätöitä kanssani. En saanut AMK:ssakaan yhtään ystävää tai apua mihinkään. Opettajat eivät puuttuneet tilanteeseeni. Toki olen autisminkirjolla, AMK:ssa en ollut saanut vielä diagnoosia ja sosiaalinen kanssakäyminen on ja oli tuolloin itselleni hyvin vaikeaa, mutta ryhmätöille annoin kaikkeni ja olisin tehnyt niin, jos olisin päässyt mukaan johonkin ryhmään jokaiseen ryhmätyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tyhmiä aikuiset ihmiset ovat, jos pitää opettaaa sitä, että jakakaa tehtävät, tee xx.xx. mennessä oma osuutesi, sitten tavataan ja keskustellaan? 

 

Noinhan se menisi, JOS kaikki nimenomaan haluavat opiskella. Ammattikorkeassa on kuitenkin puolet luokasta niitä, jota kiinnostaa saada vain 1 kurssilta. Toinen puoli on se, joka sentään tähtää 3-5 arvosanaan. Kun se 5 tähtäävä ja 1 tähtäävä kohtaavat, se menee siihen, että se 1 tietää, että ei tarvitse mitään tehdä, kun se 5 arvosanaa tavotteleva tekee kuitenkin kaiken kunnolla. 5 tähtäävä sitten saa burnoutin (esim. minä sain) ja ne 1 tavottelevat saavat kurssista paremman arvosanan tekemättä mitään

Meillä parilla kurssilla ryhmät muodostettiin tuon perustteella. Eli ykköstä tavoittelevat omaan ryhmään ja vastaavasti vitosta tavoittelevat omaan. 

Yksi keino on myös jakaa tietty määrä pisteitä ryhmälle, joka sitten ryhmässä jaetaan työmäärän mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi keino on myös jakaa tietty määrä pisteitä ryhmälle, joka sitten ryhmässä jaetaan työmäärän mukaan.

Kuka sen jakamisen sitten tekee? Työn palasteleminenkin on työtä ja senkin voi kusta. Joku voi antaa tehtävälle A  vaikka 5 pistettä kun todellisuudessa on 1 arvoinen ja vastaavasti tietysti toisin päin.

Täällä pikkukaupungin paikallisessa yläkoulussa tehdään paljon ryhmätöitä. Ja ryhmien kokoonpano muuttuu jatkuvasti. Poikani kiitteli sitä; tutustui opiskelukavereihin ja oppi työskentelemään eri ihmisten kanssa.

Poika meni lukioon ja siellä kaikki pakersivat yksinään. Koska lukio nykyään luokaton, ei luokkatovereihinkaan tutustu. Poika kaipasi kovasti yläkoulua ja sen ryhmätöitä, jossa ryhmäläiset vaihtuivat ja kaikkien kanssa piti työ saada tehtyä.

Nyt opiskelee tekniikkaa yliopistossa, ja yllättävästi sielläkin on ryhmätöitä. Labratöitä ym., jotka tehdään vähintään parin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tyhmiä aikuiset ihmiset ovat, jos pitää opettaaa sitä, että jakakaa tehtävät, tee xx.xx. mennessä oma osuutesi, sitten tavataan ja keskustellaan? 

 

Noinhan se menisi, JOS kaikki nimenomaan haluavat opiskella. Ammattikorkeassa on kuitenkin puolet luokasta niitä, jota kiinnostaa saada vain 1 kurssilta. Toinen puoli on se, joka sentään tähtää 3-5 arvosanaan. Kun se 5 tähtäävä ja 1 tähtäävä kohtaavat, se menee siihen, että se 1 tietää, että ei tarvitse mitään tehdä, kun se 5 arvosanaa tavotteleva tekee kuitenkin kaiken kunnolla. 5 tähtäävä sitten saa burnoutin (esim. minä sain) ja ne 1 tavottelevat saavat kurssista paremman arvosanan tekemättä mitään

Meillä parilla kurssilla ryhmät muodostettiin tuon perustteella. Eli ykköstä tavoittelevat omaan ryhmään ja vastaavasti vitosta

Joo, mutta kun ne 1 tavottelevat sanoo, että tavottelevat 4 vaikka oikeasti tekevät töitä 1 mukaan.

Kaikilla kursseilla pitäisi olla alkutentti, jonka jälkeen sitten ryhmät sijotetaan sen mukaan miten tentti meni.

Ei vaan ryhmätöistä voisi luopua kokonaan.

Törmäsin sellaiseen ongelmaan, että monet kuvittelevat että kun ryhmätyöllä on jättöpäivä, niin riittää että on osuutensa tehnyt jättöpäivään mennessä. Siitä seuraa, että kokonaisuudesta ei ole ehditty keskustella ollenkaan ja on päällekkäistä tekstiä eri osioissa.

Tutustuin näihin opiskelijoiden ryhmätöihin jo työelämässä olleena, eikä siellä moinen tulisi kysymykseen. Kun opiskelussa kellään ei varsinaisesti ole määräysvaltaa toisiin nähden, toisin kuin töissä projektinvetäjällä, niin koulun puolelta pitäisi olla jotain tarkistuspisteitä että hommat on ymmärretty oikein. Jos ei opettaja ehdi, niin joku assistentti.