Ystävät katoaa
Onko muilla tätä että ystävät katoaa elämästä joset sinä pidä yhteyttä?
N 2 vuotta sitten tajusin että minä pidän ystäviini yhteyttä ja päätin että lopetan sen ja odotan vuorostani että he ottavati minuun ensin yhteyttä. No kaksi vuotta on kulunut eikä kolmesta ystävästäni ole kuulunut yhtään mitään.
Ruuhkavuodet takana,lapset aikuisia tai teinejä kaikilla. Aikaa olisi,mutta haluja olla minuun yhteydessä ei vaikuta olevan.
Surullista.
Kommentit (16)
Musta se on nykyään helvetin hyvä homma kun katoavat. Eivät koskaan ole olleetkaan mun ajan arvoisia. En ala enää yksipuolisesti pitämään yhteyttä. Muutama nuoruuden tuttu on mutta viime aikojen ystävät kadonneet.
Samoin minulla oli ystävä jonka kanssa jaettiin kakki ja mielestäni olimme todella hyvät ystävät.
Eipä kai sitten oltu.
Tuttua. Minulla on ex-ystävissä ihmisiä, jotka priorisoivat uransa. Tapaamisiin heitettiin *leikkisästi* että ehditään sitten eläkkeellä. Ei ehditä, tuskin edes koskaan päästään eläkkeelle.
On tuttua. Mä tajusin vuonna 1997, että pidän täysin yksipuolisesti yhteyttä pariin lukiolaiskaveriin. Päätin testata, että en enää soita heille, vaan katson, koska he soittavat mulle. Soittoa ei ole vieläkään kuulunut kummaltakaan.
Kyllä. Minulla toki pieniä lapsia, kuten myös osalla (entisistä) ystävistä. Lapset eivät kuitenkaan olisi este ystävätapaamisille, vaan lapsilla on myös isä, joka pystyy olemaan sen aikaa lasten kanssa. Mutta ei, eipä ole enää kivoja iltoja ystävien kanssa viinipullon ja hyvän ruuan äärellä... Ei edes vastata viesteihin.
Tuttua. Voi johtua siitä, että moni nykyihminen on niin kuormittunut. Ja muuten, jos lapset on teinejä, ei tarkoita automaattisesti, että vanhemmilla on helppoa. Teineille pitää laittaa paljon ruokaa, siivota kotona, heillä on harrastuksia ja kaikkea muuta, missä vielä tarvitaan vanhempaa. Eli normaali kotityörumba pyörii kunnes lapset muuttaneet. Tietenkin tuon ikäiset osaa ruokaa laittaa ja muuta, mutta en itse raaskinut laittaa heitä usein kotitöihin, kun oli pitkät lukiopäivät. Kavereille, liikunnalle ja harradtuksille pitää jäädä myös aikaa, että jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Voi johtua siitä, että moni nykyihminen on niin kuormittunut. Ja muuten, jos lapset on teinejä, ei tarkoita automaattisesti, että vanhemmilla on helppoa. Teineille pitää laittaa paljon ruokaa, siivota kotona, heillä on harrastuksia ja kaikkea muuta, missä vielä tarvitaan vanhempaa. Eli normaali kotityörumba pyörii kunnes lapset muuttaneet. Tietenkin tuon ikäiset osaa ruokaa laittaa ja muuta, mutta en itse raaskinut laittaa heitä usein kotitöihin, kun oli pitkät lukiopäivät. Kavereille, liikunnalle ja harradtuksille pitää jäädä myös aikaa, että jaksaa.
Eikös se nimenomaan tekisi vaan hyvää poistua kuormittavasta kotiympäristöstä? Ainakin itse kaipaan sitä välillä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Voi johtua siitä, että moni nykyihminen on niin kuormittunut. Ja muuten, jos lapset on teinejä, ei tarkoita automaattisesti, että vanhemmilla on helppoa. Teineille pitää laittaa paljon ruokaa, siivota kotona, heillä on harrastuksia ja kaikkea muuta, missä vielä tarvitaan vanhempaa. Eli normaali kotityörumba pyörii kunnes lapset muuttaneet. Tietenkin tuon ikäiset osaa ruokaa laittaa ja muuta, mutta en itse raaskinut laittaa heitä usein kotitöihin, kun oli pitkät lukiopäivät. Kavereille, liikunnalle ja harradtuksille pitää jäädä myös aikaa, että jaksaa.
Eikös se nimenomaan tekisi vaan hyvää poistua kuormittavasta kotiympäristöstä? Ainakin itse kaipaan sitä välillä...
Näin juuri tai edes soitto, että saa ajatukset muihinkin. Ei edes soiteta.
Minä olen ollut tuommoinen huono kaveri. Otan toki itsekin oma-aloitteisesti yhteyttä esimerkiksi juhlapyhien aikaan tervehdyksin. Mutta en jaksa arjessa tavata ketään enkä muutenkaan kuin kesällä lähimpiä ihmisiä. Olen keski-ikäinen, lapset ovat teinejä. Aina on perheessä työtä kotona, mökillä jne. On töitä, opiskeluja ja harrastuksia kaikilla. Se vähä aika, mitä jää, niin haluaa viettää oman perheen kanssa rennosti kotona, mökillä tai reissussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Voi johtua siitä, että moni nykyihminen on niin kuormittunut. Ja muuten, jos lapset on teinejä, ei tarkoita automaattisesti, että vanhemmilla on helppoa. Teineille pitää laittaa paljon ruokaa, siivota kotona, heillä on harrastuksia ja kaikkea muuta, missä vielä tarvitaan vanhempaa. Eli normaali kotityörumba pyörii kunnes lapset muuttaneet. Tietenkin tuon ikäiset osaa ruokaa laittaa ja muuta, mutta en itse raaskinut laittaa heitä usein kotitöihin, kun oli pitkät lukiopäivät. Kavereille, liikunnalle ja harradtuksille pitää jäädä myös aikaa, että jaksaa.
Eikös se nimenomaan tekisi vaan hyvää poistua kuormittavasta kotiympäristöstä? Ainakin itse kaipaan sitä välillä...
Ei koti mulle ole kuormittava, vaikka siellä puuhaa onkin. Se on oikea rauhan satama. Muu ympäristö kuormittaa. Mutta kukin tavallaan. Ja jos poistun kotoa, niin rauhassa luontoon kävelemään, uimaan, kaupungille tms. rauhassa yksin. Se mulla lataa akkua.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut tuommoinen huono kaveri. Otan toki itsekin oma-aloitteisesti yhteyttä esimerkiksi juhlapyhien aikaan tervehdyksin. Mutta en jaksa arjessa tavata ketään enkä muutenkaan kuin kesällä lähimpiä ihmisiä. Olen keski-ikäinen, lapset ovat teinejä. Aina on perheessä työtä kotona, mökillä jne. On töitä, opiskeluja ja harrastuksia kaikilla. Se vähä aika, mitä jää, niin haluaa viettää oman perheen kanssa rennosti kotona, mökillä tai reissussa.
Eli käytännössä et ole kaveri/ystävä lainkaan.
Kun kummilapsi pääsi yo:ksi, loppui onneksi pakkoedustaminen. En oikeasti pitänyt enää ystävistäni, en moniin vuosiin. Siksi täysin vähäinen yhteydenpito jonka ystävä ehkä koki että oli vain hänen varassaan.
Nyt on välit täysin katki, kuten halusinkin.
Ei ihminen ole samanlainen enää 40+ v kuin parikymppisenä, jostakusta tulee alkoholisti, toisesta persu ym ajatusmaailmat menevät täysin eri suuntiin.
Turha pitää yhteyttä, jos itseen ei koskaan oma-aloitteisesti pidetä. Joko eivät jaksa tai jollain on myös semmoista vallankäyttöä, ettei itse ole ollenkaan yhteydessä oma-aloitteisesti.
Jos toinen on kiukutteleva teinidiiva vielä 50+ iässäkin, niin ei siihen kukaan itse ota yhteyttä, ellei sitten rahan tai jonkun muun ihmiseen itseensä liittymättön syyn takia. Aika harva kai sitä enää keski-iässä jaksaa tehdä asioita, jotka ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut. Ikävä homma. Eräs oli vielä sellainen, että kuvittelin jossain vaiheessa, että olemme parhaat ystävät.
Painu v*ttuun!
Olen kokenut. Ikävä homma. Eräs oli vielä sellainen, että kuvittelin jossain vaiheessa, että olemme parhaat ystävät.