Lue keskustelun säännöt.
Samojedi vs lapinkoira?
29.11.2025 |
Narttukoiran ostamme, kunhan pääsemme yksimielisyyteen rodusta. Mies haluaa lapinkoiran, koska lapsuudessa ollut sellainen. Minulla taas kokemus, että lapinkoirat haukkuvat yhtämittaa pihatarhassaan ja entisen naapurin koirat sisälläkin.
Minä haluaisin sammarin. Samojedista kuitenkaan kummallakaan ei oikeaa kokemusta, ystävällisiä ja hellyydenkipeitä valkoturkkeja on joskus lenkillä tullut vastaan, siinäpä se. Vetokoiria joo, ja lapinkpira paimenkoira, tiedetään.
Haluaisin ihmisiltä omakohtaista kokemusta, millainen teidän ARKIelämä ko.rodun kanssa on?
1.Osaako rauhottua sisällä, vai reagoiko kaikkeen ja kävelee koko ajan perässä? 2.Haukkuuko sisällä / paljon pihatarhassa? 3.Osaako kulkea hihnalenkillä vetämättä? 4.Pysyykö pihalla irti ( kun ihmisetkin puuhailevat pihalla), vai ryntääkö ohikulkijoiden perään tielle? 5.Voiko pitää metsälenkillä / mökillä irti? 6.Totteleeko hyvin, oliko helppo kouluttaa?
7.Mikä on ollut parasta ja helpointa? 8.Mikä turhauttaa ja ärsyttää koirassa? 9. Mikä on yllättänyt?
Kiitos KOKEMUSperäisistä vastauksista (arvailla osaan itsekin, koiria ennenkin omistaneena.)
P.S. Tiedän myöskin, että paljon on omistajista ja koulutuksesta kiinni ja että koira tarvitsee lenkitystä ja aivotoimintaa ja pihatarhassa ei viihdy mikään rotu; eläinrääkkäystä jättää 8h työpäiväksi ulos, vaikka lämpöeristetty koppi, tiedän senkin, että itsekästä ostaa rotukoira, vsikka kuinka valitsisi kasvattajan huolella, rescuet on nyt muotia. Ja senkin tiedän, että loppujenlopuksi ketjussa tullaan siihen tulokseen, että emme sovi ollenkaan koiranomistajiksi, pehmolelu olisi suositeltavampi! Nämä vastaukset saa siis jättää kokonaan pois, kiitos.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli joskus samojedi ollessani lapsi. Meillä on ollut myös saku-dobberi mix ja mäyräkoira ja kissa. Noista kaikista samojedi oli selkeästi helpoin. Oli tosi seurallinen, ja tarpeeksi kun oli aktivoitu niin rauhoittui illalla ihan siististi perheen keskelle. Halusi aina nukkua sängyssä tai vähintään samassa huoneessa. En tiedä oliko rodulle tyypillistä, mutta.meidän kappale oli mukavuudenhaluista sorttia. Ei halunnut huonolla säällä lenkille ja kesällä piti välillä raahata auringosta viilentymään, kun tykkäsi köllötellä terassilla :D
Meidän ei ollut koskaan irti, joten siitä en osaa sanoa. Oli tosin niin ihmisrakas että tuskin olisi mihinkään lähtenyt. Riistaviettiä ei ainakaan, tuli hyvin toimeen kissan kanssa.
Omista samojediajoista on jo niin kauan että muistan vaan sen, että oli ainakin 7-16v tytölle ihana lemmikki.
Kaverilla on nyt tällä hetkellä Lapin koira kerrostalossa eikä ilmeisesti ainakaan haukkumisen kanssa ole ollut ongelmaa. Vaikuttaa ihan mukavalta tapaukselta, kovasti tuntuu tykkäävän kaikisra. Muuta en osaa näistä sanoa. Molemmat rodut mielestäni hyviä vaihtoehtoja :)
Lapinkoira.
Samojedin turkki on hankala pitää puhtaana Suomen ilmastossa.
Kaverilla lapinkoira. Haukkuu isosta ikkunasta ohikulkijat. Välillä vetää hihnassa ja rähisee toisille uroksille. Asuvat taajamassa ja irti päästessään seikkailee puolisen tuntia naapureiden pihoilla ja tulee itse rakaisin tai antaa hyvin kiinni, jos omistaja lähtee perään. Metsälenkillä voi pitää irti, tottelee siellä hyvin. Ei pihatarhaa, mutta juoksunaru, jossa haukkuu niille ohikulkijoille niin paljon, että eivät kehtaa kovin kauaa pitää pihalla kerrallaan.
Ihana koira ihmisille ja vieraille lapsillekin, mutta en ottaisi itselle. Jos minulla olisi omakotitalo, haluausin, että koira pysyisi tontilla ihan omasta halustaan.
Keeshond.
Lapinkoiran turkin väri mutta ei niin kova haukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keeshond.
Lapinkoiran turkin väri mutta ei niin kova haukkuja.
Haha! Sehän se vasta räkyttäjä onkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapinkoirissa on aika paljon koirakohtaisia eroja. Osa ei hauku juuri ollenkaan ja toiset räksyttåvåt jatkuvasti. Kannattaa kysellä kasvattajalta. Paimennuskäytössä olevat on huomattavasti haukkuherkempiä, imo myös urokset haukkuu enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keeshond.
Lapinkoiran turkin väri mutta ei niin kova haukkuja.
Haha! Sehän se vasta räkyttäjä onkin!
Eikä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei nyt teitä auta, mutta ottaisin japaninpystykorvan.
Minulla ei ole ollut kumpaakaan, mutta olen kuulut, että samojedit ovat monipuolisia äänenkäyttäjiä ja tykkäävät jutella öristen, ulvoen ja vinkuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan keeshond innokas käyttämään ääntään...
Eipä noista voi sanoa varmaa, kun yksilöstähän se riippuu. Vetäkää pitkää tikkua.
Minulla on lapinkoiratyttö 3 vuotta joka saattaa olla viikonkin haukkumatta, täysin hiljainen. Vahtii ja vartioi minua. Asumme maalla ja meillä on aitaamaton piha, täysin vapaana saa olla, ei ole ikinä suunnitellutkaan karkumatkaa. Jos lähdemme metsäkävelylle niin kulkee muutamien metrien päässä edessä tai takana, käsillä välillä näytän suuntaa tai sanon minne mennään. Aina innoissaan palaa kotiin kun selvästi eniten tykkää vain vahtia minua ja meidän pihaa. Kasvimaalla auttaa kaivamaan matoja ja istutuskuoppia, puuntekohommassa heti ymmärtää alkaa kantamaan klapeja liitettiin, tosin pudottaa ne vaan lattialle ei sentään pinoa klapeja
Metsäretkellä jos lasken maahan esim sieniämpärin tai riisun vaikka vaatteet rannalla niin koira alkaa aina niitä vahtimaan, ei lähde omille teilleen. On kaikin tavoin hyvin viisas ja ihan todella ihmisläheinen ja ystävällinen ja hellä ihmisille, kaiken käsittelyn sietää ja sitten antaa pienen suukon nuolaisemalla kielellään ihmistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapinkoira on söpö mutta vakavan oloinen. Samojedi on iso? Muitakin pörrökoiria on.
Vierailija kirjoitti:
No ap? Ei kommenttia sinulta?
Joo, vaatii muttei vaivaudu keskustekuun.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus samojedi ollessani lapsi. Meillä on ollut myös saku-dobberi mix ja mäyräkoira ja kissa. Noista kaikista samojedi oli selkeästi helpoin. Oli tosi seurallinen, ja tarpeeksi kun oli aktivoitu niin rauhoittui illalla ihan siististi perheen keskelle. Halusi aina nukkua sängyssä tai vähintään samassa huoneessa. En tiedä oliko rodulle tyypillistä, mutta.meidän kappale oli mukavuudenhaluista sorttia. Ei halunnut huonolla säällä lenkille ja kesällä piti välillä raahata auringosta viilentymään, kun tykkäsi köllötellä terassilla :D
Meidän ei ollut koskaan irti, joten siitä en osaa sanoa. Oli tosin niin ihmisrakas että tuskin olisi mihinkään lähtenyt. Riistaviettiä ei ainakaan, tuli hyvin toimeen kissan kanssa.
Omista samojediajoista on jo niin kauan että muistan vaan sen, että oli ainakin 7-16v tytölle ihana lemmikki.
Kaverilla on nyt tällä hetkellä Lapin koira kerrostalossa eikä ilmeisesti ainakaan
Olen samaa mieltä suurin piirtein kaikesta. Viiden samojedin kanssa eläneenä (yksi tai kaksi kerrallaan) kuitenkin voin todeta, että yksilöissä on eroja. Yksi meidän sammareistamme ei esimerkiksi haukkunut ollenkaan, mutta jutteli ulvomalla. Yksi oli aina kotona (maalla) vapaana, kun taas muut livistivät tilaisuuden tullen kylille; kaksi palaili omia aikojaan kotiin, mutta yhtä jouduttiin etsimään jalan ja autoilla.
Hurjan ihmisrakkaita otuksia. Ja helppoja rakastaa. Itsepäisiä ja ilkikurisia. Pitävät muista koirista ja eläimistä.
Joku väitti samojedin turkkia helposti likaantuvaksi, mutta on väärässä. Sammari voi pyöriä hiekassa ja mullassa, mutta kun turkki kuivuu, lika putoaa siitä pois, ja nopeimmin sen saa irti harjaamalla. Turkki pitää sotkea esimerkiksi rasvaisella noella, jotta koira on pestävä (arvaapas, mistä tiedän). Meillä pestiin koirat kerran vuodessa.
Lapinkoiria en tunne.
Hei, kiitos vastauksista! Tänne oli tullut uusia rotuehdotuksiakin, kiitos, mutta niitä emme tarvitse. Olemme jo käyneet muut rodut läpi ja päätyneet joko-tai -vaihtoehtoon. Eli meille tulee joko sammari tai lappari, kunhan löytyisi joku ratkaiseva ero arkielämässä, minkä vuoksi voisimme molemmat päätyä yksimielisesti samaan rotuun.
Ap
Lappareiden luonne on
Tosin ei kokemusta samojedeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus samojedi ollessani lapsi. Meillä on ollut myös saku-dobberi mix ja mäyräkoira ja kissa. Noista kaikista samojedi oli selkeästi helpoin. Oli tosi seurallinen, ja tarpeeksi kun oli aktivoitu niin rauhoittui illalla ihan siististi perheen keskelle. Halusi aina nukkua sängyssä tai vähintään samassa huoneessa. En tiedä oliko rodulle tyypillistä, mutta.meidän kappale oli mukavuudenhaluista sorttia. Ei halunnut huonolla säällä lenkille ja kesällä piti välillä raahata auringosta viilentymään, kun tykkäsi köllötellä terassilla :D
Meidän ei ollut koskaan irti, joten siitä en osaa sanoa. Oli tosin niin ihmisrakas että tuskin olisi mihinkään lähtenyt. Riistaviettiä ei ainakaan, tuli hyvin toimeen kissan kanssa.
Omista samojediajoista on jo niin kauan että muistan vaan sen, että oli ainakin 7-16v tytölle ihana lemmikki.
Kaverilla on nyt tällä hetkellä
MIllaisia olivat hihnalenkillä, vetivätkö paljon? Piditkö metsälenkillä vapaana? Entä arveletko samojedin viihtyvän pihatarhassa, kun jää yksin kotiin?
Ap
Meillä aikoinaan oli samojedi, on kiltti, haukkuu pihalla jotain nähdessään , ei sisällä, oppii hyvin kävelemään vierellä kun kouluttaa, Oppi olemaan ajankanssa seurassamme pihalla vapaana. Viihtyy pitempäänkin ulkona vaikka lumihangessa.