Kuinka kauan kestää toipua lemmikin kuolemasta?
Tämä on ihan kamalaa. Koti tuntuu tyhjältä. Tiesin kyllä, että juuri tästä lemmikistä luopuminen on vaikeaa, mutta tämä ahdistuksen määrä on yllättänyt. Vertaistukea kaipaisin.
Kommentit (35)
En tiedä. Mutta mun mielestä oli outoa, kun yhdeltä tutulta kuoli koira, niin muutaman kuukauden päästä otti täysin samaa rotua olevan uuden piskin. Sama nimi ei kuitenkaan ollut
Kävin ampuu oman koiran joka oli 15 vuotta.hautasin sen ja unohdin koko jutun kun aloin kehitellä kahvia.
Ehkä se on ihan normaalia surra. Rikkaat julkkikset ovat alkaneet kiertämään suruprosessin kloonaamalla uuden lemmikin edesmenneestä koirastaan. Mm Barbara Streisand ja Tom Brady ovat teettäneet kloonit koiristaan.
"Tom said in the release. "A few years ago, I worked with Colossal and leveraged their non-invasive cloning technology through a simple blood draw of our family's elderly dog before she passed."
"Just before the Funny Girl star's dog Samantha died in 2017, Barbra Streisand had the cells from the dog's mouth and stomach taken. With those cells, the singer cloned her beloved pet not once, but twice."
https://www.hellomagazine.com/celebrities/865906/tom-brady-all-celebrit…
Vierailija kirjoitti:
Kävin ampuu oman koiran joka oli 15 vuotta.hautasin sen ja unohdin koko jutun kun aloin kehitellä kahvia.
Ok persu, jokainen suree tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mutta mun mielestä oli outoa, kun yhdeltä tutulta kuoli koira, niin muutaman kuukauden päästä otti täysin samaa rotua olevan uuden piskin. Sama nimi ei kuitenkaan ollut
Mitä outoa tuossa on? Jos rotu on mieluinen, niin miksi sitä vaihtamaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei sekuntiakaan. Sellaisia saatanan karvakasoja hankitaan ja sit ku ne kuolee, niin niitä surraan enemmän kuin ihmistä.
Älä ikinä enää ota mitään eläintä: ne ei todellakaan sulle sovi!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mutta mun mielestä oli outoa, kun yhdeltä tutulta kuoli koira, niin muutaman kuukauden päästä otti täysin samaa rotua olevan uuden piskin. Sama nimi ei kuitenkaan ollut
Mitä outoa tuossa on? Jos rotu on mieluinen, niin miksi sitä vaihtamaan?
Missasit koko pointin tuossa kommentissa! Terv Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mutta mun mielestä oli outoa, kun yhdeltä tutulta kuoli koira, niin muutaman kuukauden päästä otti täysin samaa rotua olevan uuden piskin. Sama nimi ei kuitenkaan ollut
Mitä outoa tuossa on? Jos rotu on mieluinen, niin miksi sitä vaihtamaan?
Missasit koko pointin tuossa kommentissa! Terv Eri
No voisitko kertoa sen pointin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mutta mun mielestä oli outoa, kun yhdeltä tutulta kuoli koira, niin muutaman kuukauden päästä otti täysin samaa rotua olevan uuden piskin. Sama nimi ei kuitenkaan ollut
Mitä outoa tuossa on? Jos rotu on mieluinen, niin miksi sitä vaihtamaan?
Missasit koko pointin tuossa kommentissa! Terv Eri
On ihan normaalia ottaa uusi koira vanhan tilalle. Koirani kuoltua, mulla oli uusi pentu kolmen kuukauden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mutta mun mielestä oli outoa, kun yhdeltä tutulta kuoli koira, niin muutaman kuukauden päästä otti täysin samaa rotua olevan uuden piskin. Sama nimi ei kuitenkaan ollut
Näinkin sanotaan , että eräs parannuskeino on ottaa menetetyn tilalle uusi jos vain pystyy. Laannuttaa pahinta surua ja kaipausta. Näin kyllä uskon itsekin ja esimerkkinä eräs tuttuni: kun aika jätti lemmikistä , otti jonkin ajan kuluttua aivan samaa rotua olevan koiran ( ei piskiä). Olen itse kyseisen henkilön kanssa asiasta keskustellut , siihen mielipiteeni asiasta perustan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kaipaus ja surukin tulee aina olemaan. Toivon kuitenkin, että tämä fyysinen paha olo ja lähes jatkuva itku pikkuhiljaa jo helpottaisi. Ja tuo syyllisyys, jota ylempänä joku kuvasi.
Jokaisen menetyksen kohdalla tulee syyllisyyden tunne. Miettii kaikkia asioita, että jos olisi tehnyt toisin tai olisiko pitänyt tehdä toisin. Sekin kuuluu suruprosessiin, asian ees taas veivaaminen. Kuitenkaan meillä ei ole sitä kristallipalloa, joten jokainen toimii niiden tietojen varassa, joita silloin on. Jälkiviisaus on turhaa.
Kyllä jokin tekeminen tai toiminta auttaa. Olen tehnyt kahdesta kissastani valokuvakirjan. Toinen oli niin vanha tapaus, että kuoli jo 50 vuotta sitten. Keräsin kaikki kuvat ja kirjoitukset päiväkirjasta mitkä löysin.
Ja toisaalta jos ja kun se kissaton aika koittaa, voi olla helpottunut ettei ole enää vastuussa. Ei ruuan ostoa, ei kissanhiekkaa, ei karvoja joka paikassa, ei huolta ja eläinlääkärikäyntejä. Mutta ihanat muistot omasta kissasta.
Vierailija kirjoitti:
Kahden viikon jälkeen alkoi hellittää.
Kohta on pari viikkoa mennyt ja joka päivä olen itkenyt. Mutta ehkä pahin shokki ja ahdistus on takana ja tilalle on tullut puhdas suru ja kaipaus. Vielä en ole pystynyt jatkamaan kesken jäänyttä pedin päällystä, mutta jätin sen vielä talteen.
Ap
Eri aika eri lemmikeille ja suru on erilaista lemmikin persoonan mukaan. Se aika menee mikä menee, etkä ole velkaa kenellekään.
Keskimäärin alun kahdeksatta viikkoa.