Lue keskustelun säännöt.
Lopetin suhteen koska en halunnut lapsia (nainen)
29.11.2025 |
Päätin parisuhteen aikoinaan koska mies olisi halunnut lapsia ja minä en. Olimme elämän tienristeyksessä, tiesin jo että kyseessä olisi ollut erinomainen lapsiaan hoitava älykäs isä. Minä naisena mm. synnytyspelon ja omien traumojeni tuloksena päätin etten uskalla tai halua hankkia lapsia. Suhteemme päättyi, tuo suurena syynä. Olemme tahoillamme edelleenkin lapsettomia. En kadu valintojani, mieskin edelleen perheetön.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit oikean valinnan itsesi ja miehen kannalta. Mies perheellistyy kyllä jos on siihen tarvittavat ominaisuudet.
Kiitos tästä kommentista. Olisin ollut huono äiti, etäinen, vaikeasti miellytettävä ja vaativa mutta huonosti kiintymystä antava. Ehkä se olisi ollut tälle miehelle jonkinlainen takertuvan äitinsä toisenlainen vastine?
On tosiaan parasta ettet ikinä vahingossakaan lisäänny, koska tunnut olevan jo etukäteen niin varma soveltumattomuudestasi. Se on syntymättömien lastesi etu, ja kaikki voittavat. Et varmaan ole itsekään ollut kovin onnistuneen äidin lapsi.
Olipa ilkeä kommentti. Tuliko sinulle hyvä mieli tuon kirjoittamisesta? Ehkäpä hänellä oli huono isä.
Se oli realistinen kommentti. Kunpa oma äitini olisi ajatellut noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit oikean valinnan itsesi ja miehen kannalta. Mies perheellistyy kyllä jos on siihen tarvittavat ominaisuudet.
Kiitos tästä kommentista. Olisin ollut huono äiti, etäinen, vaikeasti miellytettävä ja vaativa mutta huonosti kiintymystä antava. Ehkä se olisi ollut tälle miehelle jonkinlainen takertuvan äitinsä toisenlainen vastine?
On tosiaan parasta ettet ikinä vahingossakaan lisäänny, koska tunnut olevan jo etukäteen niin varma soveltumattomuudestasi. Se on syntymättömien lastesi etu, ja kaikki voittavat. Et varmaan ole itsekään ollut kovin onnistuneen äidin lapsi.
Mulla oli hyvät vanhemmat, silti en ikinä ole halunnut itse lapsia enkä kokisi sopivani vanhemmaksi.
Eri
Eikös se mennyt sitten ihan niin kuin pitikin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit oikean valinnan itsesi ja miehen kannalta. Mies perheellistyy kyllä jos on siihen tarvittavat ominaisuudet.
Kiitos tästä kommentista. Olisin ollut huono äiti, etäinen, vaikeasti miellytettävä ja vaativa mutta huonosti kiintymystä antava. Ehkä se olisi ollut tälle miehelle jonkinlainen takertuvan äitinsä toisenlainen vastine?
On tosiaan parasta ettet ikinä vahingossakaan lisäänny, koska tunnut olevan jo etukäteen niin varma soveltumattomuudestasi. Se on syntymättömien lastesi etu, ja kaikki voittavat. Et varmaan ole itsekään ollut kovin onnistuneen äidin lapsi.
Olipa ilkeä kommentti. Tuliko sinulle hyvä mieli tuon kirjoittamisesta? Ehkäpä hänellä oli huono isä.
Kyllä, myös isäni oli huono, tai mikä nyt huonoksi määritellään. Epäluottamus miehiä kohtaan on jäänyt, ja osittain päätös olla hankkimatta lapsia johtunee siitäkin, ja pelosta siihen ettei miehiin voi luottaa. Muutamiin voisi, mutta harvoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä olen päättänyt orastavan parisuhteen aikanaan "vain" siksi, että en kokenut olevani tuolloin vielä valmis tulemaan isäksi. - Ei minulla ole lapsia vielä tänäänkään. Joitain kertoja olen miettinyt millaista elämäni olisi nyt, jos tuolloin olisin ollut "valmis" , jos nyt vanhemmuuteen ikinä voi olla täysin valmis. - Ainakin tällä åpalstalla esitetään niin paljon odotuksia ja vaatimuksia jodienkin taholta miehen (tai naisen) tulisi olla, jotta saisi saada lapsia, että jos ne kaikki tai edes huomattavan osan niistä vaadittaisin rangaistuksen uhalla täyttää, niin Suomeen syntyisi vuosittain alle 50 esikoislasta.
Kiitos ajatuksella kirjoitetusta kommentista. Lasten saaminen on niin iso vastuu että koen sen itselleni epäsopivana, ehkä juuri siksi että on pitänyt perheessä ns. äitinä olla jo hyvin nuorena. Äitiyteen ja isyyteen kohdistetaan nykyisin palj
Tämä on osalla, on jo tarpeeksi huolehtinut muista elämän aikana, niin ei enää jaksa lapsista huolehtia. Eli ihan toista kuin luullaan, ei kysymys siitä että elämä olisi ollut huoletonta ja helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit oikean valinnan itsesi ja miehen kannalta. Mies perheellistyy kyllä jos on siihen tarvittavat ominaisuudet.
Kiitos tästä kommentista. Olisin ollut huono äiti, etäinen, vaikeasti miellytettävä ja vaativa mutta huonosti kiintymystä antava. Ehkä se olisi ollut tälle miehelle jonkinlainen takertuvan äitinsä toisenlainen vastine?
On tosiaan parasta ettet ikinä vahingossakaan lisäänny, koska tunnut olevan jo etukäteen niin varma soveltumattomuudestasi. Se on syntymättömien lastesi etu, ja kaikki voittavat. Et varmaan ole itsekään ollut kovin onnistuneen äidin lapsi.
En ole, mutta et kyllä sinäkään.
En olekaan. En ole niin väittänytkään. Enkä ole onnist
En usko että olet epäonnistunut äitinä, ja sinulla on varmasti vahva persoona. Mutta miksi syyttelet itseäsi tällaisesta ja toisaalta hyökkäät kohti heitä jotka ovat äitiyden ajatuksen hylänneet jo tämän etukäteen tienneenä?
Mullakin meinasi jäädä lapset hankkimatta lapsuuden väkivallan ja sen seurauksena tulleen dissosiatiivinen identiteettihäiriön takia. Mulla oli myös järkyttävä synnytyspelko; en voi olla läsnä missään sellaisessa tilanteessa, jota en täysin voi kontrolloida. En siedä myöskään yhtään itseeni kohdistuvaa käskemistä, komentamista tai sitä, että joku vieras ihminen koskettelee intiimialueitani.
Päälle kolmikymppisenä päätin sittenkin hankkia yhden lapsen, sain hänet 36-vuotiaana suunnitellulla sektiolla. Seuraavat lapset 39- ja 41-vuotiaana, suunniteltu sektio kummassakin.
Kaikki lapset saman miehen kanssa. Olen ollut hänen kanssaan 25-vuotiaasta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa sivuten minusta sinulla Ap on ollut ja tai on edelleen hyvät ja perustellut syyt miksi et ole halunnut saada lapsia; et sitä ensimmäsitäkään lasta, Mutta samaan hengen vetoon jatkan, että en ymmärrä heitä, jotka vaativat selityksiä, miksi joku ei halua saada lapsiia, ei sitä ensimmäistäkään lasta.
Minusta omaa lapsettomuuttaan ei pitäsi joutua perustelemaan millään tavoin, kuin korkeintaan itselle, eikä aina itsellekään. Riittää vain kyllin vahva tunne tai tunteita siitä, että ei halua. Tuon tuntee tai noiden tunteiden nimeminen ei varmasti ole aina helppoa.
Ja siitä tivaaminen ja sille perusteita haluava ulkopuoline osoittaa yleensä vain oman typeryytensä.
Luonnollisesti kenellä tahansa on myös oikeus muuttaa mielensä. Jos nuorena on -kuuloostaa pliisulta- tuntenut, että haluaa saada lapsen tai lapsia, niin iän ja kokemuksen varttuessa voi myös tulla toisiin ajatuksiin ja tuntemuksiin ja olla haluamatta tai toisin päin. Mutta kukaan muu ei tätä päätöstä voi tehdä, vaikka aina toisinaan käy myös niin, että lapsi(a) ei onnistu toiveistaan ja yrityksistään huolimatta saamaan kun luonto kohtalo, mikä lie on niin julma mutta mysö vastaavasti niin, että osa huomaakin odottavansa lasta, vaikka ei ikinä uskonut, joka ei vielä tarkoita, että raskaius päättyisi lapsen syntymään mutta osoittaa, että luonto, kohtalo, mikä lie on kyllä no en minä osaa sanoa kun tuntuu vähän tylsältä sanoa, vain, että joskus täysin ennalta arvaamaton.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Asiaa sivuten minusta sinulla Ap on ollut ja tai on edelleen hyvät ja perustellut syyt miksi et ole halunnut saada lapsia; et sitä ensimmäsitäkään lasta, Mutta samaan hengen vetoon jatkan, että en ymmärrä heitä, jotka vaativat selityksiä, miksi joku ei halua saada lapsiia, ei sitä ensimmäistäkään lasta.
Minusta omaa lapsettomuuttaan ei pitäsi joutua perustelemaan millään tavoin, kuin korkeintaan itselle, eikä aina itsellekään. Riittää vain kyllin vahva tunne tai tunteita siitä, että ei halua. Tuon tuntee tai noiden tunteiden nimeminen ei varmasti ole aina helppoa.
Ja siitä tivaaminen ja sille perusteita haluava ulkopuoline osoittaa yleensä vain oman typeryytensä.
Luonnollisesti kenellä tahansa on myös oikeus muuttaa mielensä. Jos nuorena on -kuuloostaa pliisulta- tuntenut, että haluaa saada lapsen tai lapsia, niin iän ja kokemuksen varttuessa voi myös tulla toisiin ajatuksiin ja tuntemuksiin ja olla haluama
Minkä ikäinen olet, uskovainen mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyspeloista puhutaan todella vähän. Jotenkin vaiettu aihe.
Jos luonto olisi ollut fiksu, lapset syntyisivät munista, jotka haudottaisiin hautomossa valmiiksi. Siinä naisilta jäisi välistä raskas raskausaika ja vaarallinen synnytys. Vastasyntyneen voisi hoitaa vauvan isäkin.