Millaisia KAUHUNAAPUREITA teilla on ollut? Aloitan: 10 vuotta sitten silloinen naapuri keräsi valituslistaa

Vierailija kirjoitti:

Tampereella kun käännän kylkeä sängyssä kerrostalossa eräs yläpuolella asuva aasialaistaustainen lyö lattiaan. Joku mies ääni jossain sanoo pilkkaavan sanan. Ettei saisi edes kylkeä kääntää. 

Sama homma täälläkin. Liekö heillä sellainen kulttuuri Aasiassa?

Vierailija kirjoitti:

Omakotitaloalueella ei ole perinteisiä kauhunaapureita yleensä. Mutta on kyyliä, hyväkkäitä, ja melusaastetta. Myös puulämmitys savuineen  aiheuttaa terveyshaittaa. 

Ja ennen kaikkea pärisyttäviä mopojonneja, moottorisahoja ja sirkkeleitä!

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä ole omistusasuntotalossa yleensä tule vastaan. Pari narkkia asui hetken, mutta saivat häädön.

Minulla tötsynaapuri on iäkäs nainen. Sairastaa ahdistusta, eikä ole muuten vaivoiksi. 

Haju vain inhottaa.

Muutin eläkeläiste kommuuniin vuokralle. Elelin oikein siivosti ja kävin töissä, mutta nuori nainen kyllä olin ja se taisi riittää. Varmaan jokainen kävi valittamassa yksitellen ovellani milloin mistäkin, kerran se valitus koski sitä kun käynnistin autoni niin aikaisin, toisella kertaa se oli se, kun en ollut leikannut nurmea samaan aikaan kuin muut. Valituksia sain myös siitä, että paskatan koirani (jota ei tosin ollut) taloyhtiön nurmikolle. Siihen aikaan vielä tupakoin ja jos menin etupihalle, koska huomasin että naapurin mummo oli takapihalla , hän usein JUOKSI avaamaan etupihan puoleisen ikkunan ja yski ikkunassa taivastellen tupakan savua. Sama myös toisin päin. Vuoden ajan joka päivä tervehdin aina kaikkia ketkä vastaan tuli, koskaan en saanut vastausta. Jos oltiin naapurin kanssa yhtä aikaa pihoillamme (välissä oli vain ehkä metrin puuaita), yritin jutella niitä näitä vaikka puutarhanhoidosta, mutt  rouva oli kauhusta kankea. Kun tein muuttoa oman ukkini kanssa, ukki ajoi oveni eteen niin, että lanssi pääsee ohi kyllä. Ei jaksettu isoa sohvaa kantaa parkkipaikalle asti nääs. Niin eikö joku niistä naapurin papoista tullut heti huutamaan jopa ukilleni sitä, että autoja e i saa parkkeerata kahvikekkerien ajaksi taloyhtiön tielle.

Ei enää ikinä eläkeläisten sekaan! Se vuosi oli ihan helvettiä, koska kiusa oli lähes päivittäistä, ja samalla vuokranantaja toivoi minun jatkavan asumista. Tuolta muutin maalle 5ha tontille, kyllä sielu lepää nyt.