Onko muita joiden mies ei järjestä mitään yllätyksiä koskaan?

Mieheni ei ole koskaan järjestänyt minulle yllätystä. Mutta hän on järjestänyt hyvinkin paljon asioita, kuten uuden auton, ulkomaanmatkoja jne. Hänen tyyliinsä ei vain kuulu sellainen "TADAA! Sinulle kultaseni..."

vasta hommasin teatteriliput eikä vaimon sit lähtenyt. Ei huvittanut

Aina maristaan että ei mitään järjestä ja sit kun järjestää niin ei lähdetä.

Rahat meni hukkaan..

T: Mies

olette vain valinneet väärän miehen. Kaikkea ei voi saada. Kannattaako harmitella asiaa vuodesta toiseen vai hyväksyä miehen erilaisuus? Vai kannattaako vaihtaa miestä, jos asia on kovinkovinkovin tärkeä?



Valinta on viime kädessä teidän.



Toiset eivät välitä tuollaisten järjestämisestä vähääkään. Se nyt vain menee niin.



Haluatteko tosiaan, että mies alkaa suunnitella yllätyksiä väkisin? Minkä arvoista se sitten on, jos se ei kerran luonnostaankaan tule?



Huh huijaa.

Syy on aina se, että [u]kuitenkin[/u] vain epäilisin miehen vain paikkailevan huonoa omaatuntoa esim. pettämisestä.

GRRRRRRR!

Kukkapuskista en niin kovin kauheasti edes välitä, mutta voisi edes joskus edes pitsat vaikka tuoda yllätyksenä työpäivän päätteeksi. :(

Mies pitää vaimoa itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse muistaa mitenkään. Ei isosti, ei pienesti. Kuitenkin ihan normaaliin elämään ja kohteliaisuuteen, kunnioitukseen toista kohtaan, kuuluu muistaa toista tärkeinä päivinä.

Ja se mitä miehen pitää sen eteen tehdä: järjestää itselleen muistutus ajoissa ennen tärkeää päivää (vaikkapa kännykkään jos hän omatkin tärkeät asiansa laittaa), kysyä joltain neuvoa jos ei itse keksi mitään lahjaa/yllätystä.

Vaimon kuuluu olla iloinen toisen yrityksestä, vaikkei lahja/yllätys ihan nappiin osuisikaan.



Ja tarkkailkaapa niitä miehiä, ihan varmasti heilläkin järki leikkaa ihan toisella tavalla kun kyseessä on jokin heille itselleen tärkeä ja mielenkiintoinen asia. Kummallista kuinka tylsämielisiksi he tulevatkaan vaimon kohdalla...

- Täytyy olla todellinen taliaivo :-) jos ei kykene kävelemään kukkakauppaan tai torille ja sanomaan myyjälle, että pitäisi viedä rouvalle kukkia kotiin... Myyjä ihan varmasti hoitaa loput !!!



- Muistakaa sitten iloita, kun mies tuo jotain kotia. Vaikka ei niin ihan mieleistä olisikaan.



- Jos mies ei muista synttäripäivänä, jouluna, äitienpäivänä, hääpäivänä - ei ikinä minää - en minäkään hänelle mitään lahjoja ostaisi tai mitään järkkäisi.



- Aloittakaa kouluttaminen. Seuraavan kerran kun menette anopille kylään, niin pysähdytte matkalla kukkakaupan eteen ja laitat miehen ostamaan äidilleen kukkia. Kieltäydy nousemasta autosta jollain hyvällä tekosyyllä. Pitää just soittaa Marille. Ja sitten kovat kehut miten hienosti osasi käydä kukkakaupassa. Ja anoppi juoneen mukaan. Ja sitten kun lähdette seuraavan kerran kylään, niin toteat, että ostit viimeksikin paljon kauniimpia kukkia, käys hakemassa nytkin.

:-)

Minulla meni vuosi sitten hermot miehen avuttomuuteen ja saamattomuuteen näissä asioissa. Tein sen, mitä naistenlehdet yleensä kieltävät tekemästä ja sanoin miehelle suoraan, miten raukkamaista ja lapsellista on piiloutua avuttomuutensa varjoon. Koska mies on vähän yksinkertainen, otin esimerkiksi hänen uuden taitonsa jonka oppi hetki sitten harrastuksen parissa: "Sinä siis sanot ettet osaa ostaa lahjoja/järjestää yllätyksiä, mutta mikset sitten opettele?" Mies tietenkin uikuttaa ettei tuollaisia asioita hänen iässään ja kun sattuu vielä olemaan mieskin jne. Siihen sitten vastaan että "Miten on sitten mahdollista, että opit sen ja sen asian siellä harrastuksessasi? Kuinka voit oppia yhtään mitään, jos olet väärän ikäinen ja väärää sukupuolta??"Mies meni hiljaiseksi ja taisi älytä ettei auta ulista. Äitienpäivänä sainkin itse leivotun kakun ja yllätyslahjan, jonka hankkimisen mies oli onnistunut kokonaan pimittää minulta :).



Tuo saarnaus-kikka tosin toimii vain, jos miehellä on halua parantaa tapansa.

Minulla meni vuosi sitten hermot miehen avuttomuuteen ja saamattomuuteen näissä asioissa. Tein sen, mitä naistenlehdet yleensä kieltävät tekemästä ja sanoin miehelle suoraan, miten raukkamaista ja lapsellista on piiloutua avuttomuutensa varjoon. ]

Minä olen aina se, joka suunnittelee kaikki reissut ja tekemiset ja yhteiset jutut. Urputan asiasta aina toisinaan, ja joskus sitten mies onkin hommannut esim. teatteriliput, mutta se on aina tuo yksi kerta urputuksen jälkeen, ja siinä se. Voi tosiaan olla taustojenkin erilaisuus syynä. Miehen perhe ei ole koskaan reissannut muuta kuin mummoloissa kesäisin. Minun lapsuudenperheeni taas on käynyt ulkomailla, ravintoloissa, teatterissa jne.



Saan kuitenkin aina lahjoja jouluna, synttäreinä ja äitienpäivänä, kuten itsekin ostan miehelle. Musta olis todella loukkaavaa, jollei mies mitenkään huomioisi. Miksi ei tärkeimmälle ihmiselle, eli kumppanilleen, voi sen vertaa antaa huomiota? Minusta muu on kyllä jo silkkaa typeryyttä ja itsekkyyttä, varsinkin jos vaimo huomioi miestään. Ei kukaan ihminen ole niin tyhmä, ettei osaisi vaikka suklaarasiaa ja kukkakimppua ostaa. Oikeasti tällainen mies ei vain viitsi nähdä vaivaa eikä arvosta vaimonsa tunteita pätkääkään. Eri asia tietty on, jos on yhdessä sovittu, ettei kumpikaan huomioi toista. Mitenkähän kauan parisuhde vaan pysyy tällä tyylillä koossa?

Eikö tunteita, välittämistä ja rakastamista voi muuten todistaa kuin materialla? kukilla, suklaalla ja kullalla?



T: Mies

Eikö tunteita, välittämistä ja rakastamista voi muuten todistaa kuin materialla? kukilla, suklaalla ja kullalla?

T: Mies

Oli syitä muitakin, mutta tuollainen syö naista. Mä järkkäilin sitä sun tätä, äijä vaan rähjäsi nurkissa, eikä käynyt edes kaljalla. Onneksi hänellä oli huono sperma, joten suunnittelemamme lapsikin jäi tekemättä.

Vastaan edelliselle, Miehelle.

Kyse on vain halu kuunnella toista. Jos vaimo/kumppani osoittaa sen, että hänelle kukat, yllätykset, työmatkalla tuotu salaatti, järjestetty ravintolaillallinen jne. on tärkeä, miksi sitä purnata vastaan. Ja siihen vastata:"eikö tunteita, välittämistä ja ....?"

Usein naisen vastaus kysymykseesi todennäköisesti on seuraava:"Voi (halaamalla, kertomalla, että toinen on rakas jne.), mutta "materiaali, kukat, suklaa ja kulta" ovat silti toisen huomioimista, jos toinen niitä toivoo ja ne ovat toiselle tärkeitä. On huomaavaisuutta ja kohteliaisuutta ottaa toista huomioon.

Täällä eräs, joka on todella onnellinen että on säästynyt yllätyksiltä. Nautin kun ei tule yllätyksiä, etukäteen suunniteltu juttu tai muuten huomion osoittaminen ja läsnäolo tärkeämpää.