Lue keskustelun säännöt.
Oletteko vaimot miettineet miehenne tulevaisuutta, jos hän jää leskeksi?
26.11.2025 |
Minä olen. Jouduin miettimään sitä jo hyvin nuorena, kun lapsemme oli taapero, kun sairastuin vakavasti. Jo silloin esitin toiveita ja pyyntöjä millainen uuden vaimon kannattaisi olla, ne ovat aika lailla samoina pysyneet.
Vaimon tulisi olla hyvin sopuisa, älykäs ja kaunis. Kasvojen ja kehon tulisi olla vähintään samaa tasoa kuin Shirly Karvisella, söpön kauniit ja persoonalliset. Hänen tulisi olla sivistynyt, akateeminen, kiinnostunut terveellisestä ruuasta ja hyvä lasten kanssa - nyt siis lastenlasten kanssa, koska niitä kohta olisi talossa. Ei feministiä, koska feminismi on mennyt täysin banaaliksi nykyäään, mutta ei myöskään mitään konservatiivista koksutylsimystä (no sellaista mieheni ei kyllä huolisikaan, ei heillä olisi mitään yhteistä).
Älykkyys olisi kaikkein tärkeintä, koska älykäs pystyy ratkaisemaan kaikkia ongelmia muita paremmin ja osaa katsoa nurkan taakse. Mieheni on myös todella älykäs, joten naisesta olisi silloin hänelle hyvää seuraa. Nuorempikin käy, mutta ei jälkikasvumme ikäistä kuitenkaan eikä mieheni sellaista varmaan haluaisikaan. Mutta minulla ei olisi sitä mitään vastaan, ajattelen vain tuntisiko jälkikasvumme sitten olonsa kiusalliseksi. Jos tulisi yhteinen lapsi, niin olisi pieniä lapsia yhtä aikaa. Ehkä siinä olisi hyvätkin puolensa.
Ja jos mies joku saisi tuollaisen naisen, niin sellainen mies on juuri mun mieheni. Hän on aika lailla täydellinen. En kyllä pysty keksimään hänestä yhtäkään vikaa. Olen häneen verrattuna aika rupuska, joten ei olisi ihmekään, vaikka hän vaihtaisi parempaan :)
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Luotan siihen, että mieheni on ennenkin osannut valita viisaan, sivistyneen ja itselleen mieluisan naisen.
Hienoa, kyllä mäkin periaatteessa luotan, mutta käytännössä silti on kiusaus muistutella parista perusasiasta ;) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mie kupsahan, niin se on ukon asia kattella se seuraava morssian itelleen. montusta on turha enää huudella.
Vierailija kirjoitti:
"Surin sitä, jos henki lähtee, ja lasta, jos äidin henki lähtee. Ei lähtenyt. Mies oli osannut valita vaimonsa hyvin jo ensimmäisellä kierroksella, joten en uhrannut ajatustakaan sille, etteikö hän olisi osannut myöhemminkin."
Hyvä perustelu. Myös oman miehen tyttöystävä minua ennen on todella mukava ihminen ja itse asiassa olisi paras vaihtoehto, jos he menisivät uudelleen yhteen, jos kuolisin. Eka tyttöystävä sen sijaan oli karmea tapaus tai sitten eivät sopineet yhteen alkuunkaan. Mutta mies oli tuolloin vasta 15-16 ja ekassa avoliitossaan, joten se oli vasta opettelua. Ap
Miksi mies on ollut teininä avoliitossa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehenne ovat isoja lapsia, joille vaimon pitää jopa miettiä uusi puoliso valmiiksi? Etkö oikeasti luota siihen, että miehesi pystyisi tämän asian itse ratkaisemaan?
Ei se mikään kotieläin ole. Voisit sitten ilmoittaa hänet Koiralle koti -tyyppiseen ohjelmaan?
Mä olen se koira, hän on isäntä (olen siis todella fanaattinen oman rotuni harrastaja). Jos joku on koira tai koiran näköinen, on se minun maailmassani suuri kohteliaisuus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Surin sitä, jos henki lähtee, ja lasta, jos äidin henki lähtee. Ei lähtenyt. Mies oli osannut valita vaimonsa hyvin jo ensimmäisellä kierroksella, joten en uhrannut ajatustakaan sille, etteikö hän olisi osannut myöhemminkin."
Hyvä perustelu. Myös oman miehen tyttöystävä minua ennen on todella mukava ihminen ja itse asiassa olisi paras vaihtoehto, jos he menisivät uudelleen yhteen, jos kuolisin. Eka tyttöystävä sen sijaan oli karmea tapaus tai sitten eivät sopineet yhteen alkuunkaan. Mutta mies oli tuolloin vasta 15-16 ja ekassa avoliitossaan, joten se oli vasta opettelua. Ap
Miksi mies on ollut teininä avoliitossa?
Muuti kotoa aikaisin, samanikäisenä kuin minäkin. Ja minä olin myös tuon ikäisenä avoliitossa vähän vanhemman miehen kanssa, viisi vuotta vanhemman. Nykyään sitä ehkä paheksuttaisiin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotan siihen, että mieheni on ennenkin osannut valita viisaan, sivistyneen ja itselleen mieluisan naisen.
Hienoa, kyllä mäkin periaatteessa luotan, mutta käytännössä silti on kiusaus muistutella parista perusasiasta ;) Ap
Jotain rajaa nyt siihen kontrollointiin. Töissä oli aikanaan muijia jotka soittelivat eläkkeeltä joulukyntteliköistä, niille naurettiin, mutta kai se ukkoparka saa edes vaimonsa valita itse, saako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehenne ovat isoja lapsia, joille vaimon pitää jopa miettiä uusi puoliso valmiiksi? Etkö oikeasti luota siihen, että miehesi pystyisi tämän asian itse ratkaisemaan?
Ei se mikään kotieläin ole. Voisit sitten ilmoittaa hänet Koiralle koti -tyyppiseen ohjelmaan?
Mä olen se koira, hän on isäntä (olen siis todella fanaattinen oman rotuni harrastaja). Jos joku on koira tai koiran näköinen, on se minun maailmassani suuri kohteliaisuus. Ap
🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä kyllä, etten ole suostunut tekemään omistusoikeustestamenttia.
Mitä tarkoitat? Meillä on hallintaoikeustestamentti. Se kuvastaa luottamusta mieheeni eli kyllä sitä tosiasiassa on aika paljon. Ap
Vierailija kirjoitti:
jos mie kupsahan, niin se on ukon asia kattella se seuraava morssian itelleen. montusta on turha enää huudella.
No joo, noinhan se todellisuudessa menee. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotan siihen, että mieheni on ennenkin osannut valita viisaan, sivistyneen ja itselleen mieluisan naisen.
Hienoa, kyllä mäkin periaatteessa luotan, mutta käytännössä silti on kiusaus muistutella parista perusasiasta ;) Ap
Jotain rajaa nyt siihen kontrollointiin. Töissä oli aikanaan muijia jotka soittelivat eläkkeeltä joulukyntteliköistä, niille naurettiin, mutta kai se ukkoparka saa edes vaimonsa valita itse, saako?
No eihän mulla siihen asiaan oikeasti mitään valtaa ole.
Ihmettelen aina välillä, kun palstalla ei ole yhtään leikkimieltä. Tällainen ajattelu on vain kiellettyä nyt sitten näköjään eikä kukaan missään nimessä ole moiseen edes unissaan syyllistynyt. Ovathan he täydellisiä vaimoja. Ap
Oletin aina, että minä kuolisin ennen miestäni. Olen aina ollut semmoinen haukotteleva, mukavuudenhaluinen, mielellään pehmoisen huovan alla loikoileva sohvaperuna.
Mies taas tuntui jaksavan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä: ylipitkää työpäivää, kävelylenkkejä, puutarhanhoitoa, remontointia, mökkihommia, avantouintia, seksiä, saunomista, reissamista, kyläilyä, pelaamista, jallukolaa...ym. Toisin kävi. Hän kuoli äkkiarvaamatta vain noin 50-v:na. Mutta suunnitteli kyllä kovasti eläkeikäänsä, jota ei sitten edes nähnyt ikinä. Minä en edes suunnitellut semmoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotan siihen, että mieheni on ennenkin osannut valita viisaan, sivistyneen ja itselleen mieluisan naisen.
Hienoa, kyllä mäkin periaatteessa luotan, mutta käytännössä silti on kiusaus muistutella parista perusasiasta ;) Ap
Jotain rajaa nyt siihen kontrollointiin. Töissä oli aikanaan muijia jotka soittelivat eläkkeeltä joulukyntteliköistä, niille naurettiin, mutta kai se ukkoparka saa edes vaimonsa valita itse, saako?
No eihän mulla siihen asiaan oikeasti mitään valtaa ole.
Ihmettelen aina välillä, kun palstalla ei ole yhtään leikkimieltä. Tällainen ajattelu on vain kiellettyä nyt sitten näköjään eikä kukaan missään nimessä ole moiseen edes unissaan syyllistynyt. Ovathan he täydellisiä vaimoja. Ap<
Johtunee varmaan siitä kun olet se koira.
Keskustelin juuri eilen mieheni kanssa tästä , että mitä hän tekisi jos jäisi leskeksi. Hän sanoi että seuraava vaimo olisi nätti naamainen, hyvä kroppainen, tiukka p* luinen ja mykkä jolta on äiti kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletin aina, että minä kuolisin ennen miestäni. Olen aina ollut semmoinen haukotteleva, mukavuudenhaluinen, mielellään pehmoisen huovan alla loikoileva sohvaperuna.
Mies taas tuntui jaksavan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä: ylipitkää työpäivää, kävelylenkkejä, puutarhanhoitoa, remontointia, mökkihommia, avantouintia, seksiä, saunomista, reissamista, kyläilyä, pelaamista, jallukolaa...ym. Toisin kävi. Hän kuoli äkkiarvaamatta vain noin 50-v:na. Mutta suunnitteli kyllä kovasti eläkeikäänsä, jota ei sitten edes nähnyt ikinä. Minä en edes suunnitellut semmoista.
Otan osaa :( Onko tästä jo pitkä aika? Miten sinulla on mennyt leskenä?
Tuo on pahin painajaiseni. En oikein osaa elämältä muuta enää toivoa kuin että kuolisin äkkikuoleman ennen miestäni. Omasta mielestäni tuollainen kuolema olisi paras, vaikkakaan ei välttämättä läheisille. Ap
Joku laitoshoito tai jos rahaa, niin täysihoitola tai hotelliasuminen
Miksi miehenne ovat isoja lapsia, joille vaimon pitää jopa miettiä uusi puoliso valmiiksi? Etkö oikeasti luota siihen, että miehesi pystyisi tämän asian itse ratkaisemaan?
Ei se mikään kotieläin ole. Voisit sitten ilmoittaa hänet Koiralle koti -tyyppiseen ohjelmaan?