Masentunut nuori ja toisen asteen tutkinto

Vierailija kirjoitti:

Ottaen huomioon että nykyamiksessa on jotain 10 - 15 viikkotuntia muutenkin max, niin jos ei siitä selviä, niin ei siitä kyllä mitään tule.

Missä on näin vähän viikkotunteja? On käynyt tutustumassa eri aloihin ja on ollut kaikissa päivätuntimäärä 6-7h. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaen huomioon että nykyamiksessa on jotain 10 - 15 viikkotuntia muutenkin max, niin jos ei siitä selviä, niin ei siitä kyllä mitään tule.

Missä on näin vähän viikkotunteja? On käynyt tutustumassa eri aloihin ja on ollut kaikissa päivätuntimäärä 6-7h. 

Amiksissa on kokonaisia päiviä ilman opetusta. 1-2 viikossa. 

Tyttäreni kavereita yksi oli autopuolella ja toinen opiskeli lähihoitajaksi. 

Miten selviää tutkintoon vaadittavasta harjoittelusta ulkopuolisella työnantajalla?

Entä miten edes saa sen harjoittelupaikan, kun kisa on suuri. 

Vierailija kirjoitti:

Ei taida ap lapsestasi olla elämään.

Typerys

Jos on nyt juuri kovin väsynyt, kannattaisi ehkä hieman siirtää opintojen aloitusta. Hoito/kuntoutusneuvottelu psykiatrian puolilla, jossa tietenkin sosiaalityöntekijä mukana, voisi auttaa järjestelmälliseen suunnitelmaan: nyt psykoterapian jatko  ehkä sairauslomalla, mutta oheen esimerkiksi toimintaterapiaa ja yksilöllistä ammatinvalinnanohjausta.

Ap ammatti- ja korkeakoulujen suorittamiseen saa hakea lisäaikaa. Opon kanssa voisitte luoda alusta alkaen sellaisen suunnitelman, jossa tutkinnosta tulee +1 vuosi. Tekee vähemmän kursseja, jolloin jää hyppytunteja väliin ja on vähemmän kursseja. Sitten ectravuonna nuo viimeiset kurssit. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on nyt juuri kovin väsynyt, kannattaisi ehkä hieman siirtää opintojen aloitusta. Hoito/kuntoutusneuvottelu psykiatrian puolilla, jossa tietenkin sosiaalityöntekijä mukana, voisi auttaa järjestelmälliseen suunnitelmaan: nyt psykoterapian jatko  ehkä sairauslomalla, mutta oheen esimerkiksi toimintaterapiaa ja yksilöllistä ammatinvalinnanohjausta.

 

Teoriassa.

Miten tämä järjestyy?

Yksityisesti, ja rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaen huomioon että nykyamiksessa on jotain 10 - 15 viikkotuntia muutenkin max, niin jos ei siitä selviä, niin ei siitä kyllä mitään tule.

Missä on näin vähän viikkotunteja? On käynyt tutustumassa eri aloihin ja on ollut kaikissa päivätuntimäärä 6-7h. 

Amiksissa on kokonaisia päiviä ilman opetusta. 1-2 viikossa. 

Tyttäreni kavereita yksi oli autopuolella ja toinen opiskeli lähihoitajaksi. 

Heistä valmistui rautaisia ammattilaisia

Kannattaa ensin priorisoida se masennuksen hoito, kun muuten ei opiskelusta tule mitään. Tutkinnon ehtii hakemaan myöhemminkin. Masennuksen seurauksena opinnot helposti pitkittyvät ja valmistuminen viivästyy - työelämään pääsystä puhumattakaan.

Myös se että mikä tahansa tutkinto kelpaa on vähän kyseenalaista. Ei niistä helpoimmista kevennetyistäkään koulutuksista pääse läpi, jos aihe ei kiinnosta. Onko tämä jotain mitä nuori itse haluaa, vai jotain mitä vanhemmat painostavat haluamaan?

19-vuotias on vielä todella nuori. Tässä kohtaa olisi tärkeätä saada se masennus kuriin ja vasta sitten miettiä koulutusta. Kesken jäänyt koulutus ei ole voitto kellekään.

Nyt vointi paremmaksi ensin ja sitten vasta ajatukset opintoihin. 

Oppisopimuskoulu. Tai joku valmentava koulutus tai lyhytkurssi, että saa ensin itseluottamusta ja onnistumisen kokemuksia.

TE-toimiston järjestämä valmentava koulutus on tarkoitettu sellaisille, jotka tarvitsevat valmistautumista toisen asteen koulutukseen tai töihin menemiseen.

Tavallinenkin amis on joustava. Kyllä myös koulun lämmin tahtotila on saada opiskelijat valmistumaan. Juuri niin kuin joku jo aikaisemmin sanoi, heti opon kanssa suunnitelma opintojen tekemisestä vähän hitaammin. Meillä oli sama tilanne ja oli tosi tärkeää että opinnot pääsi aloittamaan samaan aikaan muiden kanssa. Valmistuminen puoli  vuotta muiden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on nyt juuri kovin väsynyt, kannattaisi ehkä hieman siirtää opintojen aloitusta. Hoito/kuntoutusneuvottelu psykiatrian puolilla, jossa tietenkin sosiaalityöntekijä mukana, voisi auttaa järjestelmälliseen suunnitelmaan: nyt psykoterapian jatko  ehkä sairauslomalla, mutta oheen esimerkiksi toimintaterapiaa ja yksilöllistä ammatinvalinnanohjausta.

 

Teoriassa.

Miten tämä järjestyy?

Yksityisesti, ja rahalla.

Ei, kun nimenomaan julkisen sektorin palveluissa. Psykiatrian poliklinikalla suunnitelma. Kelalta sairauspäivärahaa. Mahdollisesti vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen rahoitus terapioille.

Mikä ala häntä kiinnostaisi? Täytyy olla motivoitunut, että jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ensin priorisoida se masennuksen hoito, kun muuten ei opiskelusta tule mitään. Tutkinnon ehtii hakemaan myöhemminkin. Masennuksen seurauksena opinnot helposti pitkittyvät ja valmistuminen viivästyy - työelämään pääsystä puhumattakaan.

Myös se että mikä tahansa tutkinto kelpaa on vähän kyseenalaista. Ei niistä helpoimmista kevennetyistäkään koulutuksista pääse läpi, jos aihe ei kiinnosta. Onko tämä jotain mitä nuori itse haluaa, vai jotain mitä vanhemmat painostavat haluamaan?

19-vuotias on vielä todella nuori. Tässä kohtaa olisi tärkeätä saada se masennus kuriin ja vasta sitten miettiä koulutusta. Kesken jäänyt koulutus ei ole voitto kellekään.

Tätä olen koko ajan yrittänyt hänelle painottaa että on nuori ja ehtii vielä vaikka mitä. Tämä on hänelle luultavasti eniten jotenkin itsetuntokysymys. Ei hän ole huono koulussa ollut, ka päättötodistuksessa oli vajaa 8, seiskalla ennen sairastumista hipoi ysiä. On varmasti kurja kun kaverit menee eteenpäin ja oman sairastumisen vuoksi itse junnaa paikallaan. On hänellä selkeästi pari alaa mitkä kiinnostavat ja toiseen haki ja pääsikin mutta ei ottanut paikkaa vastaan kun tiesi ettei kykene sitä tahtia etenemään. Ja toista kävi kokeilemassa ja tykkäsi. Opo hänellä on rinnalla ollut koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on nyt juuri kovin väsynyt, kannattaisi ehkä hieman siirtää opintojen aloitusta. Hoito/kuntoutusneuvottelu psykiatrian puolilla, jossa tietenkin sosiaalityöntekijä mukana, voisi auttaa järjestelmälliseen suunnitelmaan: nyt psykoterapian jatko  ehkä sairauslomalla, mutta oheen esimerkiksi toimintaterapiaa ja yksilöllistä ammatinvalinnanohjausta.

On ollut vuosia väsynyt, se on se suurin ongelma. Ja on psykpolin asiakkuus mutta mikään hoito ei ole poistanut väsymystä, toki lääkitys aiheuttaa masennuksen lisäksi väsymystä. Se ei ole mitään sellaista normaalia väaymystä mitä psyykkisesti  terveellä ihmisellä on vaan aivan lamauttavaa uupumusta. Jos on 6h päivä intensiivistä tekemistä niin seuraava päivä menee siitä toipuessa. 

KELAn Nuotti-valmennus voisi olla ensimmäinen askel, jos paikkakunnaltanne löytyy. Ilmaiseksi pääsee yksilö- ja ryhmätapaamisiin saman ikäluokan nuorten kanssa, joilla suunta hakusessa vähäisten voimavarojen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Valitse joku lyhyt koulutus esim alle vuoden kestävä. Sen luulisi jaksavan, muutenkin ammattikoulun opinnot eivät ole koko viikkoisia, vaan yleensä 3-4 päivää viikossa. Ja kyllä työelämässä pystyy olemaan ihan osa-aikaisena, esim 3 päivää viikossa.

Itse asiassa nuori voisi myös katsella osa-aikaisia töitä, jos sieltä saisi innostusta omalle alalle. Työkkäriltä voisi myös kysyä neuvoja. 

Mitään ongelmaa ei olisikaan jos koulua olisi vaan 3-4 päivää viikossa. Mutta edes opo ei ole hänelle tällaista koulua ainakaan vielä löytänyt, ei edes erityisoppilaitoksesta, sieltäkin sanottiin heti että ei heillä ole mitään päivien lyhennyksiä. Mun nuori kävisi vaikka 5v sitä koulua jos sillä saisi lyhyemmät koulupäivät.