Remontin keskellä asuvat
1,5 vuotta sitten ostimme asunnon, joka vaatii remonttia. Olemme tee se itse tyyppejä tiedostaen kyllä mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä itse, joten ammattilaisiakin olemme käyttäneet. Mutta budjetti edellä mennään niin kaikkeen ei voi tekijää palkata.
Itse tätä halusimme, mutta onhan tämä minulle vähän raskasta. Mies on paljon poissa enkä saa hirveästi apua. Kaaos ja keskeneräisyys häiritsevät minua, miestä ei niinkään. Tavarat lojuvat kun niille ei ole säilytystiloja vielä. Olen kuin adhd -ihminen, aloitan projekteja innolla mutta niiden loppuun saattaminen on vaikeaa. Liikaa on pitäisi tehdä -asioita, usein en tiedä mihin tarttua ja pään sisällä on samanlainen kaaos kuin kotonakin.
Onko vertaistukea? Mitä keinoja olette löytäneet tilanteessa?
Kommentit (10)
Kokemusta. Varmasti joutuu parisuhde koetukselle. Tee suunnitelma ja sitten teet loppuun minkä aloitat. Jos talo on iso voi rempan keskellä asua kun lokeroituu johonkin huoneeseen mutta muuten se on huono ratkaisu. Yleensä ihmiset ei ymmärrä paljonko ammattaitoa kaikkeen sisältyy ja hommat jää kesken.
Minä olen pitkällä sairauslomalla, ja tämä itse sairauskin on sellainen fyysisesti raskas, joten tarvitsen aika paljon lepoa. Lapsia ei ole eikä tule sairauteni vuoksi. Ei niitä kumpikaan onneksi kaipaakaan. Mies tekee reissutyötä ja lisäksi on aikaa vievä harrastus. En valita muuten kuin silloin, kun tarviis vähän apukäsiä :)
Tekeminen on asia, joka tuo minulle paljon hyvää - unohtuu muu. Mutta ehkä sitä on vain liikaa nyt. Ja totta - viimeistely on se vaikein!
Miksei sun mies tee remppaa. Harvoja juttuja pystyy naiset tekemään. Jotain maalailua ja sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Miksei sun mies tee remppaa. Harvoja juttuja pystyy naiset tekemään. Jotain maalailua ja sellaista.
Heh, hauskaa :) minä olen se meidän remppaaja, onnistuu maalailun lisäksi vähän muutkin hommat ;) miehellä oma ammattitaito, osaa käyttää kaikkia koneita mitä piharemontissa tarvittu, ison työn on hän tehnyt myöskin, mutta töitäkin on tehtävä eikä yksinkertaisesti ehdi olemaan apuna niin paljon. Ehkä joku nohevampi nainen hoitaisi asiat yksin, itsellä vaan voimat vähissä, niin fyysiset kuin henkisetkin.
Tsemppiä! Tiedän hyvin tunteen, been there, done that 😀 itse asiassa aloitus sopisi minun kirjoittamaksi, rajoituksineen ja miehen reissutöineen.
Me muutettiin omakotitaloon, jonka isoon remonttiin ajateltiin menevän vuoden verran. Se vähän venähti, nyt on mennyt 4 vuotta ja aletaan olla loppusuoralla. Toki on pidetty myös yksi kesä lomaa remontista, ja muutenkin tehty sillä ajatuksella, että on muutakin elämää.
Ekat puoli vuotta asuttiin asuntovaunussa ja remontoitiin tupakeittiötä. Sitten muutettiin tupakeittiöön ja alettiin remontoida makkaria. Tupakeittiössä asuttiin vuosi, sitten saatiin makkarikin käyttöön, jne.
Tein paljon itse ja yksin, miehen ollessa töissä. Kun mies oli kotona, tehtiin sellaiset hommat joihin tarvitaan kaksi, tai valmisteltiin jotain mitä voin sitten yksin jatkaa. Osasin jo ennestään paljon, ja nyt paljon enemmän 😀 Mutta sairauden vuoksi piti olla myös armollinen itselleen, joskus suunnitellusta remppapäivästä tulikin lepopäivä jne. Sitten taas kun pystyin tekemään, tein täysillä ja lepäsin sen jälkeen pari päivää. Ja kun mies oli kotona, hän tottakai teki pitkää päivää myös.
Minua palkitsi se kun edistyksen näki omin silmin 😊 Näki että kyllä se tästä etenee, kun vaan jaksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei asumaan remontin keskelle. Vasta kun remontti on valmis.
Viisauden sanat.
Mä en pystyisi, enää. Nuorempana olisi onnistunutkin. Nykyään annan paikkojen olla, ellei ole ihan pakko jotain fiksata.
Millaisen remontin aiotte tehdä? Vaikka isoisä osasi rintamamiestalon tyyppipiirustuksilla tehdä, nykyiset remontit tarvitsevat useimmiten luvan ja ammattitaitoa.
T. Rakennusmestari
Oletteko töissä molemmat? Onko teillä lapsia kuviossa? Varmaan tuntuu adhdlta tuossa tilanteessa, vaikkei sitä olisikaan.
Remontissa helppoa on mun mielestäni juuri isommat hommat ja aloittaminen.Viimeistely on vaikeinta.