Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Reippaat lapset eivät ole kokeneet turvattomuutta!
19.04.2007 |
Yleistäminen on tyhmää, mutta teempä sen silti.
Täällä paljon puhutaan 2-vuotiaiden ulkoilemisesta ja 12-vuotiaiden jättämisestä yksin kotiin yöksi. Usein selityksenä käytetään, että oppivatpahan reippaiksi.
Reippaat lapset ovat reippaita, koska he eivät ole kokeneet turvattomuutta. Heillä on perusturvallisuus ollut läsnä koko elämän ajan.
Älkää mammat pliiss työntäkö niitä lapsia sinne maailmaan ennen kuin ne on valmiita, kyllä sinne ehtii!
Kommentit (42)
ovat muuttuneet lihaviksi huonon itsetuntonsa sekä itseinhonsa myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissa asuu Ville 5 vuotta. Ollut kotihoidossa eskariin saakka. Arempaa, hiljaisempaa ja ujompaa lasta on vaikea hakea.
Mutta silti mä uskon, että jos lapsen antaa olla lapsi pitkään, perusturvallisuus kantaa aikuisenakin. Myös Villellä.
Kyllä se maailma ehtii murjoa vielä kovasti.
näinhän sitä sallitaankin lapsille kaikki tunteet, jeps
reippaat lapset eivät näytä tunteitaan, koska ne olettavat, että heiltä toivotaan reippautta, tilanteessa jos toisessakin
Eihän esim pienenä päiväkotiin meneminen automaattisesti tarkoita turvattomuutta?
Mä en ole koskaan kehunut lapsiani reippaiksi tai vaatinut heiltä reippautta. Koko käsite ahdistaa minua eikä itse asiassa auta vaikeissa tilanteissa yhtään mitään.
Ns. reipas käytös johtuu itseluottamuksesta, hyvästä perusturvallisuudesta ja melko paljon myös lapsen synnynnäisestä tempperamentista. " Reippaus" on yhtä naurettava vaatimus kuin vaikkapa " iloisuus" tai " puheliaisuus" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja heidän lapset ovat todella reippaita. Ne on ne lapset, jotka sitä taloa pyörittää, mutta onko heillä muuta mahdollisuutta? Heidän on oltava reippaita, kun ei se ruoka itsestään valmistu eikä vaatteet puhdistu :(
Omilleni halusin toisenlaisen lapsuuden ja olen ollut pitkään kotona. Lapsillani on aivan erilainen rohkeus ja luottamus elämään kuin minulla missään iässä. Turvallisuuden tunteella on suuri merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis vastustatko sä päivähoitoon viemistä vai reippaita lapsia?
Aika usein reippaita lapsia ovat kyllä juuri ne, jotka ovat olleet päivähoidossa ja tottuneet elämään ympärillään.
Ja todellakin, päivähoidossa olevalla lapsella on yleensä perusturvallisuuden tunne kohdillaan ja rakastava lapsistaan huolehtiva perhe ympärillään.
Ja usein ne kotona kasvaneet kultamussukat joiden äiti hyysää kokoajan ympärillä posmottaen perusturvallisuuden tärkeydestä, ovat ujoja ja vetäytyviä, niitä joiden hiekkaleluilla ei muut lapset saa ulkona leikkiä....
Minun kotona hoidetuista lapsista löytyy sekä niitä reippaita että ujoja. Onko toisten perusturva sitten huolehdittu paremmin ja oikein, vai oisko kyseessä vaan nuo luonne-erot???
Älkää mammat pliiss työntäkö niitä lapsia sinne maailmaan ennen kuin ne on valmiita, kyllä sinne ehtii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä perusturva on ollut aina kunnossa. He eivät ole koskaan olleet yksin ja heidän kanssaan on aina oltu paljon. Ovat nyt 5v ja 7v - ja huomiota herättävän avoimia, ystävällisiä ja kilttejä.
Pahaa pelkään tosin, että saavat vielä pahasti nokilleen kun koulun aloittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä nykyajan vouhotusta et kaikkien lapsien PITÄÄ olla reippaita ja sosiaaisia. Sehän on luonne, joka määrää millainen ihminen olet.
Itse olen aina ollut sosiaalinen ja reipas luonne. Olen kotoisin kodista jossa moni olisi varmaan tehnyt jo itsarin... Toisin taas mun miehellä todella rakastava perhe ja hän on AINA ollut ujo ja sulkeutunut luonne.
tiedän monta eri temperamenttista lasta jotka kuitenkin kaikilla on hyvä itsetunto ja luottamus mahdollisuuksiinsa elämässä. Heillä on kaikilla ollut perusturvallisuus. Osa puheliaita ja osa hiljaisia.
Minulla taas alkoholistiperheen ja sijoitusperheen lapsena paljonkin opeteltua pakollista reippautta mutta ei mitään itseluottamusta tai uskoa tulevaisuuteen. Aina olen varma että huonosti tässäkin vielä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minun kotona hoidetuista lapsista löytyy sekä niitä reippaita että ujoja. Onko toisten perusturva sitten huolehdittu paremmin ja oikein, vai oisko kyseessä vaan nuo luonne-erot???
mutta he ovat kokeneet niin paljon turvattomuutta, että ovat alkaneet pelätä kaikkea ja ovat muuttuneet varautuneiksi, jännittyneiksi ja pelokkaiksi.
Kuten minä, joka olen " perusluonteeltani" rohkea, vähän yliaktiivinen, reipas ja sosiaalinen. Mutta lapsuudesta muistan vain sen pelon, että maailma on paha paikka, kohta tapahtuu jotain kamalaa ja se on vielä kaiken lisäksi MINUN syyni.
Aikuisuuteen asti ihmettelin, miksi en käyttäydy siten kuin haluaisin ja kärsin siitä, että vetäydyn, sulkeudun, jännitän ja pelkään.
Minun tapauksessani perusturvattomuus tuotti reippautta pakon edessä. Sisäisesti en tuntenut olevani reipas, mutta ulkoisesti vaikutin siltä niin kotona, koulussa kuin kadullakin.
ja se on synnynnäistä. Samoin arkuus, varovaisuus.
Meillä on oikea 2-v. rämäpää kotona. En usko että sitä on kasvatukselle aiheutettu: oli jo synnärillä kuin dynamiittipötkylä. Teki todella lujaa selväksi milloin on hyvä, milloin huono.
Pieni varovaisuuslisä teksisi kyllä varmaan hyvää hänelle.
En tiedä miksi se ' reippaus' olisi jotenkin niin ihailtava ominaisuus sinänsä.
pakko vastata. Usein juuri suurta turvattomuutta kokeneet kaltoinkohdellut lapset ovat " reippaita" ts. eivät ujostele vieraita ihmisiä, koska ovat koko pienen elämänsä joutuneet sopeutumaan mitä erilaisempiin tilanteisiin ja olemaan vieraiden, esim. humalaisten ihmisten kanssa! Luonnekysymys myös pitkälti!T:ammattilainen
Alue: Aihe vapaa
Meillä asuu 2v 6kk poika, jonka reippaus on vielä jossain maailmalla matkalla meille. Esikoinen ja kuopus (4 ja 1v) ovat ihan eri luontoisia, ja heitä voi hyvällä omallatunnolla kutsua reippaiksi.
Lapset ovat kotihoidossa, olleet kokoajan ja mielestäni ihan turvallisessa ympäristössä ja elämässä. Eli kyllä se reippauskin on aika paljon luonnekysymys, vaikka ap muuten puhuikin asiaa siitä, ettei lapsen niskaan saisi kaataa liian isoa vastuuta liian varhain.