Elämäsi kamalin joulu (huumorimielellä)
Mikä pilasi joulusi? Jotain hupaisaa tai sinne päin olevaa ärsyttävää kävi?
Kommentit (26)
Isä ja setä pelasivat kännissä rahasta pokeria ja siinä keskellä yötä tupakansavuisessa huoneessa toimin kortinjakajana, olin 5-vuotias. En nyt tiedä missä kohdin se huumori on, mutta kirjoitin silti.
Hain joulukuusta, iskin vahingossa kirveellä polveeni. Raahatessani kuusta naapuri tuli vastaan ja iski nyrkillä silmään kun oli hänen metsäänsä. Susi tuli vastaan ja puri jalkaani. Konttasin hiirenloukkuun. Vaimo tuli avaamaan hädissään oven ja löi sillä vahingossa päähäni jolloin taju lähti. Olin hoitanut oman osuuteni tästä joulusta kunniakkaasti.
Kinkkua paistaessa....
Kävin äitiäni moikkaan psykiatrian suljetulla osastolla. Itse olin raskaana alkuvaiheessa.
Siinä on huumori kaukana sillä hetkellä, kun jotain sattuu. Ehkä jälkeenpäin voi tapahtumalle nauraa (tai sitten ei) Meillä vuosia sitten muistisairas mummo halusi kuuseen eläviä kynttilöitä, oli laittanut niitä palamaan kuusessa. Kuusi syttyi tuleen, mutta onneksi eno sattui tulemaan paikalle, niin ehti heittää palavan/käryävän puun ulos. Ja sen ainoan kerran, kun ukin silmä vältti (istu hyskissä) Tuon tapauksen jälkeen ukki suostui pistään mummon hoivakotiin.
Isäni oli pukki joka vuosi niin kauan kuin meidän perheessä oli alaikäisiä lapsia. Yhtenä vuonna se tuli tavalliseen tapaansa lahjakelkkaa perässään vetäen, kunnes veti lipat portaiden edessä ja kaatui sen kelkan päälle. Iso osa lahjoista meni rikki ja isäni selkä kipuili useamman päivän.
En saanut Haukkaavaa Hippo-peliä joululahjaksi, vaikka olin toivonut. Soitin mummolle ja ilmoitin olevani maailman onnettomin lapsi. Varmaan oikeasti hirveä kasa lahjoja.
2-vuotias kaatoi kuusen aattona joulupukin läsnäollessa. Tilanmäne on videolla ikuistettuna. Onneksi selvittiin vain pienillä naarmuilla ja vesi- neulas-sotkulla.
Otsikoksi olisi voinut laittaa JOULUN KOMMELLUKSET MITKÄ HARMITTI, MUTTA NAURATTAA JÄLKIKÄTEEN. Tuo "kamalin" on aika voimakas/väärä sananvalinta otsakkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Tsunamijoulu
Yritä siinä sitten katsoa jouluohjelmia kun tulee ylimääräisiä uutislähetyksiä joka kanavalla.
Minulta meni usko jouluun jo pikkupoikana. Tunnistin nimittäin joulupukilla olleet kummitätini korvakorut. Hänen kimeää uusimaalaista puhettaan en ainakaan vielä silloin tunnistanut.
Yritimme silloisen avopuolison kanssa "joka toinen joulu toisen sukulaisten luona" systeemiä. Oli eka joulu anoppilassa tai oikeastaan anopin vanhempien luona. Kaipasin oman suvun joulua. Lisäksi tuli puolison kanssa riitaa: hän sanoi minulle pahasti ja anoppikin sanoi asian josta pahoitin mieleni. Anopin vanha isä yritti rauhoitella tilannetta, mistä kiitos hänelle.
Menin nukkumaan surkealla mielellä. Kun joulupäivän iltana lähdin ajelemaan omien porukoiden luo, oli se joulun kohokohta.
Anopille on sellainen mukava tapa, että aattona kun sinne mennään niin kaikki muut saa lahjat paitsi minä. Ei ole muita miniöitä, joten ei ole mistään suosimisesta kiinni. Me taas viedään lahja toki heille. Sanoo sitten lahjoja jakaessaan aina ihan ääneen että sinulle minulla ei ole mitään, joten kaikki paikallaolijat varmasti asian huomaavat.
Joskus olen tästä loukkaantunut ja miettinyt jos jättäisin suosiolla itse menemättä, mutta lapset ovat tottuneet olemaan joulun siellä joten en anna tuon haitata. Ja nykyisin tämä on oikeasti aika huvittavaa. Kerran teki poikkeuksen ja minulle oli lahja (suklaata) ja ajattelin että olipas mukava kun oli hoksannut miten vaivaannuttavaa on jos olen ainoa kenelle ei ole mitään. Mutta sitten seuraavana jouluna taas sama tilanne, vaikka olisi voinut vaan ojentaa sen suklaan puolison sijaan minulle.
Ja muuten meidän välit ovat ihan hyvät.
Ostin vähän laadukkaamman viinin kierrekorkkiviinin sijaan. En ollut koskaan aiemmin avannut viinipulloa. Avatessani sitä menetin otteen avaajasta ja löin vahingossa itseäni naamaan. Verissäpäin kiroilin kuinka h*lvetin vaikeaa on saada yksi viinipullo auki. Ovikello soi ja vieraat odottivat oven takana. No minä viinipullolta turpaanottaneelta säntäsin avaamaan ovea. Vieraat olivat äimänkäkenä mitä minulle oli sattunut. Kerroin heille että tappelin karhun kanssa äsken pihalla. Kunnes totuus valkeni. V*ttu että olin häpeissäni. Viini maistui kuitenkin hyvälle ja loppuillasta nauroimme koko asialle.
Olin 9 tai 10 vuotias, odotin suklaata niin kuin joka joulu, äiti oli ostanut vihreitä kuulia pakettiin, itku oli lähellä kun olin niitä inhonnut aina ja inhoan vieläkin
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli pukki joka vuosi niin kauan kuin meidän perheessä oli alaikäisiä lapsia. Yhtenä vuonna se tuli tavalliseen tapaansa lahjakelkkaa perässään vetäen, kunnes veti lipat portaiden edessä ja kaatui sen kelkan päälle. Iso osa lahjoista meni rikki ja isäni selkä kipuili useamman päivän.
Ihan kamälääää. 😁
Vierailija kirjoitti:
Ostin vähän laadukkaamman viinin kierrekorkkiviinin sijaan. En ollut koskaan aiemmin avannut viinipulloa. Avatessani sitä menetin otteen avaajasta ja löin vahingossa itseäni naamaan. Verissäpäin kiroilin kuinka h*lvetin vaikeaa on saada yksi viinipullo auki. Ovikello soi ja vieraat odottivat oven takana. No minä viinipullolta turpaanottaneelta säntäsin avaamaan ovea. Vieraat olivat äimänkäkenä mitä minulle oli sattunut. Kerroin heille että tappelin karhun kanssa äsken pihalla. Kunnes totuus valkeni. V*ttu että olin häpeissäni. Viini maistui kuitenkin hyvälle ja loppuillasta nauroimme koko asialle.
Vaivanen yks viinipullo ja loppuillasta nauroitte. En usko.
Vierailija kirjoitti:
Todella tökeröå lisätä tuo huumorimielellä. Et ole tainnut elää ollenkaan.
En nimenomaan tarkoittanut sitä oikeasti kipeää ja kamalinta, joista meillä monella on kokemusta. Näinhän sinä sen luit. Olen elänyt, voit lopettaa tuon syyttelyn.
Otsikossa lukee Kamalin joulu (huumorimielellä), eli esim. kinkku kärähtänyt uuniin.
Aloittaja
Hiukset savusivat, kun kiharrin jäi jumiin (90-luku). Juhlakampauksen tekoa ei kannata jättää jouluaattona aivan viime hetkiin.
Todella tökeröå lisätä tuo huumorimielellä. Et ole tainnut elää ollenkaan.