Lahjakkaat oppilasta tyhjänpanttina. Linkki. Olen eri mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kiva matikanopettaja, antoi seuraavan luokan matikantehtäviä tai antoi tehdä kirjaa eteenpäin.

Ja tällä sinä sitten brassailit?

Vaan mitä tekemistä sulla sitten oli, kun muut menivät olen tahtiin ja olit tehnyt koko peruskoulun matikantehtävät jo etukäteen. 

Me juurikin kaverin kanssa teimme tehtäviä eteenpäin. Asia mistä joku kitisi ettei saa hesarissa jokunen päivä sitten. Emme edes tajunneet kysyä lupaa ja todennäköisesti olisimme tehneet, vaikka olisi kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinua ärsyttää se,  että toinen on parempi kuin sinä?

Ehkä aloittajan pitäisi sitten päteä vaikkapa liikunnan, kuvaamataidon tai uskonnon tunnilla, jos hän ei pärjää matematiikassa tai vieraissa kielissä. Ennen muinoin peruskoulun yläasteella tuo ongelma ratkaistiin tasokursseilla matematiikan, englannin ja ruotsin osalta. Ne hankalimmat tapaukset ohjattiin sitten tarkkailuluokalle tai apukouluun riippuen heidän tilanteestaan. 

Minä olin koko yläkoulun ajan luokan paras matemaattisissa aineissa. 

En todellakaan halunnut mitään lisätehtäviä enkä myöskään leuhkinut osaamisellani (ope kyllä siitä sanoi usein luokan kuullen, mikä oli lähinnä kiusallista, kun minut on kasvatettu siten, että ei sovi ylpeillä.)

Ap

Ennen ongelmat eivät olleet näin suuria, koska luokassa oli vain muutama paljon tukea vaativa. On tosiasia että vaatimustaso erityisesti matematiikassa on laskenut ja samoja asioita pyöritellään monta vuotta. Vitosluokan matikassa lasketaan 10x100 -tyyppisiä laskuja edelleen ja ensimmäiset kuukaudet vain kerrattiin 133-55 -tyylisiä. Varmaan kirjasarjasta riippuen, mutta soveltavia tehtäviä on tosi vähän. Ei tarvitse olla mikään supernero, jos tuollainen turhauttaa.

Olisi myös kiva tietää miten paljon järjestyshäiriöitä syntyy siitä että osa tekee hommansa nopeasti ja puolet tunnista pyörittelevät peukaloitaan. Hiukankin vilkkaampi pieni koululainen alkaa höpisemään ja heikkojen keskittyminen häiriintyy entisestään.

Miksi tasokursseja ei voisi olla? Heikoimmille pienemmät ryhmät ja taitavimmille iso ryhmä ja nopeampi eteneminen. Tasoa voisi vaihtaa jos osaaminen paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomessa haluttaisiin oppimistulokset nousuun, tulisi tehdä seuraavaa.

Ne ketkä osaavat ja oppivat, heille oma nopea linja jossa kannustetaan ja tuetaan oppimista, eikä tarvitse jarrutella hitaampien seassa. Tässä pärjätään vähemmällä opettajamäärällä.

Ne ketkä eivät osaa tai haasteita oppimisessa, heille oma linja, missä keskitytään opetukseen, oppimiseen ja sen tukemiseen. Opettajaresurssit jotka vapautuvat nopeiden linjasta, siirtyvät tänne.

Nykyajan "kaikki samanarvoisia ja yhtä tärkeitä lässynlässyn" on todella typerä linjaus. Tulee tunnustaa ja olla rehellinen, ettei näin ole. Toiset nyt on vaan parempia kuin toiset, eikä heitä siitä tule rankaista vaan auttaa heitä saavuttamaan maksimitehonsa.

Ja ei, en ole itse ollut mikään huippu oppilas, vaan sellainen joka olisi tarvinnut enemmän tukea opettajilta.

Tasapäistäminen

Lapset kehittyvät tosiaan eri tahtiin ja sen takia eriyttäminen on arveluttavaa. Ja kyllähän opiskeluun vaikuttaa moni muukin juttu. Murrosiän hormonimyrskyt, vanhempien riitaisa ero ja ties mikä voi romahduttaa koulumenestyksen hetkeksi. Tai sitten vaikuttaa se millainen opettaja on. Pojallani oli alakoulussa kielten opettaja, josta harva piti. Poikani menestyi koulussa ylipäänsä ihan hyvin ja osasi käyttäytyä. Yläkoulun alettua hän sanoi, että kyllähän hän voikin oppia kieliä ja arvosanat nousivat. Hän oli siihen asti luullut, että on vain huono oppimaan kieliä. Ymmärrän sen, että nopeasti oppivat ja motivoituneet kaipaavat haastetta, mutta ei jakoa tasoryhmiin ole helppo toteuttaa niin, ettei suljeta ovia syyttä suotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästä pitää vääntää niin iso ongelma? Eiköhän se oppilas voi pitää mukanaan vaikka integraalilaskennan kirjaa, jos tunnilla tulee tylsää eikä opettajalla ole tarjota mitään. Monille ahkerille oppilaille luulisi olevan helpotus, jos jollain tunnilla tai aineessa selviää vähemmällä vaivannäöllä. Jos oikeasti on lahjoja ja intoa johonkin aineeseen niin ei oppiminen ole kiinni siitä mitä opettaja opettaa pari tuntia viikossa. Netissä on satoja eritasoisia kursseja aiheesta kuin aiheesta. Peruskoululainen voi jopa lukiokursseja suorittaa valmiiksi. 

Tämä on totta!

Jos kerran tuo yksikin kirjoittaja sanoi, ettei olisi tarvinnut opettajaa neuvomaan vaikeammissa tehtävissä, joita olisi saanut, kun normaalit tehtävät on tehty, niin miksei tyyppi kanna mukanaan vaikka differentiaaliyhtälöitä selittävää kirjaa.

Lukisi sitä sitten itsekseen eikä v

Aloitus perustuu Hesarissa olleeseen mielipidekirjoitukseen, jossa kerrottiin, kuinka opettaja oli kieltänyt lasta tekemästä kirjan tehtäviä eteenpäin. Oli oikein tehnyt asiasta Wilma merkinnän, kun pitkästynyt lapsi oli niitä tehnyt. Jos lapsi tulee tunnille tekemään jonkun toisen kirjan tehtäviä, eiköhän opettaja saa vielä pahemman hepulin. Onhan vaarana, että lapsi opiskelee asiaa pidemmälle kuin opettaja itse osaa. Rehtori oli levitellyt käsiään, asia on opettajan päätösvallassa. Lapsen pitää istua tunnilla tekemättä mitään ja vain pyöritellä peukaloitaan.

" Lapset kehittyvät tosiaan eri tahtiin ja sen takia eriyttäminen on arveluttavaa. Ja kyllähän opiskeluun vaikuttaa moni muukin juttu. Murrosiän hormonimyrskyt, vanhempien riitaisa ero ja ties mikä voi romahduttaa koulumenestyksen hetkeksi. Tai sitten vaikuttaa se millainen opettaja on. Pojallani oli alakoulussa kielten opettaja, josta harva piti. Poikani menestyi koulussa ylipäänsä ihan hyvin ja osasi käyttäytyä. Yläkoulun alettua hän sanoi, että kyllähän hän voikin oppia kieliä ja arvosanat nousivat. Hän oli siihen asti luullut, että on vain huono oppimaan kieliä. Ymmärrän sen, että nopeasti oppivat ja motivoituneet kaipaavat haastetta, mutta ei jakoa tasoryhmiin ole helppo toteuttaa niin, ettei suljeta ovia syyttä suotta. "

Miten niin suljeta ovia? Jos kaikissa ryhmissä käydään läpi perusasiat ja taitavimmat opettelevat jotain extraa kirjan ja opetussuunnitelman ulkopuolelta niin kyllähän tasolla ylöspäin pystyy silti siirtymään. Tai kielissä voidaan vaikkapa tehdä esitelmiä taitavien kanssa. Jos kaikkien kanssa kuitenkin käydään samat peruskieliopit ja pyydetään lukemaan samat sanastot niin kyllähän siinä pystyy nousemaan toiselle tasolle jos motivaatio opiskeluun nousee.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ongelmat eivät olleet näin suuria, koska luokassa oli vain muutama paljon tukea vaativa. On tosiasia että vaatimustaso erityisesti matematiikassa on laskenut ja samoja asioita pyöritellään monta vuotta. Vitosluokan matikassa lasketaan 10x100 -tyyppisiä laskuja edelleen ja ensimmäiset kuukaudet vain kerrattiin 133-55 -tyylisiä. Varmaan kirjasarjasta riippuen, mutta soveltavia tehtäviä on tosi vähän. Ei tarvitse olla mikään supernero, jos tuollainen turhauttaa.

Olisi myös kiva tietää miten paljon järjestyshäiriöitä syntyy siitä että osa tekee hommansa nopeasti ja puolet tunnista pyörittelevät peukaloitaan. Hiukankin vilkkaampi pieni koululainen alkaa höpisemään ja heikkojen keskittyminen häiriintyy entisestään.

Miksi tasokursseja ei voisi olla? Heikoimmille pienemmät ryhmät ja taitavimmille iso ryhmä ja nopeampi eteneminen. Tasoa voisi vaihtaa jos osaaminen paranee.

Mitä ihmeen tasokursseja jos nelosluokkalaisia on koulussa 20? 

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomessa haluttaisiin oppimistulokset nousuun, tulisi tehdä seuraavaa.

Ne ketkä osaavat ja oppivat, heille oma nopea linja jossa kannustetaan ja tuetaan oppimista, eikä tarvitse jarrutella hitaampien seassa. Tässä pärjätään vähemmällä opettajamäärällä.

Ne ketkä eivät osaa tai haasteita oppimisessa, heille oma linja, missä keskitytään opetukseen, oppimiseen ja sen tukemiseen. Opettajaresurssit jotka vapautuvat nopeiden linjasta, siirtyvät tänne.

Nykyajan "kaikki samanarvoisia ja yhtä tärkeitä lässynlässyn" on todella typerä linjaus. Tulee tunnustaa ja olla rehellinen, ettei näin ole. Toiset nyt on vaan parempia kuin toiset, eikä heitä siitä tule rankaista vaan auttaa heitä saavuttamaan maksimitehonsa.

Ja ei, en ole itse ollut mikään huippu oppilas, vaan sellainen joka olisi tarvinnut enemmän tukea opettajilta.

Millä rahalla tuo toteutettaisiin? Sehän tarkoittaa veronkorotuksia. Onko kansa valmis maksamaan? Siitä on kyse loppujen lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan ap:ta, itse en juurikaan matikalla koulussa stressaillut, vaan menttiin sitä tahtia kuin mentiin, en edes muista, kenenkä mukaan se tahti oli määritetty. Kuten ap, itsekin valmistuin aikanaan DI:ksi ja matematiikassa pärjäsin erittäin hyvin, vaikka noiden laitosten matematiikka on jo jotain ihan muuta kuin lukiossa, peruskoulusta puhumattakaan.

Matemattiikka on työlaji, jossa ratkaisee motivaatio ja harjoitus. Sama se, missä kohtaa ne oppimisensa tekee, kunhan tekee.

Somekohun taustalla tosin matikka on keppihevonen, oikeastihan siellä jauhetaan taas idelogisesta tasapäistämisestä ja kuinka osaamisella ja yrittämisellä ei etene. Toki muutama äityli taas valittaa, kun meidän Niko-Petteri on niin hyvä eikä saa ansaitsemaansa opetusta.

Se, että joku ei saa oppimiskykynsä mukaista opetusta jossakin vaiheessa ei kuitenkaan ole läheskään niin suuri ongelma kuin se, että maassa ja maailmassa on paljon ihan yhtä hyviä ja yrit

Mikä estää näitä vanhempia hankkimasta lisätehtäväkirjoja vaikka kirjastosta ja lisäopetusta vaikka Tutorhousesta?

Minulle oli koulussa (ja myöhemmin yliopistolla) helppoa matematiikka, fysiikka ja kemia (kemiaa en ole opiskellut koulun jälkeen). Eräänlaisena huvina oli kaverini kanssa, joka myös oli hyvä matemaattisissa aineissa, olla katsomatta matematiikan tai fysiikan kotitehtäviä lainkaan, mutta silti viitata joka tehtävään kotitehtäviä tarkistettaessa ja laskea sitten tehtävä ex tempore taululle. Muuten näiden aineiden tunneilla yritin opiskella englantia ja ruotsia, koska niiden oppiminen oli kovan työn takana.

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli koulussa (ja myöhemmin yliopistolla) helppoa matematiikka, fysiikka ja kemia (kemiaa en ole opiskellut koulun jälkeen). Eräänlaisena huvina oli kaverini kanssa, joka myös oli hyvä matemaattisissa aineissa, olla katsomatta matematiikan tai fysiikan kotitehtäviä lainkaan, mutta silti viitata joka tehtävään kotitehtäviä tarkistettaessa ja laskea sitten tehtävä ex tempore taululle. Muuten näiden aineiden tunneilla yritin opiskella englantia ja ruotsia, koska niiden oppiminen oli kovan työn takana.

Olen kateellinen. Mulle Fourierin muunnokset olivat täyttä painajaista vaikka lukion matematiikka sujuikin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kiva matikanopettaja, antoi seuraavan luokan matikantehtäviä tai antoi tehdä kirjaa eteenpäin.

Ja tällä sinä sitten brassailit?

Vaan mitä tekemistä sulla sitten oli, kun muut menivät olen tahtiin ja olit tehnyt koko peruskoulun matikantehtävät jo etukäteen. 

Kasi- ja ysiluokilla opettaja antoi myös lukion matikantehtäviä lisätehtäviksi.

Itse 8lk ikäisenä suoritin pari lukion matikan kurssia arvosanalla 10. Peruskoulun päättötodistuksessa 10 ja tein tunneilla diffistä ja integraaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan ap:ta, itse en juurikaan matikalla koulussa stressaillut, vaan menttiin sitä tahtia kuin mentiin, en edes muista, kenenkä mukaan se tahti oli määritetty. Kuten ap, itsekin valmistuin aikanaan DI:ksi ja matematiikassa pärjäsin erittäin hyvin, vaikka noiden laitosten matematiikka on jo jotain ihan muuta kuin lukiossa, peruskoulusta puhumattakaan.

Matemattiikka on työlaji, jossa ratkaisee motivaatio ja harjoitus. Sama se, missä kohtaa ne oppimisensa tekee, kunhan tekee.

Somekohun taustalla tosin matikka on keppihevonen, oikeastihan siellä jauhetaan taas idelogisesta tasapäistämisestä ja kuinka osaamisella ja yrittämisellä ei etene. Toki muutama äityli taas valittaa, kun meidän Niko-Petteri on niin hyvä eikä saa ansaitsemaansa opetusta.

Se, että joku ei saa oppimiskykynsä mukaista opetusta jossakin vaiheessa ei kuitenkaan ole läheskään niin suuri ongelma kuin se, että maas

"Mikä estää näitä vanhempia hankkimasta lisätehtäväkirjoja vaikka kirjastosta ja lisäopetusta vaikka Tutorhousesta?"

- Vaikka topicci sivuaa matematiikan hahmottamiskykyjä, on näköjään luetunymmärtämisen puutteetkin hyvin edustettuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästä pitää vääntää niin iso ongelma? Eiköhän se oppilas voi pitää mukanaan vaikka integraalilaskennan kirjaa, jos tunnilla tulee tylsää eikä opettajalla ole tarjota mitään. Monille ahkerille oppilaille luulisi olevan helpotus, jos jollain tunnilla tai aineessa selviää vähemmällä vaivannäöllä. Jos oikeasti on lahjoja ja intoa johonkin aineeseen niin ei oppiminen ole kiinni siitä mitä opettaja opettaa pari tuntia viikossa. Netissä on satoja eritasoisia kursseja aiheesta kuin aiheesta. Peruskoululainen voi jopa lukiokursseja suorittaa valmiiksi. 

Tämä on totta!

Jos kerran tuo yksikin kirjoittaja sanoi, ettei olisi tarvinnut opettajaa neuvomaan vaikeammissa tehtävissä, joita olisi saanut, kun normaalit tehtävät on tehty, niin miksei tyyppi kanna mukanaan vaikka differentiaaliyhtälöitä selittävää kirjaa.

Lukisi sitä sitten itsekseen eikä v

Niin olisihan sitä seiskaluokkalainen voinut käyttää viikkorahansa lukion matikan kirjoihin sen sijaan, että olisi käynyt kavereiden kanssa jätskillä. En ymmärrä miten joku voi vakavissaan olettaa lapselta sellaista itseohjautuvuutta ja suunnittelutaitoa, jota ei monilta aikuisiltakaan löydy.

Onhan se typerä tilanne, että koulussa ongelmana on se, että joku on innokas ja osaa, eikä sitten tunneilla oli oikein mitään tekemistä tai haastetta, samalla kun valitellaan heikompia oppimistuloksia ja osaamistason laskua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kiva matikanopettaja, antoi seuraavan luokan matikantehtäviä tai antoi tehdä kirjaa eteenpäin.

Ja tällä sinä sitten brassailit?

Vaan mitä tekemistä sulla sitten oli, kun muut menivät olen tahtiin ja olit tehnyt koko peruskoulun matikantehtävät jo etukäteen. 

Ei kai tuossa mitään brassailua ollut? 

Minä vuonna sinä Ap olit siellä koulussa? Tiedätkö millaista koulunkäynti on tänä päivänä vaikkapa isossa yläkoulussa?

Jos voisin saada lapselleni 1990-luvun tai vaikkapa 2000-luvun opetuksen, niin olisin ihan huikean tyytyväinen.

Mutta ei. Nykypäivänä koulussa ei opeteta enää riittävästi. "Lahjakkaat" ovat samalla tavalla hätää kärsimässä kuin tavallisetkin, koska tehtävät on tosi helppoja ja niitä tehdään tosi vähän. Seuraus on, ettei kukaan koulun jälkeen osaa yhtään mitään muuta kuin ne helpot. Mitään vaikeaa ei opeteta. (Kunnes ne jossain vaiheessa tuleekin eteen ja pitäisi osata.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kiva matikanopettaja, antoi seuraavan luokan matikantehtäviä tai antoi tehdä kirjaa eteenpäin.

Ja tällä sinä sitten brassailit?

Vaan mitä tekemistä sulla sitten oli, kun muut menivät olen tahtiin ja olit tehnyt koko peruskoulun matikantehtävät jo etukäteen. 

Miksi olisi brassaillut? Ja ei kai siinä mitään ihmeellistä ole jos peruskoulun matikat suorittaa etukäteen.