Lapsi ei siitä vaurioidu jos joutuu päiväkotiin!

Nuorien kanssa huomaa sen, että moni ns. hyvän perheen lapsi (on kotihoidettu, asutaan OKT, on merkkivaatetta jne.) lapsi on liian yksin. Vanhemmat eivät kysy, mitä kuuluu, vaan ajavat lapsia autolla harrastamaan, että Tero-Liisa saisi hyvät eväät elämään. Sitten ihmetellään, kuinka se lapsi sitten teki niin tai näin, kun aina vanhemmat ovat toimineet hänen parhaakseen. Tärkeämpää on se aito välittäminen ja kuuleminen. Lapsen elämästä kiinnostuminen.

lasten psykiatrinen ja psykologinen tutkimus on todennut kodin olevan paras paikka alle kolmevuotiaille ja päivähoidon aiheuttavan riskejä pienille, noin vuoden ikäisille lapsille, niin eiköhän silloin jokainen kynnelle kykenevä yritä hoitaa lapsensa kotioloissa edes yksi vuotiaaksi. Etenkin jos lapsen etu ja hyvinvointi on etusijalla ja vanhemmalla ymmärrystä tiedostaa kotihoidon merkitys lapsen kehitykselle.



Ikävä kyllä kaikilla ei ole tähän varaa tai muista syistä mahdollisuuksia. Se on yksi elämän realiteeteista eikä perheet ole tosiaankaan samanvertaisessa asemassa keskenään. Kaikilla ei ole mahdollista tehdä parhaita mahdollisia valintoja vaan on tyydyttävä vähempään.

Ikää hänellä oli 1v8kk. Olin valmistautunut pahimpaan ja niihin kamaliin itkuihin, joista kaikki varoittivat.

No, nyt poika täyttää 2v. ja itkenyt vain 4 aamuna, kun olen hänet hoitoon vienyt. Nekin itkut ovat loppuneet, kun leikkimään on päästy.

Ei kaikki lapset automaattisesti vaurioidu. Kun perusturvallisuus on kunnossa ja lapsella muutenkin kaikki hyvin sekä tietää että kyllä äiti tai isi tulee hakemaan iltapäivällä, niin silloin asiat ovat kunnossa.



Meillä poika on kehittynyt talven aikana todella paljon. Hoitoon mennessä ei sanavarastoa ollut oikeastaan kuin muutama sana. Nyt puhuu 3-4 sanan lauseita. Hän puhuu paljon tarhakavereista ja luettelee heidän nimiä. Tykkää laulaa, leikkiä ja piirtää mielellään. Kuulemma innolla lähtee kaikkeen mukaan. Syö ja nukkuu hyvin.

Tuskin on saatu kovin pahaa aikaan..

Suuri kiitos päiväkodin ihanalle henkilökunnalle!

Olen ollut yksinhuoltaja siitä sekunnista lähtien kun isisiemen ja äitisiemen kohtasivat toisensa.



Elin 3 vuotta Kelan tuilla. En päivääkään miettinyt, että olisin laittanut lapsen tarhaan. Hemmetin vähän oli rahaa, mutta lapsella oli kauniit vaatteet ja söimme terveellistä ruokaa.



Mihin v*ttuun sitä rahaa tarvitaan niin paljon, että ei voi kolmea vuotta köyhäillä. Myykää se purjevene ja ottakaa asuntolainaan vapaa kuukausia!

Kahdesta paikasta kokemusta lapsen kautta ja työpaikkana noin paristakymmenestä

Minä ainakin laitan lapseni päiväkotiin 1-vuotiaana, vaikka rahallisesti pärjättäisiinkin hoitotuellakin. Minä HALUAN itse mennä töihin! Elämässä on kuulkaa aika paljon rankempia ja pahempia asioita kuin päiväkotihoidossa oleminen!

21 lasta koko päiväkodissa. Minun kolme lasta samassa ryhmässä. Hoitajat aivan ihania ihmisiä. Lapset eivät koskaan ole rähjänneet kun pitää jäädä hoitoon. Okei,ekan viikon 1v huusi aamulla,mutta oli hyöhemmin samana päivänä ollut iloinen.

Kaikki ei ole sadan lapsen " laitoksia" . Minä ei millään suostu uskomaan että lapseni sai traumoja kun oli 1 vuotiaana 3-4 päivää viikossa 5-9 tuntia päivässä hoidossa kun opiskelin. Lapsihan nukkui 3 tuntia noista! Ja loppuajan söi ja konttasi lattialla leikkien.

Ei kaikki jätä lapsia hoitoon 10 tunniksi joka päivä.

jotka pieksee lapsiaan ihan muiden silmien edessä ja huutaa (miten sitten kotona...) joten en millään jaksa enää uskoa tuota " lapsen on hyvä olla kotona 3-vuotiaaksi" pälätystä. Lapsilla olisi varmasti parempi olla siellä hoidossa kuin niiden äärimmilleen ärsytettyjen äitiensä kanssa kotona.

että tilanteeseen vaikuttaa lapsen persoonallisuus, kotiolot ja minkälainen päiväkoti on. Meillä tyttö vietiin päiväkotiin kun ikää oli 1 v 2kk. Kaikki on mennyt loistavasti. Tarhaan tustuminen oli 2 viikkoa, vanhempi mukana ja sitten vähitellen tunti yksin, kaksi tuntia yksin jne. MItään ongelmia ei ole tullut. Lapsi juoksee sisälle tarhaan ja kaikki lapset on innosta kiljuen vastassa. Kun haen lapseni on hän innoissaan mutta miellään jäisi vielä leikkimään muiden kanssa.



Meidän päiväkoti on ihanan pieni ja hoitajat ihan mahtavia. Lapseni on kehittynyt huimasti siellä kielellisesti (päiväkodissa puhutaan toista kotikieltämme) sekä sosiaallisesti. Totta kai iltaisin sit ollaan sylikkäin paaaljon. Meille tämä sopii mainioisti ja toimii. Mutta ei kaikille. Joidenkin lasten on parempi olla kotona.



eli antakaa ihmisten tehdä omat ratkaisunsa, pääasiassa kaikki kuitenkin ensisijaisesti ajattelevat lapsensa parasta omassatilanteessaan ja siihen ei ole muilla mitään sanomista puoleen tai toiseen, ellei kyseessä ole räikeästi lapsen hoidon laiminlyönnistä.





p.s tuttuni on kiertävänä lastenhoitajana ja oli ollut 2 viikkoa lapseni tarhassa töissä, pienessa paniikissa odotin että miten hän kommentoi paikkaa, koska enhän voinut olla ihan varma että kaikki on niin kun näyttää, mutta hän kertoi ettei ole lähiaikoina paremassa paikassa ollut.. ihanaa!!

alle 3-vuotiaat ovat/ovat olleet päiväkodissa. Olen tästä usein keskustellutkin miespuolisten kollegoideni kanssa (ja ihan ovat koulutettuja fiksuja miehiä). Heidän mielestään päiväkoti on huippupaikka, jossa lapset saavat kavereita ja oppivat kaikkea uutta.



Tämä päiväkotimollaaminen taitaa olla vain äitien ongelma?

En usko että edes se Liisa Keltinkangas-Järvinen väittäisi että se on ainoa ratkaiseva asia ihmisen psyyken kehitykselle?

Eikö siis avioerolla, perheen alkoholinkäytöllä, lasten ja vanhempien välisillä suhteilla, sairauksilla, väkivallalla jne. jne. ole mitään osaa eikä arpaa siinä millainen ihmisestä tulee?

Ai juu, unohdin mainita lisäksi sellasen pikkujutun kuin ihmisen luontainen temperamentti mistä tuo Liisa K-J myös paljon on puhunut..

Vanhin 5v eikä osaa muodostaa lauseita kunnolla. Kyse ei ole häiriöstä vaan äidin (kai masentuneisuudesta). Äiti ei hoida lapsia,nukkuu pitkään ja lapset heräävät aikaisin koska menevät jo klo 7 nukkumaan. Lapset ottavat itse aamupalaa kaapista = näkkäriä ja keksejä ja juovat vettä. Äiti ei puhu lasten kanssa juuri mitään,huuta kun riehuvat liikaa. Eivät käy koskaan missään,lapset eivät ole kertaakaan olleet edes päiväkerhossa. Sosiaalitoimisto suositteli äidille ihmisten ilmoille menemistä,esim avointa päiväkerhoa,tai edes puistoa. Mutta ei,äidin sairaassa päässsä on vain yksi ajatus,lapset voivat parhaiten kotihoidossa!

Mutta 1 asia jonka olen huomannut (myös itse työskennellyt päiväkodissa), päiväkodissa/perhepäivähoidossa olevat lapset kehittyvät paljon muita nopeammin. Ei siellä äidin helmoissa mitään opi, eikä lapsi ota mallia aikuisten käyttäytymisestä yhtä vahvasti kuin toisten lasten.



Päiväkodeissa hoitajat aina selän takana surkutteli niitä lapsia jotka oli olleet ensimmäiset 3-5v. äidin tai mummon hoivissa ja kun tulivat päiväkotiin, ei lapsilla ollut alkeellisimpiakaan vuorovaikutustaitoja. Puhumattakaan hienomotoriikan kömpelyydestä, kun ei edes kynää tai saksia oltu koskaan pidetty kädessä... mummon/äidin kanssa oli aina vaan kökitty hellan vieressä tai käyty kaupassa tai katseltu " opettavaisia" teletappeja videolta - onpa kehittävää elämää. Tämä ei tietenkään päde jokaisen kotona hoidetun lapsen kohdalla, mutta hyvin suuren osan kuitenkin - valitettavasti.

Lapseni on päiväkodissa ja voi hyvin.