Mummo sairaalssa, kuinkakohan kauan selviaa jos lopetti jo juomisen ja syomisen

Vaadi, että laittavat tiputukseen. Janoon kai voi kuolla aika pian. En tiedä miten pian. Olisiko vuorokausi. Korjatkaa joku muu. (Syömättä voi olla puolitoista kuukautta.)



Kunpa suostuisivat laittamaan tiputukseen. Tuohan on kauheaa.

kerro keväästä, kerro lapsistasi, kaikki käy. Mun mummi oli loppuvaiheessa aina välillä tajuissaa, jaksoi puristaa vähän kättä, tai sanoa mun nimen, tai yritti kääntyä muhun päin. Älkää jättäkö yksin kuolemaan, se on julminta maailmassa.

Lääkäri päätti, että ravintoa ja nestettä ei enää anneta.

Onko siihen jotain ihan virallisia käypä hoito-ohjeita tai yms ?

Tuntui pahalta ajtella, että jos hän kuoli kuivumiseen. Syöpä oli kuitenkin kuolinsyy.

Vierailija:

Jos asiakas on vanha ja lääkäri sitä mieltä, että turha hoitaa kun tulee tänne kohta uudestaan kuitenkin niin silloin lopetetaan kaikkia.

Vierailija:

Vierailija:

Jos asiakas on vanha ja lääkäri sitä mieltä, että turha hoitaa kun tulee tänne kohta uudestaan kuitenkin niin silloin lopetetaan kaikkia.

Ensin lopetetaan ruokkiminen/ ruuan antaminen ja sanotaan, että letkuruokintaan vaan ( säästää hoitajien aikaa? ) Sitten lopetetaan parissa päivässä letkuruokinta ja viedään vesikannu pois ja kielletään ketään antamasta juotavaa ja viedään tippa pois. Sitten vaan morfiinia paaaljon, että ei satu niin hirveästi kuolla janoon ja nälkään.

pystyä hoitamaan.. näin se vaan suomenmaassa on..

Kun sairaaloissa lopetetaan aktiivinen hoito ja auttaminen, potilas kuolee muutamien päivien max. viikon aikana kuivuuteen ja nälkään. Ei ole tarpeeksi henkilökuntaa syöttämään ja juottamaan.

vanhuuteen kuolemiseksi, ei eutanasiaksi! 86v. alkaa olla jo ihan hyvässä iässä kuolla vanhuuteen. Elämä ei ole ikuista (ainakaan täällä maan päällä). Minusta ei kuulosta kamalalta, jos omalle isoäidilleni kävisi noin.

No sitten laitetaan cvk ja jatketaan nesteytystä. Mutta jossain vaiheessa on kai parempi luovuttaa, päästää irti. Moni vanhus toivookin että pääsisi jo pois ja omaiset pitävät kynsin hampain kiinni ja viikkokausia tipan nokassa. Kas kun tälläkin asialla on kaksi puolta.

Ihan turha sitä tuskaa on pitkittää keinotekoisesti sillä nesteytyksellä, vaikka sillä saataisiin muutama päivä lisää elinaikaa.

Oli ollut nestetiputuksessa, mutta ilmeisesti nyt oli vain sitten hanen aika lahtea. Ihan kunnioitettava ika minun mielestani. Paasee nyt vihdoinkin puolisonsa luokse...



Asun itse ulkomailla ja mietin jo hautajaisia, olisikohan ne parin, kolmen viikon paasta? En tieda paasenko menemaan.



ap

Hyvä, että oli nestetiputuksessa, niin että ei sentään kuollut janoon. Yritä nyt mennä sentään hautajaisiin. Onhan hän sinun mummosi sentään.

miten mummollesi kävi. Toivotan jaksamisia sinulle. Tapaathan sinäkin hänet sitten joskus taivaassa, mutta olisi kyllä hyvä mennä sinne hautajaisiin jättämään viimeiset jäähyväiset.

Surullista, että on erottava täällä maan päällä rakkaistaan. Varmaan sinua lohduttaa hyvä hoito loppuun asti, eli että sai nestetiputusta.

jos ei elimistö enää ota evästä vastaan ja eikä muutenkaan pysty enää huolehtimaan syömisestä... väkisinkö yritetään pitää hengissä ettei sukulaisten tartte nyt surutyöhön alkaa...



Miksi ihmisten ei anneta kuolla? ei ole enää mitenkään luonnotonta jos 87 vuotias kuolee...

Hänen aikansa täyttyi.



Ymmärrän todella hyvin jos et pääse/tule hautajaisiin.

Toinen juttu olisi jos omista vanhemmista kyse.

Mutta nyt neljalle seuraavalle viikonlopulle meilla on jo ohjelmaa, ja mietin etta eiko ne hautajaiset ole yleensa noin 2-3 viikon kuluttua kuolemasta vai milloin?

Nuorimmaisen lapsemme synttarijuhlat olemme jarjestaneet 3 viikon paahan, paikka varattu ja maksettu seka 10 perhetta tulossa sinne. Lisaksi tyoskentelen viikonloput ja olen varannut jo lomapaivat noihin kaikkiin menoihimme.

Kauhea ajatellakin etta toiset Suomessa hautajaisissa ja meilla olisi synttarijuhlat! En tieda mita tekisin. Viimeeksi nain mummon jouluna, ei ole kylla tuntenut ketaan sukulaisia useampaan vuoteen, mutta ne muistot mita minulla hanesta on, kun olin nuorempi, pysyvat.

Aitini jo sanoi etta tottakai ymmartavat jos en paase, mutta silti se harmittaisi ja omaa tuntoa kolkuttaisi.



ap