Onko kristityn tarkoitus elää kognitiivisten dissonanssien vallassa?

Esim. että juutalaisia ja homoseksuaaleja pitää rakastaa lähimmäisinä, vaikka Jumala tuleekin näitä kiduttamaan ikuisesti?

Vai onko tarkoitus, että kristitty itse onkin Jumalaa rakastavampi?