Erillään asuvat parit, mitä tulevaisuuden suunnitelmia teillä on?

Vierailija kirjoitti:

Miten kestää ilman tulevaisuuden suunnitelmia?

Mitä suunnitelmia? Lapset on tehty ja perhe eletty jo edellusessä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kestää ilman tulevaisuuden suunnitelmia?

Mitä suunnitelmia? Lapset on tehty ja perhe eletty jo edellusessä elämässä.

Niin. Onko muuta olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmoisia suunnitelmia että rakastamme vilpittömästi toisiamme nyt ja aina. Kaikki muu on vähäpätöistä oheistoimintaa.

Miten se rakastaminen ilmenee?

Se ilmenee lämpimänä tunteena vatsan seudulla. Vähän kuin olisi syönyt lautasellisen kuumaa nallepuuroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme ihan täysin sitoutuneita toisiimme vaikkemme yhdessä asukaan. Asumme kuitenkin lähellä toisiamme eli parin sadan metrin päässä, joten arki pelaa yhteisen virallisen osoitteen puuttumisesta huolimatta. Näin on tarkoitus olla jatkossakin. Ei tässä iässä enää yhteistä huushollia jaksa, molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa ja rauhaa. 

Yhteisiä vuosia 5v., naimisiin mentiin viime vuonna ja tarkoitus on olla yhdessä hautaan saakka. Normaaleja pariskuntajuttuja tehdään ja yhteisiä juttuja suunnitellaan siinä missä muutkin. Ikää 50+. 

Miksei jaksa? 

Opettele lukemaan: tuossa sanotaan ihan selvästi, että molemmat tarvitsevat omaa aikaa ja rauhaa.

Miksei sitä aikaa ja rauhaa voi olla yhdessä asuessa?

Vaatisi valtavan 2-kerroksisen omakotitalon. Halvemmaksi tulee asua kahdessa kerrostalokaksiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme ihan täysin sitoutuneita toisiimme vaikkemme yhdessä asukaan. Asumme kuitenkin lähellä toisiamme eli parin sadan metrin päässä, joten arki pelaa yhteisen virallisen osoitteen puuttumisesta huolimatta. Näin on tarkoitus olla jatkossakin. Ei tässä iässä enää yhteistä huushollia jaksa, molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa ja rauhaa. 

Yhteisiä vuosia 5v., naimisiin mentiin viime vuonna ja tarkoitus on olla yhdessä hautaan saakka. Normaaleja pariskuntajuttuja tehdään ja yhteisiä juttuja suunnitellaan siinä missä muutkin. Ikää 50+. 

Miksei jaksa? 

Opettele lukemaan: tuossa sanotaan ihan selvästi, että molemmat tarvitsevat omaa aikaa ja rauhaa.

Miksei sitä aikaa ja rauhaa voi olla yhdessä asuessa?

Ei minulle ainakaan yhteen muutto sovi. Teen vuorotyötä. Miehellä on huono kuulo ja huudattaa tv:ta ja radiota. Mies on eläkkeellä ja se radio aukeaa aamulla klo 6. Lisäksi molemmat haluaa olla yksikseen. Myöskin asumismuodot ovat erit. Mies asuu maalla lapsuuden kodissaan. Minä asun kaupungissa kerrostalossa eikä kumpikaan halua muuttaa toisen luo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme ihan täysin sitoutuneita toisiimme vaikkemme yhdessä asukaan. Asumme kuitenkin lähellä toisiamme eli parin sadan metrin päässä, joten arki pelaa yhteisen virallisen osoitteen puuttumisesta huolimatta. Näin on tarkoitus olla jatkossakin. Ei tässä iässä enää yhteistä huushollia jaksa, molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa ja rauhaa. 

Yhteisiä vuosia 5v., naimisiin mentiin viime vuonna ja tarkoitus on olla yhdessä hautaan saakka. Normaaleja pariskuntajuttuja tehdään ja yhteisiä juttuja suunnitellaan siinä missä muutkin. Ikää 50+. 

Miksei jaksa? 

Opettele lukemaan: tuossa sanotaan ihan selvästi, että molemmat tarvitsevat omaa aikaa ja rauhaa.

Miksei si

Eikö ihmiset osaa antaa tilaa?

Vierailija kirjoitti:

Yhteen muutto.

On lopun alku.

Vierailija kirjoitti:

Miten kestää ilman tulevaisuuden suunnitelmia?

Minusta on ihanampi tilanne, että suunnitellaan ja haaveillaan milloin taas nähdään ja mitä tehdään silloin. Yhdessä asuessa se haaveilu on sitä, että milloin tuo toinen lähtisi kotoa edes johonkin että saisin omaakin aikaa. 

On tulevaisuudensuunnitelmia, haaveilen että mentäisiin joskus naimisiin.

En uskalla muuttaa yhteen, sillä olen niin onnellinen omassa ja siistissä kodissani. En siedä oikein epäjärjestystä tai sotkua ja toisen tavaratkin häiritsisivät.

Lisäksi mies on minua vanhempi ja hänellä on jonkin verran vaivoja, tai ainakin niistä usein valittelee. Itse olen hyvin sporttinen, hoikka ja nuorekas. Luulen että mun hermoille kävisi pidemmän päälle kun mies on paljon passiivisempi kuin minä ja elää "hissukseen".

Olen ollut naimisissa ja silloin olin liian kiltti vaimo joka siivosi ja hoiti kaiken, enkä silti saanut kiitosta. Kyllästyin ja mies sai lähteä. Enää en ota riskiä että näin kävisi.

N41

Vierailija kirjoitti:

Miten kestää ilman tulevaisuuden suunnitelmia?

Mitä pitäisi kestää? 

Ensi viikonloppuna käydään Ikeassa ja teatterissa, sitä seuraavana viikonloppuna mennään kummilapsen synttäreille, jouluksi matkustetaan Turkkiin, tammikuussa alkaa tenniskurssi, kesälomaksi ollaan ajateltu varata matka jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kestää ilman tulevaisuuden suunnitelmia?

Mitä suunnitelmia? Lapset on tehty ja perhe eletty jo edellisessä elämässä.

Niin. Onko muuta olemassa?

On, paljonkin, mutta minkään siitä ei tarvitse sisältää mitään yhteisessä osoitteessa.

Mikä mielisairas mania sinulla on päästä haaleita kompromisseja sovittelemaan, kun voit elää polttavan kuumaa rakkautta?

Käydään miehen vanhempien luona Gambiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kestää ilman tulevaisuuden suunnitelmia?

Mitä pitäisi kestää? 

Ensi viikonloppuna käydään Ikeassa ja teatterissa, sitä seuraavana viikonloppuna mennään kummilapsen synttäreille, jouluksi matkustetaan Turkkiin, tammikuussa alkaa tenniskurssi, kesälomaksi ollaan ajateltu varata matka jonnekin.

Sääliksi käy ukkoraasua.  Ikeaan 😭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kestää ilman tulevaisuuden suunnitelmia?

Minusta on ihanampi tilanne, että suunnitellaan ja haaveillaan milloin taas nähdään ja mitä tehdään silloin. Yhdessä asuessa se haaveilu on sitä, että milloin tuo toinen lähtisi kotoa edes johonkin että saisin omaakin aikaa. 

Onko tämä yleistäkin? Minä kuvittelin että minussa on jotain vikaa kun aina on käynyt noin. Nyt olen muuttanut kumppanin luota pois kun en kestänyt ja koko homma alkoi ahdistaa. Erillään asuen olenkin alkanut nähdä hyviä puolia ja yhdessä oleminen vain viikonloppuisin on mukavaa. Tuntuu vain, että teen jotain väärää kun pakenen 24/7 yhdessäoloa.

Up

En osaa suhtautua sitoutumiseen enää yli 40v kuten ennen. Mun sitoumukset on omat lapset ja suku. Enhän edes ehdi miehen kanssa elää kuin muutaman vuosikymmenen!

Voin rakastaa mutta olen jo rakastanut montaakin ihmistä elämäni aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kestää ilman tulevaisuuden suunnitelmia?

Mitä pitäisi kestää? 

Ensi viikonloppuna käydään Ikeassa ja teatterissa, sitä seuraavana viikonloppuna mennään kummilapsen synttäreille, jouluksi matkustetaan Turkkiin, tammikuussa alkaa tenniskurssi, kesälomaksi ollaan ajateltu varata matka jonnekin.

Sääliksi käy ukkoraasua.  Ikeaan 😭

Miten niin? Mies haluaa ostaa sieltä jonkun tietynlaisen koulupöytäsänkymaja-virityksen lapselleen ja minä lähden tietysti seuraksi. Ei puolisoni ole mikään ukkoraasu.

Miten sitoutumisen merkitys muuttuu iän myötä? Pohdin koska itse vanhenen.

Mitä pitäisi olla?

Enemmän kuin yhdessä asuvilla, luulen. Yhdessä asuminen on syömisten miettimistä ja kauppareissuja. Ja tosiaan odottaa että saisi olla joskus yksin kotona.