Vihainen teini
Mun 15-vuotias teinipoika on usein todella vihainen. Tunteet läikkyy helposti yli ja saattaa suuttua aivan mitättömistä asioista.
Eilen raivostui minulle, kun en muistanut luvanneeni hänelle yhtä rahaan liittyvää asiaa. Myöhemmin suuttui koiralle, joka irvisti ja näykkäisi häntä. (Koiran tassu on kipeä, johtui siitä, koiralla tähän lääkkeet kyllä ja on pieni koira, ei jäänyt näykkäisystä jälkeäkään). Ei ymmärtänyt, kun selitin, että eläin voi olla kipeänä tuollainen. Tänään aamulla raivosi, kun pyöränlukko oli jäässä.
Raivo purkautuu silmittömänä kiroamisena (mistä en tykkää) ja tavaroiden paiskomisena. Onneksi ei kehenkään käy käsiksi.
Välillä on sitten tosi kiva ja huumorintajuinen, ihana poika.
Vanha tuttu kysymys: Onko tämä normaalia? Ovatko muiden teinit tällaisia kiukkupäitä?
Kommentit (16)
Murrosikäinen ei hallitse omia tunteitaan ja saa raivareita hyvin pienistä asioista. Kannattaa lukea asiasta, ehkä ymmärrät sitten paremmin. Täältä saat vain syytöksiä ja kommentteja niiltä täydellisiltä joilla ei ole kokemusta oikeasti murrosikäisistä.
Vierailija kirjoitti:
Miten itse käyttäydyt, kun hermot menee?
En mitenkään erityisesti.
Huudan, itken, uhriudun ja haastan koko korttelin oikeuteen. Ehkä joissain poikkeustauksissa hajotan paikkoja ja rikon astioita sekä turvaudun väkivaltaan.
Pidän omaa anoppiani viisaana ihmisenä. Ja tiedän, että vastaavassa tilanteessa hän antaisi pojan riehua vihansa ulos rauhassa. Ei sättisi kiroilemista tai varsinkaan huutaisi, että lopeta tuo. Olisi kuin ei mitään olisi. Kun toinen on rauhoittunut, joko kysyisi että maistuisko kahvi tai kysyisi, että mikä sut noin sai tolaltaan. Rauhassa ja tyynesti. Ei tekisi numeroa, ja puhuisi asiasta jos nuori haluaa puhua. Ja kysyisi, että nyt jälkeenpäin, tuntuuko tuo asia edelleen yhtä isolta, että siihen piti reagoida tuolla tavalla.
Ei meidän perheessä ainakaan olisi normaalia.
Kunnioittavat vanhempiaan ja toki ymmärtävät että inhimillisyyteen kuuluu jonkin asian unohtaminen.
Mikä se juttu oli, josta noin raivostui? Meinaan että eri jos on tuonut vääriä muroja kuin unohtanut tapaamisen opettajan kanssa.
Kummastakaan toki ei raivota saa.
Varmaan menee murrosiän kuohujen piikkiin. Mutta viime vuosina on nuoret surmanneet omia vanhempiaan kiihtyvään tahtiin. Jotain outoa on yhteiskunnassa.
Mun pojalla oli vaikeina murkkuvuosina vähän samanlaista. Kotona lenteli tavarat huudon ja kiroilun säestämänä esim. huonosti menneen pelin jälkeen. Joskus pisti omaa kämppäänsäkin uuteen uskoon, reuhtoi patjat ja peitot lattialle ja kaikki irtotavara sai kyytiä.
Mä olen itse sosiaalialalla töissä ja näen töissä ns. kaikenlaista, joten ei tuo minua nyt varsinaisesti säikäyttänyt. Koitin rauhallisesti ja ymmärtäväisesti jutella sitten, kun suuttumus oli asettunut. Meni ohi ajallaan, nyt poika on jo lukiolainen, pärjää koulussa oikein hyvin, on kavereita ja harrastuksia. Ei enää raivoa, on kasvanut ja itsenäistynyt hurjasti viimeisen vuoden, parin aikana.
Ja ap ei tietenkään ole kysynyt että painaako mieltä jokin?
Adhd, nepsy, narsu...nämä nyt ainakin.
Kuten kaikki aina täällä.
Vierailija kirjoitti:
Murrosikäinen ei hallitse omia tunteitaan ja saa raivareita hyvin pienistä asioista. Kannattaa lukea asiasta, ehkä ymmärrät sitten paremmin. Täältä saat vain syytöksiä ja kommentteja niiltä täydellisiltä joilla ei ole kokemusta oikeasti murrosikäisistä.
Tuon lässyttävien sosiaalitätien kommentti kaikkiin nuorison tekemiin ongelmiin. HUOH!
Teinipojan tehtävän on luonnonsääntöjen mukaan taistella ja panna, minkä ehtisi. Vain osan on tarkoitus selvitä tuosta ikäkaudesta eteenpäin. Historiallisesti 15-18 vuotiaat ovat olleet hyvää sotilasmateriaalia tuosta syystä.
Ole tyytyväinen, että hänellä on kunnon murrosikä. Nämä, joilla on tasainen nuoruus, riehaantuvat yleensä viisikymppisinä ja sitten vanhemmat saavat kyytiä. Alkaa mm. perinnönjako etukäteen ja rääkyminen nuoruuden kaltoinkohtelusta ja yleensä täysin väärin perustein, kateus kukkii jne.
Kasvatuksen tulos. Kun poika oli pieni niin sai itkupotkuraivareita ehkä potkia ja hakata sinua.... samoinhan tekevät tämän päivän pennut kaupoissa lyövät vanhempiaan potkivat, heittelevät tavaroita kaupoissa, saavat itkupotku raivareita. Ottavat/saavat kaiken haluamansa kun naaman vääntää näyttämään norsunvitulle ja mitä kovempaa voi karjua... kasvatuksen tulos.... onneksi olkoon sitä saa mitä aikanaan tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää mitä kylvää.
Niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan menee murrosiän kuohujen piikkiin. Mutta viime vuosina on nuoret surmanneet omia vanhempiaan kiihtyvään tahtiin. Jotain outoa on yhteiskunnassa.
Yhteiskunnassako.🤔... kyllä se vika on kotikasvatuksessa kuin yhteiskunnan vika. Mutta kun syyttää yhteiskuntaa niin eipä tarvii ottaa syltä omille niskoille. Jatkakaa vain kädetöntä kasvatusta. 😀 Kyllä se siitä 🤭
Miten itse käyttäydyt, kun hermot menee?