Vaikea sairaus - valmistelut, toiveet hautajaisista?
Hieman hämmästyttää, jos sairaus on lääkärien taholta luokiteltu erittäin vaikeaksi, ei parannettavissa ja kuoleva vetää sellaiset defenssit pystyyn että ei kykene edes puhumaan läheistensä kanssa hautajaisista. Toiveista, miten tulla haudatuksi. Melko mielikuvitusmaailmassa eletään, jos kuvitellaan vain koko ajan: Tästä parannun! Ja vielä rahastetaan muilta varoja. Oi voi. Meni nyt Ihan vihkoon tämmönen.
Onko "hoidot" sellasta troppia, että todellisuudentaju katoaa? Halvemmaksi olis ollu ostaa pilvee, pilvee, pilvee ihan vaan kotinurkilla.
Kommentit (4)
Jos kuoleva haluaa pitää defenssejä yllä, se hänelle suotakoon. Läheiset tietävät kyllä mitä tehdä.
Hoitotahto? Elinten luovutus? Tuhkaus, uurna vai maahan arkussa? Pienet hautajaiset, muistotilaisuus, läheiset vai koko suku? Kukkarahat mielummin johonkin tärkeään kohteeseen? Onhan näitä.
Aika monta asiaa saa läheiset päättää. Kuolema on osa elämää. Tää nykymeno ja ikiteininuoruus on sokaissut ihmiset ja tavallisten asioiden käsittely ja asioista puhuminen on niin OMG.
Mulle on ainakin ihan sama miten mun hautajaisia vietetään. En ole henkisesti enää paikalla, läheiset viettäköön sitä niin kuin parhaaksi näkevät.
Mun äiti on nyt keksinyt jostain, että hänen nimensä voisi laittaa muistolehtoon. Aiemmin halusi tuhkauksen, sitten ehdottomasti arkussa hautaamisen ja nyt joku laatta muistolehtoon muiden vieraiden ihmisten kanssa samaan kiveen siis. Sanoin, että sehän on ihan naurettava ajatus, ihan kuin joku sellaisten hylkiöiden paikka, joille ei omaa kiveä haluta pystyttää tmv. Juu ei tule tapahtumaan.
Ei kai kenenkään tarvitse puhua hautajaisistaan jos ei halua. Kyllä se elämän nälkä on aika kova monella ja sen kuoleman hyväksyminen ei tapahdu tuosta naps noin vaan. On sullakin ongelmat.