Onko muita joista tuntuu että sai täydellisimmän mahdollisen lapsen?

Minua pelotti raskausaikana, kun sain kuulla meille tulevan tytön. Mieli meni ihan kriisiin, että osaanko olla lapselle esikuva ja tuleeko meille yhtä hankala äiti-tytärsuhde mitä minulla on ollut oman äitini kanssa.

Vauvana hän oli aina iloinen ja nukkui hyvin. Ainoat kerrat, joina hän itki useamman tunnin päivässä olivat rokotuskerrat ja ensimmäinen hammas. Päiväkodista tuli palautetta miten tyttö on niin tyytyväinen ja aina aurinkoinen. Kaupassa ihmiset hymyilivät kun lapsi meni laulellen ohi ja vilkutti heipat.

Lapseni on fiksu, empaattinen ja rauhallinen. Ja hauska. Meillä on ollut ihan todella paljon kaikkia insideläppiä ja yhteys tyttären kanssa on todella vahva. Päivän lempihetkeni on yhteinen aamupala, kun saadaan vain olla ja jutella tulevasta päivästä. Vapaa-ajalla liikutaan yhdessä luonnossa, leivotaan ja käydään tallilla. 

Miksi tein tämän keskustelun? Tuodakseni esiin sitä näkökulmaa, että äitiys voi olla myös aivan mahtavaa.