Voiko teidän mielestä parisuhteessa oleva olla yksinäinen?

Vierailija kirjoitti:

Itse koin myös olevani yksinäinen parisuhteessa, vaikka ei toki ollut muuttoa toiselle paikkakunnalle. Miehellä aluksi paljon opiskelua ja itse myös opiskelin samaan aikaan. Mutta hänellä ei riittänyt koskaan parisuhteelle aikaa? Ensin aina aikaa löytyi kavereille ja harrastuksille, mutta ei minulle koskaan? Hän aina leikki mukamas ihan yksinäistä, kun itse näin ystäviä? Ennen pitkään huomasin, että minulla ei ole yhtään ystäviä, kun miehen tarpeet meni aina edelle ym. Hän muutenkin aina vähätteli minua, että tulen ihan hyvin toimeen yksinäni? Eli miksi olin edes parisuhteessa hänen kanssaan tai ilman ystäviä, jotka hän manipuloi minulta pois? Ei kiitos enää ja nykyinen ex. 

Aivan oikein. Muutit miehesi luokse yhteen, jotta et keskittyisi häneen. Jos annat hänelle kaiken energiasi, eikä hän pidä siitä, että sinulla on liikaa harrastuksia tai muita sosiaalisia aktiviteetteja, tai edes siitä, että annat sinulle aikaa uusien ystävien hankkimiseen, hän vain yrittää omistaa sinut itsekkäällä tavalla.

Ei voi olla yksinäinen. Voi olla tyytymätön, mutta ei todella yksinäinen. Sellaisen väittäminen halveksuu oikeasti yksinäisiä ihmisiä.

Jos miehellä menee kaverit ja harrastukset puolison edelle niin ottasin kapsäkin ja toivottaisin hyvää jatkoa toisten ukkojen parissa.

Ei tuommoset äijät osaa naista kunnioittaa, mopen paikalla pitää.

Jos ei edes näe tilannette sinun kantilta niin moro.

Vierailija kirjoitti:

Onhan miehesi ymmärryksessä tästä haastavasta tilanteesta? Ja nimenomaan ymmärryksessä, tässä tapauksessa pelkkä asian tiedostaminen ei riitä.

Miehesi ei sinällään voi yksinäisyyttäsi poistaa, mutta kun sinä olet parisuhteenne eteen tehnyt tällaisen siirron, olisi tärkeää, että kumppanisi tulee jollain tavalla vastaan sinua tilanteessa. Edes antamalla ymmärrystä ja empatiaa, ettet jää yksin asian kanssa.

Jos sinulla on rohkeutta muuttaa pois kotikaupungistasi, uskon, että se auttaa sinua ottamaan aikaa vapaalle tehdäksesi mitä haluat, kuten harrastuksiisi, kunhan miehesi ei puutu asiaan. Jos miehesi puuttuu sosiaaliseen elämääsi, hän on se, joka pelkää yksin olemista. Vaikka hänellä näyttäisi olevan työpiiri tai muutama ystävä, hän silti tarvitsee sinua rinnalleen auttamaan häntä poistamaan yksinäisyytensä.

Voi olla ja usein onkin jos parisuhteessa ei ole henkistä yhteyttä. Minä olen usein ollut suhteessa yksinäisempi kuin yksin ollessa.

Itse en ole eläessäni ollut parisuhteeessa ja ikää minulla on jo yli neljäkymmentä ikävuotta. -On ollut aikoja ja hetkiä, jolloin olsin ollut valmis ja halukas parisuhteeseen kärjistäen kenen hyvänsä kanssa. 

Tänään olen hyvilläni siitä, että olen ymmärtänyt ja tajunnut, että on eri asia elää ja olla yskin vs. elää ja olla yksinäisenä. Tämän oivalluksen jälkeen minun on ollut aidosti paljon vapautuneempi elää yksin koska olsi varmasti vielä raskaampaa jos eläisi "parisuhteessa" tosien rinnalla, kokeine ja tuntien raastavaa yksinäisyyttä, - Olisiko se edes aito ja oikea parisuhde, jos tuo tunne omasta yksinäsiyydestä olisi jatkuvasti tai ainakin hyvin usein toistuva tunne?

Mutta vaikka edellä kirjoitin olevani nyt, ainakin enimmäkseen tyytyväinen omaan elooni, niin valehtelisin toki, jos väittäsim että tämä ikisnkun osa olisi aina helppoa ja mutkatonta. Mutta tuskinse olsi ollut aina luontevaa ja helppoa parisuhteessakaan. - Aika paljon tulisi paineita löytää ja kohdata itselle kumppani (nainen) jos alkaisin kokea ja tuntea, että hän olisi välitön ja pysyvä (/muuttumaton) ratkaisu johonkin erityiseen. 

Minä olen. Mies on kyllä paikalla, mutta ei läsnä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ja usein onkin jos parisuhteessa ei ole henkistä yhteyttä. Minä olen usein ollut suhteessa yksinäisempi kuin yksin ollessa.

 Joo tämä henkisen yhteyden puuttuminen on kammottavaa - oikeastaan voi sanoa, että parisuhdetta ei ole olemassa ilman sitä. 

Sinuna muuttaisin takaisin kotiseudulle. Tuo ei ole hyvä suhde. Jos lisäännyt tuollaisen miehen kanssa, joka laittaa omat kaverinsa ja omat menonsa edellesi, niin voit olla varma, että lapsista huolehtiminen ja kaikki metatyö jäisi 100% sinun vastuullesi. Esimerkiksi hän ei varmastikaan jättäisi väliin viikonlopun viettoa kavereidensa kanssa, vaikka oma perhe olisi kipeänä sängyn pohjalla.

Tottakai miehesi viihtyy suhteessanne, sillä hänen ei ole tarvinnut luopua mistään. Sinä sen sijaan olet luopunut paljosta. Hän on saanut kotiinsa siivoojan, ruoanlaittajan ja pedin lämmittäjän. Mikäs sen mukavampaa. Jos miehesi aidosti välittäisi sinusta, niin ymmärtäisi sinua ja tulisi vastaan. Mieheltäsi puuttuu empatiakyky.

Onnellisuutesi on nyt sinusta itsestäsi kiinni. Mies ei tule muuttumaan. Tiedät sen itsekin. Mutta jos päätät jäädä kurjaan tilanteeseen, niin se on päätös jonka kanssa sinun on elettävä ja hyväksyttävä tilanne. On turha valittaa, jos päätät jäädä kärsimään.