Lue keskustelun säännöt.
Mitä te eronneet keski-ikäiset teette viikonloppuisin?
14.11.2025 |
Hyvä ystäväni, joka on juuri eronnut, pyytää usein seuraksi, mutta olen viikonloppuna tietenkin oman mieheni ja lasten kanssa. Mietin, mitä ihmettä tekisin kaikki viikonloput ilman perhettä. Katsoisin telkkaria, lukisin kirjaa? Mitkään harrastuksetkaat eivät pyöri viikonloppuna. Muistan, että vihasin yksinäisyyttä nuorena opiskelijana. Katsoin kodikkaina loistavia ikkunoita ja ajattelin, että siellä on perhe yhdessä, sen minäkin haluan.
Kommentit (9)
Lapsi on joka toinen viikonloppu minulla. Niinä viikonloppuina jotka olen yksin yleensä siivoan, ulkoilen koiran kanssa, käyn kahvilassa ja käyn kuntosalilla tai ryhmäliikunnoissa. Nyt ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä myös eronneen ystäväni luokse, kun kummankin lapset ovat isillään. Käydään näillä näkymin syömässä ja kirppistelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen teini-ikäisten lasten kanssa, he ovat mulla 99 % ajasta.
Nautin siististä asunnosta ja omasta vapaudesta, saan tehdä mitä vain, milloin vain. Lapsetkin jo omatoimisia ja helppoja, miltei täysi-ikäisiä. Pidän myös yksinäisyydestä, kun lapset ovat kavereiden kanssa. Viihdyn paremmin yksin kuin parisuhteessa. Kodissa riittää tekemistä lattiasta kattoon. Lisäksi suuri viihdyke on viihtyisä ja tunnelmavalaistu olohuone ja televisio. Rauha maassa, ihanaa käpertyä sohvalle ja katsella just niitä sarjoja, joista itse tykkää.
Myös lasten kanssa mennään välillä syömään, leffaan, luontoon.
Parisängyssä nukun x asennossa. Kukaan ei urputa minulle, en ole tilivelvollinen kenellekään, katson telkkarista mitä haluan, syön mitä haluan, nukun miten haluan. Ei kompromisseja. Ei riitoja. Ei kinoja.
Ajan saan kulumaan niin, etten edes ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisin.
Kyllä monetkin harrastukset pyörii viikonloppuisin, tai voi harrastaa itsekseen tai kaverin/kavereiden kanssa.
Tapaan aikuisia lapsiani, käyn raflassa yksin tai jonkun kanssa, käyn koirien kanssa lenkillä, lisäksi sauvakävelen ja kuntoportailen, teen piha/ulkohommia (omakotitalo), teen klapeja, käyn kaupoilla, kudon, kokkaan jotain vähän spessumpaa, katson telkkaria, tapaan ystäviä, käyn tapahtumissa/leffassa, siivoan ja nukun taivaallisen hyvin kun huono parisuhde alkaa olemaan muisto vain. Kesällä usein hyppään asuntoautoon ja ajan jonnekin nättiin paikkaan nauttimaan luonnosta. Suunnittelen tulevia ulkomaan reissuja tai käyn läpi edellisten kuvia, viestittelen kavereiden kanssa....
Yleensä viikonloppu menee ihan liian nopsaaa!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monetkin harrastukset pyörii viikonloppuisin, tai voi harrastaa itsekseen tai kaverin/kavereiden kanssa.
Tapaan aikuisia lapsiani, käyn raflassa yksin tai jonkun kanssa, käyn koirien kanssa lenkillä, lisäksi sauvakävelen ja kuntoportailen, teen piha/ulkohommia (omakotitalo), teen klapeja, käyn kaupoilla, kudon, kokkaan jotain vähän spessumpaa, katson telkkaria, tapaan ystäviä, käyn tapahtumissa/leffassa, siivoan ja nukun taivaallisen hyvin kun huono parisuhde alkaa olemaan muisto vain. Kesällä usein hyppään asuntoautoon ja ajan jonnekin nättiin paikkaan nauttimaan luonnosta. Suunnittelen tulevia ulkomaan reissuja tai käyn läpi edellisten kuvia, viestittelen kavereiden kanssa....
Yleensä viikonloppu menee ihan liian nopsaaa!
Kesällä lisäksi telttaretkeilen saaristossa aina kun ehdin. Kesällä oikeastaan tulee ihan vaan oltua omassa puutarhassa tunteja. Välillä siistii kukkapenkkejä ja ajaa nurmikon. Ei lopu tekeminen 🥰
Ymmärrän kyllä, että tunne on lähinnä helpotus, jos puoliso on ollut määräilevä. Mutta jos olet ollut onnellinen suhteessa ja rakastanut puolisoa ja kaikkea sitä yhteistä. Ei minua kukaan rajoita tai estä nytkään. Saan nukkua pitkään ja leveästi, katsoa telkkarista mitä haluan. Pohdin sitä, miten yhtäkkiä jätetyt saavat viikonloput kulumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rapsuttelen kissaa ja entisöin jeesuksenaikaisia moottoripyöriä.
Näillä aktiviteeteilla tuntuu että saan kaikki inhimilliset tarpeet täytettyä.
Miksi ei voi "uhrata" edes joskus hetkeä siitä viikonlopusta ollakseen sen eronneen seurana? Jos itsekin olet kärsinyt yksinäisyydestä ja tiedät miltä se tuntuu et tunne minkäänlaista empatiaa toista kohtaan? Eikö kenenkään muun seura kelpaa kuin oman perheesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä harrastukset pyörii viikonloppuisinkin. Ihan joutuu miettimään minne menisi, kun kaikkeen ei ratkea. Sen lisäksi tutkin sijoituksia ja teen sijoitussuunnitelmia.
Samoja asioita kun naimisissa ollessani. Lenkkeilen ja käyn salilla. Käyn konserteissa ja leffoissa. Laitan ruokaa, leivon, tapaan ystäviä.