Miten opettaa lapsi käyttäytymään kohteliaasti (myös kotona)?
Olen yrittänyt jo useamman vuoden ajan opettaa lapselle kuinka käyttäydytään kanssaihmisiä kohtaan kohteliaasti ja opettaa tietenkin myös että niin kuuluu aina tehdä. Niin kotona kuin vieraissa. Silti lapsi on aika rääväsuinen ja käyttäytyy muutenkin kuin pikkumurkku, vaikka on vasta kahdeksan. Miten tämä kohtelias käytös oikein pitää lapselle kasvattaa niin, että se myös toteutuu?
Kommentit (31)
Hoin lapselle vuodesta toiseen joka ikinen kerta kaupan kassalla, että "mitä sanotaan?". Varmaan 7 vuotta vuotta piti muistuttaa, sitten oppi. Nyt on 13 v. ja esim. treeneistä hakiessa olen huomannut, että on yleensä ainoa joka kiittää valmentajaa lähtiessään.
En ole oikeastaan ikinä pitänyt varsinaista kuria, vaan kohdellut lasta niin kuin se olisi fiksu, ja odottanut että se haluaa itsekin käyttäytyä fiksusti, ja on toiminut. Ollaan kyllä puhuttu aina miten oma käytös vaikuttaa muihin, tai että miltä vaikka opesta tuntuu jos kukaan ei kuuntele luokassa jne.
Meillä on ollut aina sääntö, että lapsi saa kiroilla niin paljon kuin huvittaa, kunhan ei kiroile vieraiden aikuisten kuullen. Sekin on toiminut. Kun kiroilussa ei ole mitään kapinallista, niin ei näköjään suuremmin houkuta. Muita sääntöjä on ollut lähinnä, että kokeisiin luetaan kunnolla, ja matikankirja lasketaan kannesta kanteen vaikka ope sanoisi että vähempikin riittää.
Olen miettinyt, että kasvatusfilosofiani on ollut "kyllä se varmaan itsekin tajuaa". Toistaiseksi on tajunnut. Lapsi on nyt yläkoulussa, ja saa melkein joka päivä ainakin jostain aineesta positiivisen wilmamerkinnän. Negatiivisia merkintöjä on tullut kaikilta kouluvuosilta yhteensä varmaankin alle 5, ja ne kaikki jotain kirjojen unohduksia.
Esimerkki, säännöt ja kasvatukselliset seuraukset. Huonosta käytöksestä pitää tulla seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki, säännöt ja kasvatukselliset seuraukset. Huonosta käytöksestä pitää tulla seuraus.
Rangaistus on lasun paikka mutta kasvatuksellinen seuraus on ok.
Ignooraamalla huono, tai sellainen mihin ei ole aivannpakko puuttua ja huomaamalla sekä korostamalla hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkin voima on noin suuri. Jos luokkakaverit ja sitten varsinkin ne vuoden-pari vanhemmat oppilaat joita koulun pihalla tapaa, ovat cooleja ja ottavat mukaan joukkoonsa, kunhan on samanlainen kuin he. Käytöstapoja ja puhetyyliä myöten.
Miten minä voin vaikuttaa tähän? En voi sietää epäkohteliasta käytöstä enkä hyväksy sitä keneltäkään. Ap
Olemalla lapsesi kanssa keskusteluyhteydessä alusta asti.
Siinä vaiheessa kun Suomessa lapset potkitaan ulos leikkimään muiden kanssa ilman valvontaa, siirtyvät ne samalla omaan lasten luomaan maailmaan toistensa kasvatettaviksi ja yhteys lapseen katkeaa. Pihan cooleista tulee jotain elämää ja vanhempia suurempaa.
Tämä kasvatuksen puute näkyy jo koko kansassa ja ajaa Suomalaiset ansaitusti sukupuuttoon. Maailma ei tätä porukkaa kaipaa!
https://www.kaleva.fi/tutkimus-suomalaiset-ovat-lahes-maailman-huonoimp…
Anna hyvä malli, ojenna, jos toimii huonosti.
Opeta kuin koira. Pyydä häntä toistamaan kohtelias fraasi perässäsi, ja kun hän tekee sen, palkitse siitä heti.
sinä: "Sano: Saisinko yhden karkin?"
lapsi: "Saisinko yhden karkin?"
Anna hänelle karkki ja sano: "Ole hyvä." Jatka: "Ja nyt sano: Kiitos"
Lapsi sanoo: "Kiitos."
sinä: "Nyt saat pyytää uuden karkin. Sano: Saisinko toisen karkin?"
jne.
Tää on kyllä yks ongelma. Meidän lapset osasivat sanoa kiitos ja anteeksi, sekä mielellään jakoivat omistaan (esim. lelut) muille kunnes aloittivat päiväkodin... Eikö päiväkodeissa ja kouluissakaan ole minkäänlaista tapakasvatusta enää? Onko niistä luovuttu, koska niin harvassa kodissakaan niitä enää on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko edes pienempänä erilainen? Oma lapseni on aika paljon nuorempi, mutta tosi hyvin on omaksunut mitä pitää sanoa tai tehdä tai olla tekemättä, jotta toiselle ei tulisi paha mieli. Itse toki yritän olla esimerkki ja vaadin samaa myös muilta ympärillä olevilta aikuisilta.
Oli pienempänä erilainen, hyvinkin kohtelias. Eskarin ja koulun aloituksen myötä alkoi huono käytös. Ap
Ota pois sieltä koulusta? Kotiopetus on vaihtoehto suomessa. Loppuu sitten muilta lapsilta matkittu huono käytös.
Miten minä voin vaikuttaa tähän? En voi sietää epäkohteliasta käytöstä enkä hyväksy sitä keneltäkään. Ap
Sanot juuri noin, tiukkaan sävyyn. Palautat auktoriteettiasemasi ottamalla kiinni ei-toivottuun käytökseen heti, tavallista napakammin.
- En hyväksy huonoa käytöstä
- Älä puhu minulle tuolla tavalla! Tarvittaessa: älä IKINÄ puhu minulle tuolla tavalla!
- Meillä ei puhuta/käyttäydytä noin!
Lisäksi muksun olo täytyy tehdä vähän epämukavaksi - eli käyttää vipuvartta: minkä saavuttaminen/menettäminen saa lapsen ihan itsestään käyttytymään halutunlaisesti?
Toisilla toimii ruutuajan/ puhelimen poistaminen käytöstä/ ei viikonloppukarkkeja/ ei leikkitreffejä tai ei viikkorahoja. Meillä yhdelle lapsella oli niin kova tarve päästä harkkoihin että sen epääminen kerran riitti.
Nämä vaatii viitseliäisyyttä mutta sitähän kasvatus on.
Meidän muksuilla on ollut tapana usein lomien päätyttyä, koulujen alettua, käyttäytyä selvästi normaalia huonommin. Meillä on käytössä termi "kurinpalautus viikko/viikot" - tosiasiassa yleensä tarvitaan 2-3 päivää tiukkoja sääntöjä, aikaisin puuttumista ja auktoriteetin näkemistä niin ovat jo suht hyvin ruodussa. Tarvittaessa muistutetaan kuka täällä päättää. Ja jos lapsi (meillä jo teinejä) haluaa itse pättää asioista niin kannattaa myös käyttäytyä sen mukaan.
Ai niin, oletan että lapselle on kerrottu mikä on huonoa käytöstä ja että häneltä odotetaan hyvää käytöstä, kertoen millaista se on.
Me kerroimme lapsille ennen vieraita/vierailuja/häitä/hautajaisia/ravintolaa/lentomatkaa yms. mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten tulee käyttäytyä. Yllättävän hyvin meni, nyt kun oikein ajattelen asiaa. Silloin kun ei mennyt niin otettiin se merkkinä että kasvatusta tarvitaan. Lapsia kun ovat niin asioita kerrataan kunnes onnistutaan. Ja sitten tietenkin kiitetään ja kehutaan.
Rakkautta ja lycka till!
Tuo on jo hyvä alku. Jatka noin vaikka lapsi ei reagoisi mitenkään, pakosti jotain tarttuu mukaan kun kasvaa. Myös isän esimerkki on tärkeä, monesti isät mörköilee taustalla vaikka äiti olisi kuinka kohtelias.