Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä tajusitte että teistäkin tulee vanhus?
Kommentit (39)
46v. Oli järkytys. Ikuinen nuoruus on sielussain. Tiedemies tule nuorentamaan meidät ja iho sileäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt yks kaks kun täytin 60. Kaikki hyvin, avioliitto 32 v, hieno ymmärtävä, kaunis, keskusteleva, seksistäkin tykkäävä vaimo, lapset veke...mutta kun nykyään joka paikasta kolottaa. Ennen ei mitään ongelmia. t. Nimim. Urheilutaustainen
Vierailija kirjoitti:
En vielä ole ajatellut, olenhan vasta 72v. Äiti on 91v ja isä 93v. He ajavat vielä autoa ja viettävät talvet Espanjassa.
Kiva. Kuulostaa mukavalta. Antaa muille toivoa.
Silloin, kun molemmat vanhempani olivat kuolleet.
Oma elämä. Minäminäminä. Narskut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienenä lapsena tiedoston, että jos elän vanhuuden päiviin, niin olen silloin vanhus.
Tarkoitin, että tiedostin
Tietäminen ja tiedostaminen ovat eri asioita.
Kaikki ovat olleet nuoria mutta kaikista ei tule koskaan vanhuksia, onko se nyt niin vaikeaa ymmärtää AP?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
73 vee synttäreilläni kun lasten lasten lapsi biletti samalla viisi vee synttäreitäään ja tituleerasi minua " vanhavaariksi " ;) Päätin silloin alata vanhaksi hänen rippijuhlisaan. Ja jäädä eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ovat olleet nuoria mutta kaikista ei tule koskaan vanhuksia, onko se nyt niin vaikeaa ymmärtää AP?
Täähän se ois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
72-ikäisenä,kun puolison veljen vaimo kuoli yllätäen
Miten niin ei nuorena tajua?
Olen sen aina tiennyt siitä asti kun yhtään mitään mistään aloin ymmärtämään mutta kyllä se lapsena silti jo oli.
Miten joku sitä ei ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin olla 23. Iski paniikki että kohta mä oon aikuinen ja saan lapsia ja sitten mulla ei oo enää mitään muuta virkaa kuin murehtia niitä ja oma elämä on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä tiedä tuleeko. Jokainen päivä on lahja. Huomenna kaikki voi olla jo ohi.
No tääkin on kyl totta
Paitsi että minua oksettaa tuollainen latteus "jokainen päivä on lahja" mikään lahja ole. Minulla on tavoite elää mahdollisimman pitkään, en mieti silti noin. En ole vielä sisäistänyt että minusta tulee joskus vanhus, olen 54 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä tiedä tuleeko. Jokainen päivä on lahja. Huomenna kaikki voi olla jo ohi.
No tääkin on kyl totta
Paitsi että minua oksettaa tuollainen latteus "jokainen päivä on lahja" mikään lahja ole. Minulla on tavoite elää mahdollisimman pitkään, en mieti silti noin. En ole vielä sisäistänyt että minusta tulee joskus vanhus, olen 54 v.
Saatat kuolla. Etkö hoksaa, että sinä niin juuri sinäkin voit kuolla koska vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt 60+v:nä. Aika tuntuu loppuvan kesken ihan väkisin! Kroppa muuttuu, naamaa ei tunnista peilistä ja pelkään muistisairautta enemmän kuin mitään muuta.
Ala harjoittel virkkamaan tai tekeen jotain käsitöitä? Luin että piristää aivoja kummasti. Lisäksi osaat virkata itsellesi asusteita sitten
Virkkasin juuri tulevalle lapsenlapselle peiton. Kyllähän se tässä hämmästyttää, miten nopeasti aika lähtee rientämään 30ikävuoden jälkeen. Joten varautukaa siihen, nuoret. Tehkää lapset ajoissa. Kyllähän tässä lähes 7- kymppisenä toivoo, juuri lasten ja heidän lastensa vuoksi, että vuosia olisi vielä paljon jäljellä, mutta en ole kovin huolissani, koska yli 9-kymppinen isänikin elää vielä.
Nyt 60v eikä oikein vieläkään tajua, että vanhuutta kohti ollaan menemässä, vaikka roppa jo ilmoittelee. Työelämässä ikäsyrjijät aloittavat muiden vanhuuden jo nelikymppisestä alkaen. Eivät taida itse haluta sen pitemmälle päästä.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei nuorena tajua?
Olen sen aina tiennyt siitä asti kun yhtään mitään mistään aloin ymmärtämään mutta kyllä se lapsena silti jo oli.
Miten joku sitä ei ymmärrä?
Samaa ihmettelin. Hämmästyttävän paljon tajuamattomien ihmisten vastauksia. Itse tajusin myös varmaan 3-5 vuotiaana, kun ihmettelin mummin ryppyisyyttä ja tajusin, että minustakin tulee samanlainen kuin mummista. Yhtä vanha. Tosin silloin, en vielä tajunnut, että voin kuolla nuorenakin.
Sama! Totta kai sitä on aina älyllisellä tasolla ymmärtänyt asian, mutta vanhuutta on jotenkin romantisoinut mielessään. Ajatellut, että vanhukset on ihania, viisaita, suloisiakin parhaimmillaan. Mutta se on eräänlaista esineellistämistä ja toiseuttamista. Kun rupeaa huomaamaan ensimmäisiä todellisia merkkejä itsessään, tulee mukaan myös pelkoja: mitä jos näkö menee, muisti menee, ei pysty enää juoksemaan tai liikkumaan ketterästi ja itsenäisesti, virtsa ja ulosteet karkailee, läheiset kuolevat? Tajuaa että vanhuus tulee olemaan paitsi viisautta niin luopumista vähitellen kaikesta, taantumista. Olen yllättynyt siitä että tämä pelottaa ja suututtaa, en halua vielä! Olen itse aloittanut kuntoilun, että pystyisin liikkumaan mahdollisimman pitkään itsenäisesti eikä ainakaan liikuntakyky rajoittaisi elämää.