Kiina on voittamassa globaalia "narratiivista sotaa"
Samalla kun toiset keskittyvät sotilaalliseen kalustoon, Peking on oppinut vaarallisemman aseen
Sanae Takaichin astuessa virkaan Japanin ensimmäisenä naispääministerinä ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin eläessä kymmenettä kuukauttaan Valkoisessa talossa, molemmat johtajat kohtaavat vihollisen, joka on salakavalampi kuin mikään ohjusjärjestelmä autoritaaristen valtioiden järjestelmällisen kampanjan, jolla pyritään kirjoittamaan todellisuus uudelleen investoimalla "diskurssivaltaan".
Michel Foucault, ranskalainen filosofi, joka ensimmäisenä teorioi diskurssivallan käsitteen, ymmärsi sen, minkä nykypäivän demokraattiset johtajat kamppailevat ymmärtää: että valta ja tieto ovat toisiaan muodostavia, ja kumpikin tuottaa ja vahvistaa toista diskurssin kautta.
Hyperverkostoituneessa maailmassamme tästä oivalluksesta on tullut ase. Peking ja Moskova eivät rakenna vain armeijoita; ne rakentavat vaihtoehtoisia todellisuuksia historiasta, legitimiteetistä ja itse kansainvälisestä järjestyksestä. Heidän kohteensa eivät ole vain globaali etelä, vaan demokraattisten maiden kansalaiset maailmanlaajuisesti.
Kommentit (5)
Ei kannata kuunnelaa tsainan marxilaista myrkkyä, sillä siitä päästään. Jos me ei kuulla niitä, ei niillä ole mitään valtaa meidän yli.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kuunnelaa tsainan marxilaista myrkkyä, sillä siitä päästään. Jos me ei kuulla niitä, ei niillä ole mitään valtaa meidän yli.
Vapaissa demokratioissa tuskin suuria johtajia palvova eetos menee läpi, joten ei ole ongelma.
Mutta jos Kongon syvimmissä viidakoissa on kuultu että Suomessa on paratiisi, ja tämä ihan vain puskaradion toimesta, niin mikähön mahtaa olla viestin vaikutus kun sitä hoidetaan vastaviin paikkoihin (vieraan) valtiollisen instanssin toimesta systemaattisesti. Tämä on ongelma, ja iso sellainen.
Demokratiat voidaan tuhota helposti lähettämällä sinne kehitysmaiden väestö. Ne siis tuhotaan sisältä - ei ulkoa.
Kiinan kaksi puolta on huippu modernit kaupungit ja kaiken manmonan mahdollistava kaupunkien ulkopuolinen super köyhä maaseutu mistä käydään töissä lähes orja palkalla. Muistakaa näitä kun tilaatte halpaa krääsää tai parempiakin tuoteita sieltä.
ASEAN-alue tiukentuu Etelä-Kiinan meren kupliessa
EU:n passiivinen lähestymistapa Pekingin aggressioon voi laukaista laajemman alueellisen kriisin.
Viime viikolla käsitellyssä Randin raportissa jossa väitettiin, että Washingtonin ja Pekingin on löydettävä keinoja hallita kilpailuaan itsensä ja maailman edun vuoksi tunnistettiin kolme ensisijaista ongelma-aluetta niiden suhteissa. Yksi on Etelä-Kiinan meri, vesiväylä, jonka aluekiistat "ovat toiseksi suurimmat Taiwanin jälkeen Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteisiin liittyvät suuremmat kriisit ja konfliktit". Myös muita maita on mukana muita vaatimusten esittäjiä ja valtioita, jotka ovat riippuvaisia näitä vesiä kulkevista merireiteistä mikä mutkistaa asiaa entisestään.
Terävin konflikti on Filippiinien ja Kiinan välillä, jotka ovat vuosia kiistelleet erilaisten vesien ja nähtävyyksien omistuksesta.
Peking on hyödyntänyt kasvavaa laivasto- ja rannikkovartiostokykyään saadakseen tehokkaan hallinnan lähes kaikista kiistanalaisista alueista, muuttaen aiemmin epäselvät merialueet Kiinan yksipuolisen hallinnon alueiksi.