Miksi hyysäätte työttömiä lapsianne jotka eivät edes opiskele?

En kyllä ole heittämässä 18 veetä ulos. Siinä vaiheessa on vielä toisen asteen koulu kesken. Pitää saada se ensin pakettiin ja katellaan muuttoa sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen ollut lukion jälkeen masentuneena työttömänä kotona, ja aloin saada elämää pikkuhiljaa kuntoon kun muutin kotoa pois. Ihan karhunpalvelus pitää saamatonta aikuista lasta siellä vanhempien nurkissa, menee kaikkien elämä pilalle. 

Miksi et jatka opiskelua? 

Rakastan lapsiani, ehkä siksi hyysäisin. Mutta ei ole tarvetta, ovat töissä tai opiskelevat, opiskelijalle ostan välillä ruokaa ja annan taskurahaa.

Ennen oli asumisen hinta kohtuullisempi ja työmahdollisuuksia enemmän, joten kotoa on voinutkin lähteä 18-vuotiaana, mutta nyt kumpikin asia on pilattu häikäilemättömän narsistisella ahneudella. Ei ole töitä joten ei ole maksukykyäkään ahneusperusteisesti määriteltyihin vuokriin-

Vierailija kirjoitti:

Koska se on silti mun lapsi ja mulle maailman rakkain. Ei tulisi mieleenkään potkia masentunutta 18-vuotiasta kotoa pois. Sulla kävi tuuri, jos kaikki meni hyvin. Siinä olisi voinut käydä myös todella paljon huonommin. Ihan oikeasti masentunut ei katsos välttämättä pysty järjestelemään yhtään mitään.

Kyllä minulla huoli heräisi masentuneesta lapsesta. Mikäli koko ikänsä masentunut ollut, katsoisin peiliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, eli jos sulla on ollut paskaa niin pitäisi olla muillakin, sitähän sä tässä ajat takaa.

Höpö höpö. Tuo oli ihan minun  parhaakseni. Jos hyysää kotona, niin lapsi jää loppuelämäksi lapsuudenkotiin.

Olisitko samaa mieltä, jos et olisikaan pystynyt järjestelemään niitä asioita? Jos oma kämppä olisi mennyt alta muutamassa kuukaudessa, etkä olisi pystynyt järjestelemään uutta. Olisit päätynyt turruttamaan pahaa oloasi alkoholilla ja ehkä lopulta huumeilla. Sitten huumekoukussa asuisit jossain tuolla lehtiroskiksessa ja kaiken hereilläoloaikasi viettäisit etsimällä jotain varastettavaa, jonka voi vaihtaa rahaksi että saa uuden satsin huumetta. Toki aina voi myös myydä itseään. Kyllä sitten voisi todeta, että se oli han sinun parhaaksesi? Se olisi nimittäin ollut ihan yhtä todennäköinen skenaario. Masentunut ei välttämättä jaksa nousta edes sängystä, puhumattakaan että "järjestelisi omia asoita" tai maksaisi esimerkiksi laskuja. Todella edesvastuutonta laittaa 18-vuotias masentunut omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja nykyään sulla menee tosi hienosti ja ajattelet lämmöllä vanhempasi?

Tekivät ihan oikein.

Ei todellakaan tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut meistä rakastaa lapsiaan.

Se ei ole lapsen rakastamista, että antaa hänen luuhata kotona vuosikymmenestä toiseen vaatimatta edes osallistumista kodin menoihin. Eikä sekään, ettei pakota lasta hakemaan apua masennukseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja olit siis iloinen siitä? Muuten aloituksessa ei ole järkeä.

Oli se ihan oikein. Oli opittava järjestelemään elämä itse.

Eli et sä ollut masenutunut. Olit vaan laiska. Se on kuule ihan eri asia.

Kyllä mä ihan sairaspäivärahaa sain.

Jostain se sun masennus kumpuaa. Näin äkkiseltään ajateltuna kotoa. Kun pääsit pois kotoa, siksi voimaannuit.

Ei ihme, että masentuu tuollaisessa kodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävän törkeä temppu vanhemmilta heittää ulos masentunut nuori, jos olisi totta.

No kyllä oli ihan totta. Mutta sainpa ryhdistäydyttyä, koska niin oli tehtävä.

Sinä et ole ollut masentunut. Koita nyt ymmärtää, että masentunut ei tuosta vaan "ryhdistäydy". Tää on nyt jotain sun omaa propagandaa masentuneita vastaan. 

Ei se kotoa potkiminen auta kun töitä ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, eli jos sulla on ollut paskaa niin pitäisi olla muillakin, sitähän sä tässä ajat takaa.

Höpö höpö. Tuo oli ihan minun  parhaakseni. Jos hyysää kotona, niin lapsi jää loppuelämäksi lapsuudenkotiin.

Olisitko samaa mieltä, jos et olisikaan pystynyt järjestelemään niitä asioita? Jos oma kämppä olisi mennyt alta muutamassa kuukaudessa, etkä olisi pystynyt järjestelemään uutta. Olisit päätynyt turruttamaan pahaa oloasi alkoholilla ja ehkä lopulta huumeilla. Sitten huumekoukussa asuisit jossain tuolla lehtiroskiksessa ja kaiken hereilläoloaikasi viettäisit etsimällä jotain varastettavaa, jonka voi vaihtaa rahaksi että saa uuden satsin huumetta. Toki aina voi myös myydä itseään. Kyllä sitten voisi todeta, että se oli han sinun parhaaksesi? Se olisi nimittäin ollut ihan yhtä todennäk

Minä onneksi pystyin. Sain sairaspäivärahaa Kelalta ja pystyin hoitamaan vuokrasopimuksen,  sähkön yms. Käytetyt huonekalut ostin pieneen asuntooni osto ja myyntiliikkeestä. Pikku hiljaa sitten ostin, mitä tarvitsin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli asumisen hinta kohtuullisempi ja työmahdollisuuksia enemmän, joten kotoa on voinutkin lähteä 18-vuotiaana, mutta nyt kumpikin asia on pilattu häikäilemättömän narsistisella ahneudella. Ei ole töitä joten ei ole maksukykyäkään ahneusperusteisesti määriteltyihin vuokriin-

Mutta kyllä sitä "ennenkin" oli 18-vuotiaana pääsääntöisesti vielä toinen aste kesken. Joo, joitain amislinjoja taisi olla aikanaan 2-vuotisiakin, jolloin saattoi valmistua 18-vuotiaana tai sinä vuonna kun sen täytti, mutta lukio on iät ja ajat ainakin ollut 3-vuotinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävän törkeä temppu vanhemmilta heittää ulos masentunut nuori, jos olisi totta.

No kyllä oli ihan totta. Mutta sainpa ryhdistäydyttyä, koska niin oli tehtävä.

Masennus dg oli sitten virheelinen. Oikeasti masentunut ei pysty ryhdistäytymään, vaikka kuinka olisi pakko. Ihan terveellekin 18-vuotiaalle lapsuudenkodista pois muuttaminen on voimia vievää aikaa, kun on opeteltava tekemään kaikki itse, ja ottamaan itse täysi vastuu että asiat hoituu. Niin iso muutos, että masentunut ei siitä selviä. Jos on oikeasti masentunut, on haasteita jaksaa huolehtia edes omasta hygieniastaan, syömisestä, ja muutenkaan itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut meistä rakastaa lapsiaan.

Se ei ole lapsen rakastamista, että antaa hänen luuhata kotona vuosikymmenestä toiseen vaatimatta edes osallistumista kodin menoihin. Eikä sekään, ettei pakota lasta hakemaan apua masennukseensa.

Onko joku tässä ketjussa kertonut tuollaisesta tilanteesta? Ei ole. Tuollaisen ja masentuneen nuoren kotoa pois potkimisen 18-vuotispäivänä väliin mahtuu aika monta erilaista tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut meistä rakastaa lapsiaan.

Se ei ole lapsen rakastamista, että antaa hänen luuhata kotona vuosikymmenestä toiseen vaatimatta edes osallistumista kodin menoihin. Eikä sekään, ettei pakota lasta hakemaan apua masennukseensa.

Ei masentunutta saa pakottamalla mihinkään. Mikäli toimit noin kuin ajattelet, tuot selkeästi esiin, mikä on lapsen masennuksen aikaan saanut eli sinä. Noin ehdoton vanhempi ei rakasta. Kun vanhemman rakkaus on ehdotonta, tilanne on toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut meistä rakastaa lapsiaan.

Se ei ole lapsen rakastamista, että antaa hänen luuhata kotona vuosikymmenestä toiseen vaatimatta edes osallistumista kodin menoihin. Eikä sekään, ettei pakota lasta hakemaan apua masennukseensa.

Ei masentunutta saa pakottamalla mihinkään. Mikäli toimit noin kuin ajattelet, tuot selkeästi esiin, mikä on lapsen masennuksen aikaan saanut eli sinä. Noin ehdoton vanhempi ei rakasta. Kun vanhemman rakkaus on ehdotonta, tilanne on toinen. 

Jos lapseltasi murtuu jalka, niin annatko hänen jäädä sänkyyn makaamaan vai vietkö lääkärille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävän törkeä temppu vanhemmilta heittää ulos masentunut nuori, jos olisi totta.

No kyllä oli ihan totta. Mutta sainpa ryhdistäydyttyä, koska niin oli tehtävä.

Masennus dg oli sitten virheelinen. Oikeasti masentunut ei pysty ryhdistäytymään, vaikka kuinka olisi pakko. Ihan terveellekin 18-vuotiaalle lapsuudenkodista pois muuttaminen on voimia vievää aikaa, kun on opeteltava tekemään kaikki itse, ja ottamaan itse täysi vastuu että asiat hoituu. Niin iso muutos, että masentunut ei siitä selviä. Jos on oikeasti masentunut, on haasteita jaksaa huolehtia edes omasta hygieniastaan, syömisestä, ja muutenkaan itsestään. 

Kyllä me autetaan pois muuttavaa nuorta. Toki hän on jo kotona asuessaan opetellut vastuuta asioiden hoitamisessa. Ei tulisi mieleenkään jättää 18 vuotiasta tyhjän päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävän törkeä temppu vanhemmilta heittää ulos masentunut nuori, jos olisi totta.

No kyllä oli ihan totta. Mutta sainpa ryhdistäydyttyä, koska niin oli tehtävä.

Masennus dg oli sitten virheelinen. Oikeasti masentunut ei pysty ryhdistäytymään, vaikka kuinka olisi pakko. Ihan terveellekin 18-vuotiaalle lapsuudenkodista pois muuttaminen on voimia vievää aikaa, kun on opeteltava tekemään kaikki itse, ja ottamaan itse täysi vastuu että asiat hoituu. Niin iso muutos, että masentunut ei siitä selviä. Jos on oikeasti masentunut, on haasteita jaksaa huolehtia edes omasta hygieniastaan, syömisestä, ja muutenkaan itsestään. 

Pakkohan minun oli pystyä. En todellakaan saanut lapsuudenkotiin jäädä. Jouduin ihan kaiken yhtäkkiä asioiden hoitamisesta opiskelemaan eikä silloin ollut mitään nettiä.