Lähden töihin ja poika jää nukkumaan. Tänään täyttää 19vuotta. Ei ystäviä,ei työpaikkaa,ei opiskeluja,armeijakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi pojista koki pahaa koulukiusaamista. Lukio jäi kesken. Kävi kuitenkin armeijan. Sitten makoili kotona seuraavat kuusi vuotta. Yöt pelasi ja päivät nukkui. Mitään kotitöitä ei tehnyt. Pikkuveljestä sentään huolehti tarpeen vaatiessa. Ajattelin, et näinkö tuo jää loppu elämäkseen isän ja äidin luokse. Muutti yllättäen opiskelupaikan vuoksi kauas kotoa. Luki tradenomiksi. Nyt aloittaa insinöörin opinnot Haaga Heliassa. Joten ei ollutkaan ihan tekemätön tapaus. Aina on toivoa.

Minä valmistuin tradenomiksi 2005 ja siitä lähtien olen makoillut eri vuokrayksiöissä. Onneksi pojallesi on käynyt paremmin. 

Ja tuoko on muka joku kehumisen arvoinen aihe?

Veljelläni oli tuollainen vuosi nuorena. Kävi armeijan sitten  kuitenkin ja seuraavana vuonna aloitti aikuislukion. Sen jälkeen on käynyt työssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No juhlitte tänään hänen syntymäpäivää! Ei hän mitään sille ADHDlleen voi. Osoitat, että hän on sulle arvokas tuollaisena. Osta hänen lempiruokaa ja herkkuja.

Sitten neuvot häntä esim Ohjaamoon, missä saisi apua opinto/työpaikan hakemiseen.

Niin, ei voi mitään. 

Älä viitsi vääristellä. Vai mitä sun mielestä omallle neurologialleen voi? 

Eli voi mitään? En minä ainakaan anna sen määritellä minua, se on vain yksi osa minua. On paljon asioita joita voin tehdä, esim ärsykkeiden, esim pelien minimointi. Ja elintavat säännöllinen unirytmi, ruokavalio ja liikunta. 

Tänään jotain kivaa syntymäpäivän kunniaksi pojalle. Ja sitten lähde miettimään millä saat poikaan liikettä ja vastuunkantoa omasta elämästään. Hän on aikuinen! Ei ole ok lojua äidin nurkissa kuin lapsi. Paitsi etteihän hän käy kouluakaan. Tuo pienempään asuntoon muuttaminen että pojan sais pois kotoa vois olla varmin keino. Lässytykset ei ainakaan auta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä masennukseen löytyy sopiva lääke ja paniikkihäiriöön. Mt-toimistoon yhteys. Ensin mieli kuntoon ja sitten tukitoimia. Joku paja- tai työharjoittelupaikka. 

Jos on toivoa, että tekee joskus töitä niin tuota kannattaa välttää kuin ruttoa. Tuo on sellainen rahalla kylvetetty sossuputki, jonka läpikäymällä ei tule yhtään työkuntoista tai työkelpoista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä masennukseen löytyy sopiva lääke ja paniikkihäiriöön. Mt-toimistoon yhteys. Ensin mieli kuntoon ja sitten tukitoimia. Joku paja- tai työharjoittelupaikka. 

Meinaat ettei pojalla ei ole lääkitystä ja hoitokontaktia? Hyvä, että äiti tuli aihe vapaalle, että saadaan tämäkin asia kuntoon. Sinä voit jatkaa ylpeänä päivääsi, kun pelastit ihmishengen. 

Masennus on tekosyy olla tekemättä mitään ja saada helppo elämä kelan rahoilla. Tuollainen kakara alkaa tekemään kun siltä viedään turvallinen koti ja pelit ja pleikkarit. Heitä se kadulle.

Vierailija kirjoitti:

Nämä panikkikohtaukset, masennukset yms. ovat siitä jänniä "sairauksia", että nämä eivät koskaan estä tietokonepelien pelaamista. Näitä nuoria auttaisi se, että Suomeen perustettaisiin kovan kurin kurileirejä, jonne nämä vietäisiin. Herätys kello 5 aamulla aamulenkille säässä kuin säässä ja sitten vaan pinkan tekoa, siivouspalvelusta, oppitunteja ja fyysistä koulutusta lyhyillä ruokatauoilla 22.00 asti. Veikkaan, että viikossa paranisi 99 %:a näistä "masentuneista".

Eihän mikään mt-ongelma estä riippuvuuskäyttäytymistä, vaan on sen aiheuttaja. Tuo leirisi kyllä parantaisi pojat sen leirin ajaksi, mutta kotiin palattuaan poika passivoituisi taas, koska kotiympäristö on ollut hänen koko lapsuutensa ajan passivoiva, mikä on vanhempien syytä. Aina kun nuorella menee huonosti, on syy vanhemmissa. Se pitäisi aikuisten myöntää ja olla syyllistämättä nuorta yhtään mistään. Ainut mikä auttaa on mennä itkien halaamaan ja sanomaan, että rakastan sinua ja anteeksi etten osannut kasvattaa. 

Onko ajokorttia? Lykkää jonnekin Ohjamoon ja jos ohjaisivat sen vaikka johonkin bussikuskikouluun. 

Peliaddiktio voi olla iso syy ettei saa mitään muuta aikaan. Toimintakykyä on, mutta käyttää sen pelaamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

"En tiedä enää mitä teen tuon kanssa."

Mitä teit sen kanssa kun ikää oli 0-18v? 

Pidin sitä koirankopissa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kautta aikojen noita peräkammarin poikia on ollut. 🤷

Moderni klassikko: Isättömät peräkammarin pojat. Näitä tehdään kuin liukuhihnalla :)

Niin, mihinhän ne isät katoavat siittämisen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Osta köyttä lahjaksi sille.

Olet sairas. Sairaampi kuin tuo poika. H ä n e l l ä  on sentään vielä toivoa.

Kuulostaa, että jotain on pielessä pojan lapsuudenkodissa. Syyllistävä ilmapiiri, ei tukea tai tavoitteita, ei sisua. Ystäviä ei voi saada, jos on passiivinen tylsä persoona. Ystävyyden eteen täytyy tehdä jotain. 

Sun pitää laittaa kuriin se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kautta aikojen noita peräkammarin poikia on ollut. 🤷

Moderni klassikko: Isättömät peräkammarin pojat. Näitä tehdään kuin liukuhihnalla :)

Noo, kohta muslimit saa lisää suosiota ja ongelma poistuu. Kansainvälistyminen on hyvä asia!

Eikö rasse päähäsi mitään muuta mahdu?

Tuskin sinulta löytyy empatiaa edes omille lapsille - toisin kuin tämän ketjun vanhemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kautta aikojen noita peräkammarin poikia on ollut. 🤷

Moderni klassikko: Isättömät peräkammarin pojat. Näitä tehdään kuin liukuhihnalla :)

Niin, mihinhän ne isät katoavat siittämisen jälkeen?

Niin, miksiköhän naiset eivät kykene pitämään miestään suhteessa porsimisen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi pojista koki pahaa koulukiusaamista. Lukio jäi kesken. Kävi kuitenkin armeijan. Sitten makoili kotona seuraavat kuusi vuotta. Yöt pelasi ja päivät nukkui. Mitään kotitöitä ei tehnyt. Pikkuveljestä sentään huolehti tarpeen vaatiessa. Ajattelin, et näinkö tuo jää loppu elämäkseen isän ja äidin luokse. Muutti yllättäen opiskelupaikan vuoksi kauas kotoa. Luki tradenomiksi. Nyt aloittaa insinöörin opinnot Haaga Heliassa. Joten ei ollutkaan ihan tekemätön tapaus. Aina on toivoa.

Haaga-heliassa ei voi opiskella insinööriks, ja miksi se opiskelee insinööriks jos se on jo tradenomi

Jos poikasi ei kelpaa tytöille käy juuri noin. Maksa berliinin bordellireissu viikonlopuksi. Nähty on, että masentuneet nuoret miehet saavat uuden alun ja buustin itseluottamukseen noiden reissujen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En tiedä enää mitä teen tuon kanssa."

Mitä teit sen kanssa kun ikää oli 0-18v? 

Kävimme vauva-uinnissa  ja taaperomuskarissa. Päiväkotiin meni kun oli 4v. Oli ihan tavallinen,leikkivä lapsi joka halusi palomieheksi. Mihin lie se pikkupoika katosi..

A.p

Voi ap, mulle tuli itku, sinun ja poikasi vuoksi. Pelkään hirveästi, että mun lapsenlapselle käy samoin😣

Olin itse hyvin samanlaisessa tilanteessa juurikin 19-vuotiaana. Tiesin itsekin, ettei elämäntilanteeseeni olisi tulossa muutosta välttämättä moneen vuoteen, niin tein oman mielenterveyteni (ja minun ja vanhempieni välien) eteen sen, että muutin nopeasti omilleni.

Joten vaikka pojalla ei olisikaan sen suurempia tulevaisuudensuunnitelmia, niin auttakaa hänet edes alkuun etsiskelemällä yhdessä joku halpa vuokrakämppä ja näyttäkää miten tukia haetaan ja vakuutus-, sähkö- ym. sopimukset tehdään.

Alussa poika voi olla vastahakoinen kun saattaa kokea, että olette potkimassa häntä pellolle, mutta yrittäkää kääriä asia nätimpään pakettiin: sitten hänellä on "oma tupa, oma lupa", ei tarvitse enää välittää vanhempien säännöistä, voi pelata vaikka aamukahdeksaan asti ja syödä pelkkää mikropitsaa.

Lapsi löytää kyllä suunnan elämälleen ajallaan, mutta asiaa ei auta tai edistä yhtään se, että jatkuvasti vertaillaan missä aikataulussa entiset luokkatoverit, tuttujen tai sukulaisten lapset, tai vaikkapa vanhemmat itse ovat elämässään edenneet.