Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuvitellaan, että kaikkien erityislasten paras on pienryhmä?
12.11.2025 |
Että pienryhmät ovat jotenkin rauhallisia oppimisympäristöjä? Meillä ainakin pienryhmät ovat poikavaltaisia, ja erittäin levottomia ja kovaäänisiä. Myös kiusaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Aivan väärä paikka herkästi kuormittuvalle, aistiyliherkälle autistitytölle.
Omalle lapselleni paras paikka oli normaaliin luokkaan integroiminen avustajan kanssa, lapsen vointi ja jaksaminen parani merkittävästi.
Kommentit (37)
Hyvä pointti. Ehkä sen takia, kun meidän nuoruudessa noita caseja oli sen verran vähän, että niistä muodostui sinne tarkkikseen pienryhmä. Mutta tosiaakin. Nyt jo kahdella kolmesta on jokin psyyken ongelma, ja se kolmas on muuten vain sairaalloisesti ylipainoinen, niin sehän on nopeasti suurryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eritellyt pienryhmät. Yhteen adhd-häiriköt, toiseen herkät autistit ja niin edelleen.
Toisaalta sitten kenelläkään ei ole mallia normaalista ikätoverista omalla erityisyyden alueellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityislapi monesti on "häirikkö" ja oppimisesta jäljessä...
Lukihäiriö, autismi, dyskalkulia... Näitä on paljon, mutta perinteinen stereotyyppinen häirikkö ADHD POIKA!
Juu. Pienryhmät AKA eriryisluokat ei ole lapsen edun mukaista, kun lapsi on hiljainen ja kiltti, mutta "kaikki muut" sitten nuoriso rikollisen alkuja. Tämä käytäntö pitäisi muuttaa siten, että aluksi kaikki on yleisopetulsessa. JOS tulee ongelmia, sitten siirto ongelmajätteiden säilöön. Se ei ole oikein, että muut kärsii ongelmajätteiden vuoksi, mutta kaikista suurin kärsymys on kilteillä ja hiljaisilla jotka joutuu pelkäämään ongelmajätesäilössä kärsien samalla siitä, että hänet itsensä leimataan ongelmalapseksi; Kuin olisi joutunut vankilaan riko
Niin no, kärsivällisyys on rajallista ja se on ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityislapi monesti on "häirikkö" ja oppimisesta jäljessä...
Monesti, mutta ei aina. Toki erityislapsi jää oppimisessa jälkeen, jos joutuu uupumuksen vuoksi olemaan paljon poissa koulusta. Mutta se erityislapsi voi olla myös hiljainen "kympin" tyttö tai poika.
Mun mielestä näille kympinoppilaille ei edes pitäisi antaa diagnooseja, jos oppiminen sujuu, ei ole erityistarpeinen. Tää on ihan 2000-luvun trendi että näille lapsille jotain diagnooseja annetaan.
Oireet ja ongelmat voivat näkyä muilla elämänalueilla kuin kouluaineissa.
Pitäisikö sitten ne tukitoimet kohdistaa muualle kuin oppitunneille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä näille kympinoppilaille ei edes pitäisi antaa diagnooseja, jos oppiminen sujuu, ei ole erityistarpeinen. Tää on ihan 2000-luvun trendi että näille lapsille jotain diagnooseja annetaan.
Minä olen teknillisessä yliopistossa törmännyt aika moneenkin autismin kirjolla olevaan kympinoppilaaseen. Minusta heidän diagnoosinsa ei ole turha, vaikka osa heistä menestyykin opinnoissaan erinomaisesti. Diagnoosi auttaa meitä muita ymmärtämään sitä, että vaikka tuo tyyppi jossain suhteessa käyttäytyykin hyvin oudosti, niin se ei silti tarkoita sitä, että ko. tyyppi olisi joka asiassa täysin toivoton. Eikä se, että hän ei katso minua silmiin keskustellessamme, ole epäkohteliaisuutta, vaan että hänelle katsekontaktin pitäminen on oikeasti tosi vaikeaa.
Minä olen aina luullut, että tämä asia on aikuisille ihan selkäytimestä tuttu. Jo isovanhempieni aikaan käytettiin käsitettä pikkuvanha. Se sitten kattoi kaiken omituisen käytöksen, ja lapsi hyväksyttiin karvoineen ja nahkoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä lasta sinne hänen edukseen laiteta vaan muiden eduksi. Totta kai jokaiselle ongelmatapaukselle on parasta, jos koko maailma pyörii hänen napansa ympärillä. Mutta kun ei pyöri. Tavisluokilla on kilttejä lampaita ja jos yksi häiriköi tai haittaa muiden etenemistä, hänet siirretään sikaosastolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityislapi monesti on "häirikkö" ja oppimisesta jäljessä...
Lukihäiriö, autismi, dyskalkulia... Näitä on paljon, mutta perinteinen stereotyyppinen häirikkö ADHD POIKA!
Juu. Pienryhmät AKA eriryisluokat ei ole lapsen edun mukaista, kun lapsi on hiljainen ja kiltti, mutta "kaikki muut" sitten nuoriso rikollisen alkuja. Tämä käytäntö pitäisi muuttaa siten, että aluksi kaikki on yleisopetulsessa. JOS tulee ongelmia, sitten siirto ongelmajätteiden säilöön. Se ei ole oikein, että muut kärsii ongelmajätteiden vuoksi, mutta kaikista suurin kärsymys on kilteillä ja hiljaisilla jotka joutuu pelkäämään ongelmajätesäilössä kärsien samalla siitä, että hänet itsensä leimataan ongelmalapseksi; Kuin olisi joutunut vankilaan riko
Vastenmielinen tapa puhua lapsista. Eipä ne ADHD-pojatkaan ole mitään rikoksia tehnyt. Ne on vaan tavallista vilkkaampia lapsia. Ja jotkut vielä kehtaa yläpeukuttaa tuollaista kuraa.
Silloin kun minä olin ala-asteella, mun luokalta siirrettiin yksi poika erityisluokalle, koska kyseinen poika oli nimenomaan se ongelmajäte joka oli kokoajan jälki-istunnossa, koska kunnioitus oli sille tuntematon käsite. Että ihan syystäkin puhun ja tulen jatkossakin puhuttelemaan ongelmajätteistä, jos/kun kyseessä on stereotyyppinen Bart Simpson.
Jos käyttäydyt kuin ongelmajäte, sinua kohdellaan kuin ongelmajätettä. ADHD ei automaattisesti tee kenestäkään nuoriso rikollista, mutta jos se ylimääräinen energia purkautuu kiusaamisena tai tahallisena häiriköintinä, en todellakaan ala lässyttämään mistään "erityisyydestä"
-Alkuperäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen teknillisessä yliopistossa törmännyt aika moneenkin autismin kirjolla olevaan kympinoppilaaseen. Minusta heidän diagnoosinsa ei ole turha, vaikka osa heistä menestyykin opinnoissaan erinomaisesti. Diagnoosi auttaa meitä muita ymmärtämään sitä, että vaikka tuo tyyppi jossain suhteessa käyttäytyykin hyvin oudosti, niin se ei silti tarkoita sitä, että ko. tyyppi olisi joka asiassa täysin toivoton. Eikä se, että hän ei katso minua silmiin keskustellessamme, ole epäkohteliaisuutta, vaan että hänelle katsekontaktin pitäminen on oikeasti tosi vaikeaa.
Minä olen aina luullut, että tämä asia on aikuisille ihan selkäytimestä tuttu. Jo isovanhempieni aikaan käytettiin käsitettä pikkuvanha. Se sitten kattoi kaiken omituisen käytöksen, ja lapsi hyväksyttiin karvoineen ja nahkoineen.
Eipä se enää yliopistossa opiskelukavereiden kanssa tai töissä työkavereiden kanssa auta, että aikuiset ovat aikoinaan hyväksyneet lapsen käytöksen pikkuvanhana. Ne käytöksen epätavalliset piirteet kun eivät yhtäkkiä katoa aikuiseksi tullessa.
Vierailija kirjoitti:
Koska erityislapi monesti on "häirikkö" ja oppimisesta jäljessä...
Olen kyllä tuntenut (ja itse ollut) vain sellaisia "erityislapsia", jotka ei millään tavoin ole häirikköjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityislapi monesti on "häirikkö" ja oppimisesta jäljessä...
Monesti, mutta ei aina. Toki erityislapsi jää oppimisessa jälkeen, jos joutuu uupumuksen vuoksi olemaan paljon poissa koulusta. Mutta se erityislapsi voi olla myös hiljainen "kympin" tyttö tai poika.
Mun mielestä näille kympinoppilaille ei edes pitäisi antaa diagnooseja, jos oppiminen sujuu, ei ole erityistarpeinen. Tää on ihan 2000-luvun trendi että näille lapsille jotain diagnooseja annetaan.
Et voi olla tosissasi. Eli pitäisi antaa lapsen ruopata koulunkäyntinsä ja kaverisuhteensa, jotta voi sen diagnoosin saada? Tajuatko, että lääkitys toimii osall niin hyvin, että kodin tuella ja lääkityksen kanssa lapsi todellakin on koulupäivät kuin kuka ta
ADHD:hen toki on lääkitys, mutta ei esim. autismin kirjoon. Sen kanssa pitää vain oppia tulemaan toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityislapi monesti on "häirikkö" ja oppimisesta jäljessä...
Monesti, mutta ei aina. Toki erityislapsi jää oppimisessa jälkeen, jos joutuu uupumuksen vuoksi olemaan paljon poissa koulusta. Mutta se erityislapsi voi olla myös hiljainen "kympin" tyttö tai poika.
Mun mielestä näille kympinoppilaille ei edes pitäisi antaa diagnooseja, jos oppiminen sujuu, ei ole erityistarpeinen. Tää on ihan 2000-luvun trendi että näille lapsille jotain diagnooseja annetaan.
Oireet ja ongelmat voivat näkyä muilla elämänalueilla kuin kouluaineissa.
Pitäisikö sitten ne tukitoimet kohdistaa muualle kuin oppitunneille?
Joo pitäis. Mutta aivan typerää sanoa, ettei pitäis diagnosoida. Silloinhan iso osa autisteista jäis ilman diagnoosia. Ei koulumenestyksen puute ole missään diagnostisissa kriteereissä, eikä ole ikinä ollut, eli ei kyllä ole mikään 2000-luvun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä lasta sinne hänen edukseen laiteta vaan muiden eduksi. Totta kai jokaiselle ongelmatapaukselle on parasta, jos koko maailma pyörii hänen napansa ympärillä. Mutta kun ei pyöri. Tavisluokilla on kilttejä lampaita ja jos yksi häiriköi tai haittaa muiden etenemistä, hänet siirretään sikaosastolle.
No höpsis. Ihan päinvastoinhan se menee. Mun autistinen lapsi kärsii niin paljon niiden normaalien lasten metelöinnistä oppitunneilla, että hänen on vaikea mennä kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityislapi monesti on "häirikkö" ja oppimisesta jäljessä...
Monesti, mutta ei aina. Toki erityislapsi jää oppimisessa jälkeen, jos joutuu uupumuksen vuoksi olemaan paljon poissa koulusta. Mutta se erityislapsi voi olla myös hiljainen "kympin" tyttö tai poika.
Mun mielestä näille kympinoppilaille ei edes pitäisi antaa diagnooseja, jos oppiminen sujuu, ei ole erityistarpeinen. Tää on ihan 2000-luvun trendi että näille lapsille jotain diagnooseja annetaan.
Mutta eihän autismin kirjon tai ADHDn diagnostiikassa ole mitään oppimisvaikeuksista. Ei niitä ole ikinä sillä perusteella diagnosoitu. Diagnoosi annetaan tietenkin siihen diagnoosiin kuuluvien piirteiden mukaan, eikä jonkun koulumenestyksen. Aspergerithan on päinvastoin usein hyviä lukuaineissa.
Mistä olet edes saanut päähäsi, että oppimisvaikeudet olis jotenkin olennaisia tässä asiassa? Ei näitä asioita ole ikinä niiden perusteella diagnosoitu, eli ei oo kyseessä mikään 2000-luvun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään voi yleistää, että aina ja automaattisesti on näin. On ihan tapauskohtaista. Luokkamuotoa voi myös vaihtaa kesken koulutaipaleen, mikäli oppilaan tilanne muuttuu. Pienluokiltakin monet käyvät vahvimmissa oppiaineissaan normaaliluokkien tunneilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eritellyt pienryhmät. Yhteen adhd-häiriköt, toiseen herkät autistit ja niin edelleen.
Toisaalta sitten kenelläkään ei ole mallia normaalista ikätoverista omalla erityisyyden alueellaan.
Ei siellä pienluokalla välttämättä koko aikaa olla. Aika monet käyvät vahvimmissa aineissaan tavisluokkien tunneilla.
Itse olen miettinyt, että pystyyköhän erityisluokissa/pienryhmissä oikeasti käytännössä oppimaan yläkoulun puolella normaalin oppimäärän, kun ei ole aineenopettajia? Alakoulussa tällä ei ole vielä merkitystä.
Olet ymmärtänyt väärin ja sen kertoo myös otsikko. Ei ole kukaan sanonut/ päättänyt/ halunnut että KAIKKIEN erityislasten paikka olisi pienryhmässä. Ei pidä yleistää.