Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kuvitellaan, että kaikkien erityislasten paras on pienryhmä?
12.11.2025 |
Että pienryhmät ovat jotenkin rauhallisia oppimisympäristöjä? Meillä ainakin pienryhmät ovat poikavaltaisia, ja erittäin levottomia ja kovaäänisiä. Myös kiusaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Aivan väärä paikka herkästi kuormittuvalle, aistiyliherkälle autistitytölle.
Omalle lapselleni paras paikka oli normaaliin luokkaan integroiminen avustajan kanssa, lapsen vointi ja jaksaminen parani merkittävästi.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityislapi monesti on "häirikkö" ja oppimisesta jäljessä...
Monesti, mutta ei aina. Toki erityislapsi jää oppimisessa jälkeen, jos joutuu uupumuksen vuoksi olemaan paljon poissa koulusta. Mutta se erityislapsi voi olla myös hiljainen "kympin" tyttö tai poika.
Niin, osa päin vastoin kärsii suunnattomasti ihan tavisoppilaiden aiheuttamasta metelistä ja hälinästä. Ei toki sekään ole oikein, että tällaiset joutuvat olemaan samoissa ryhmissä häiriköiden kanssa. Pitäisi olla omat ryhmät erilaisille erityisoppilaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavassa tapauksessa puolestaan voi kuormittua ihan pelkästään siitä isosta ryhmästä, pienryhmä siksi ollut parempi. Isossa ryhmässäkin on meteliä ja ääntä.
Tärkeintä, että otetaan huomioon oppilaskohtaiset tuentarpeet ja huomioidaan vamman/sairauden tuomat haasteet. Jokainen autistinen henkilö on omanlaisesta ja eri asiat kuormittavat. Toinen selviää isossa ryhmässä normiluokassa, toinen ei edes pienessä luokassa avustajan turvin, vaikka äänimaailma ja tila olisi rauhallinen.
Missä pumpuliyhteiskunnassa te elätte, kun luulette, että yleisopetuksen luokalle saadaan toinen aikuinen (ohjaaja) paikalle?? Säästösyistä ei nimittäin saada, vain erityisryhmille saadaan se yksi aikuinen lisää.
Ja vaikka opettaja miten yrittäisi sille häirikölle ja vakavista käytöshäiriöistä kärsivälle lapselle erityistä tukea, vaikka toimintaterapiaa tai sairaalakoulupaikkaa niin eipä se opettaja voi muuttua laitospaikaksi tai terapiaksi kun niitä ei säästösyistä ole enää saatavilla.
Lisäksi hyvin usein lapsen omat vanhemmat kieltäytyvät lapsen lääkityksestä ja tutkimisesta (diagnoosin tutkimisesta) tai muista tukitoimista. Kun vanhemmat itse väittävät että se oma lapsi EI ole häirikkö tai koulukiusaaja vaikka näin oikeasti olisikin
Tajuatteko nyt, ettei kouluilla ole mahdollisuutta eikä resursseja muodostaa yksittäisiä pienryhmiä eri oppilasainekselle??? Säästösyistä ja resurssien pienuudesta pitää kaikki erityislapset tunkea siihen yhteen pienennettyyn erkkaluokkaan. Ja osa jää tästäkin ulos, ja on yleisopetuksen luokalla vaikka kuuluisi suuremman tuen luokkaan, eli pienenettyyn luokkaan jossa on 10 oppilasta ja 2 aikuista.
Minun kouluaikoinani erityisluokilla olivat vain pahimmat häiriköt (tarkkailuluokka) ja vaikeista oppimisvaikeuksista kärsineet (apukoulu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä pumpuliyhteiskunnassa te elätte, kun luulette, että yleisopetuksen luokalle saadaan toinen aikuinen (ohjaaja) paikalle?? Säästösyistä ei nimittäin saada, vain erityisryhmille saadaan se yksi aikuinen lisää.
Ja vaikka opettaja miten yrittäisi sille häirikölle ja vakavista käytöshäiriöistä kärsivälle lapselle erityistä tukea, vaikka toimintaterapiaa tai sairaalakoulupaikkaa niin eipä se opettaja voi muuttua laitospaikaksi tai terapiaksi kun niitä ei säästösyistä ole enää saatavilla.
Lisäksi hyvin usein lapsen omat vanhemmat kieltäytyvät lapsen lääkityksestä ja tutkimisesta (diagnoosin tutkimisesta) tai muista tukitoimista. Kun vanhemmat itse väittävät että se oma lapsi EI ole häirikkö tai koulukiusaaja vaikka näin oikeasti olisikin
1. Jos lapsi tarvitse tukea, niin lain mukaan se kuuluu tarjota. Jos tarvitaan henkilökohtainen avustaja, niin sitä ei voi koulu "säästösyistä" evätä. Silloin tehdään valitus AVI:in. Yleensä kuitenkaan kyse ei ole rahasta, vaan resurssipulasta näin oman kokemuksen mukaan.
2. Erityinen tuki koulussa ei ole toimintaterapiaa tai sairaalakoulupaikka. Ensin on tosiaan saatava lapselle tarpeelliset tuet kouluun. Oli kyse avustajasta, erityisopetuksesta ja tarpeenvaatiessa pienryhmästä ja tarpeenvaatien koulun vaihdosta sellaiseen, missä pienluokkia on.
3. Harvoin, mutta joskus vanhemmat kieltäytyvät lapsen lääkityksestä tai eivät halua viedä lasta tutkimuksiin. Yleensä kyse on päinvastoin. Diagnoosin saamisen voi kulua useita vuosia, sititen myös tuensaanti voi viivästyy. Esim. nepsylapsi ei ole häirikkö sanan varsinaisessa merkityksessä jos huutaa ja kiljuu oppitunnilla, vaan voi olla äärirajoilla ilman tarvittavaa tukea, eikä kykene enää muuhun toimintaan. Samoin autisminkirjolainen saattaa töksäytellä asioita suoraan (sellaisiakin asioita, mitkä loukkaavat ja tuntuvat kiusaamiselta), ihan siksi, koska aivot toimivat eritavoin. Ei tarkoituksena loukata, vaan kommentoi suoraan. Näin esimerkiksi.
Asiat eivät ole aina yksinkertaisia.
Minä olen vilkkaan, erityisluokalla olevan ekaluokkalaisen äiti. En tule vastustamaan, jos ehdotetaan lisätutkimuksia nyt jo tehtyjen lisäksi.
Mutta myönnän, en ole innostunut lääkityksestä. Kotona ja harrastuksissa elämä sujuu ja käytös on riittävän hyvää.
Ajattelen, koululla tulisi olla keinoja pärjätä oppilaiden kanssa. Jo opettajan kykyihin tulisi kiinnittää huomiota. Tällä hetkellä erkkaopeksi opiskelemaan pääsee, kun opiskelumenestys on riittävää. Kirjaviisaudella. Kympin opiskelijat. Sitä ei millään tavalla arvioida, onko käytännössä juurikaan valmiuksia pärjätä vilkkaamman oppilasaineksen kanssa. Sitten nämä opettajat uupuvat työssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska erityislapi monesti on "häirikkö" ja oppimisesta jäljessä...
Monesti, mutta ei aina. Toki erityislapsi jää oppimisessa jälkeen, jos joutuu uupumuksen vuoksi olemaan paljon poissa koulusta. Mutta se erityislapsi voi olla myös hiljainen "kympin" tyttö tai poika.
Mun mielestä näille kympinoppilaille ei edes pitäisi antaa diagnooseja, jos oppiminen sujuu, ei ole erityistarpeinen. Tää on ihan 2000-luvun trendi että näille lapsille jotain diagnooseja annetaan.
Oireet ja ongelmat voivat näkyä muilla elämänalueilla kuin kouluaineissa.
Diagnoosi ei vaikuta myöskään älykkyyteen. Peruskoulun luokan paras oppilas voi olla ADD. Kuormituksen ja aikataulutuksen kasvaessa ongelmat tulevat esiin vasta lukiossa tai yliopistossa.
Kukaan halua niitä erityislapsia tavalliseen ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis!
Olen koulunkäynnin ohjaaja ja todella usein vastaan tulee vanhempia jotka kieltäytyvät lapsen lääkityksestä ja tutkimuksista, vaikka koulussa on vakavia oppimishäiriöitä ja etenkin käytösongelmia, lapsi on usein väkivaltainen, ja häirikkö
Alue: Aihe vapaa
Oma lapsi oli pienryhmässä, koska hänellä on adhd. Ääniyliherkkänä hänellä oli vaikeuksia olla levottomassa luokassa, onneksi ei ollut mitään oppimishäiriöitä, päinvastoin, niin selvisi, vaikka olikin siellä vain lähinnä säilössä pari vuotta. Vaikea on jaotella noin lapsia, kun tarpeissa on päällekkäisyyksiä.