Millainen elämä on ihmisellä, jolla on vain vähän sosiaalisia

On tietysti hienoa kun viihtyy oman perheensä kanssa, mutta itse arvostan kyllä hyviä ystäviäni myös hyvin korkealle. On hyvä tiedostaa että puolisoista voi tulla ero, he voivat sairastua ja kuolla tai menehtyä onnettomuudessa. Ihminen jää hyvin  yksin jos on poistanut perheen perustamisen jälkeen vanhat ystävät piiristään, kuten aika monelle on käynyt ruuhkavuosissa.

itse arvostan suuresti kun ystävät ovat pysyneet rinnalla monien menetysten jälkeenkin. Toki viihdyn itseksenikin mutta kyllä on piristävää tavata ystäviä ja käydä heidän kanssaa niin lenkillä, teattrissa, matkoilla ym. On tärkeää vaalia ystävyysuhteita läpi koko elämän.

Siihen tottuu. Yritän opiskella itseni urani huipulle ja opiskelen kieliä jotta pääsisin muuttamaan rahakkaampiin maihin joissa en aio mennä mihinkään piikahommiin. Mielummin olen yksin kuin typerien ihmisten seurassa, jotka aina vaatii viihdettä ja painaa alas. Kukaan ei nuorena minua auttanut ja myös ns. auttamisen ammattilaiset ja oma perhekin täysin oli roskaa joka ei halua minun menestyvän koska ovat itsekin lytättyjä paskaduuneissaan ja vihaavat elämäänsä..

Minun naamallani, keskinkertaisella älylläni ja kuvitteellisella tasollani ei saa tasokasta seuraa. Koitettu on ihan ulkomaita myöten. Joten parempi olla yksin. Seuraani liittyy aina vain matalasti koulutettuja ja tyhmiä ihmisiä. Jos istun jossain pian vieressäni on möykkäävä lapsiperhe. Sellainen hyväntahtoinen sivistyneisyys ja pohdiskelu on ihmisissä kuollut.

Mulla on päivän aikana töissä väkisinkin paljon sosiaalisia kontakteja. Kotona on ihana olla omassa rauhassa. Kenellekään ei tarvitse selitellä mitään, puhua tarvitsee vain puhelimessa jos joku soittaa, eikä aina silloinkaan jos ei huvita. Vapaa-ajan harvempia sosiaalisia kontakteja pidän yllä itselleni sopivalla aikataululla. Mun arki on rauhallista ja itseni näköistä, saan tehdä just sitä, mitä haluan.

Olen introvertti ja erakko, mutta hyvin perhekeskeinen. Vanhempainvapaalla oleminen on parasta! Esimerkiksi tällä viikolla on käyty perheen kanssa kahdella eri laavulla tekemässä ruuat sekä lintutornilla katsomassa lintuja, taaperon kanssa aamupäivä on parasta aikaa samoilla metsässä, pelloilla, erilaisissa puistoissa, tai ihan vaan käydä rauhassa ilman kiirettä kaupassa.

Ihan miten sen itse järjestää.

Aamupäivän voi sinkoilla sinne tänne ja iltapäivän istua vaikka paikallaan.

Töissä on pakko olla sosiaalinen, iltaisin ja vkl ei välttämättä tarvitse puhua kenellekkään, hienoa.

M59

Elämä on ihanan rauhallista, seesteistä, täyttä elämää. Saan tehdä mitä haluan, nauttia luonnosta, laittaa kotia, katsoa telkusta mitä huvittaa, matkustella, liikkua, hoitaa itseäni ja hyvinvointiani, nauttia olostani. Silloin tällöin sosiaalisia ympyröitä. Itseäni monesti lähinnä rasittavat ja suorastaan tarvitsen omaa palautumisaikaa näiden jälkeen. Muutamia ystäviä on, mutta heihinkin harvakseltaan yhteyksissä / nähdään. Lapsen kanssa vietän aikaa ja on ihan riittävä sosiaalinen päivittäinen kontakti.

Rakastan omaa aikaa ja omia juttuja. 

Pystyn olemaan ihmisten kanssa puoli päivää. Mutta sitten pitää päästä kotiin tankkaamaan omaa aikaa ja hiljaisuutta.

Luen kirjoja, keittelen kahvia ja seuraan ikkunasta lähiömme ihmisiä ja lintuja.