Ärsyttää hyysätä lasten isää isänpäivänä

Lasten isä ilmoitti tulevansa meille kakkukahville isänpäivänä. Aikaisempina vuosina olen hyvää hyvyyttäni ostanut lasten kanssa jotain pehmeää pakettiin, kuten villapureson tai nahkahanskat.

Tänä vuonna kävin ostamassa Tokmannilta kolme euroa maksavan mukin, jossa lukee "maailman paras isä". Ärsytti ostaa muki, koska tiedän, ettei se ole totta ja varmasti lapsetkin sen tajuavat. Isä viettää mielummin aikansa kaljaa kitaten kotonaan, kuin näkisi lapsiaan. Ei koskaan soittele tai laita viestiä lapsille, että mitä kuuluu. Kännissä aina lupailee tulla käymään, mutta seuraavana aamuna onkin auto hajonnut tai flunssa iskenyt. Lapset ovat jo tottuneet tyhjiin lupauksiin ja suhtautuvat asiaan jo vähän vitsaillen. Niinä harvoina kertoina, kun isä tullut tervehtimään lapsiaan, onkin oikeasti ollut vailla jotain, joko yöpaikkaa tai rahaa. Näiden kyläilyjen aikana ei vietä aikaa lasten kanssa, lähinnä vaihtaa muutaman sanan. 

Kesällä yritettiin toteuttaa tapaamisia isän kotona viikonloppuisin, mutta isä oli lähes joka kerta kännissä. Yhden kerran oli kyllä selvinpäin, mutta silloin hänellä oli niin vähän rahaa, että jouduin itse ostamaan lapsille sinne ruokaa.

Sattuu sydämeen nähdä lasten suru siitä, kun isää ei kiinnosta. Lapset ovat jo sen verran isoja, että kyllä tietävät mikä menee heidän edelle. 

No, täytyy alkaa vääntää sitä kakkua, jos vaikka isä sattuisikin ilmaantumaan paikalle huomenna, kuten lupasi. Lapsilla kortit tehtynä, toivottavasti saavat ne antaa huomenna. 

Ja ennen kuin joku kysyy, miksi emme itse mene isän luo, niin siksi että häneltä on hiljattain mennyt kämppä alta maksamattomien vuokrien  takia, ja ilmeisesti majailee jossain kavereidensa luona.