Käyttekö isänpäivänä isänne luona vielä aikuisinakin?
Olen tähän asti toiminut niin. Nyt kolmekymppisenä kasvatus ja monet viimeaikaiset tapahtumat ovat alkaneet hiertää, ja tänä vuonna ajattelin jättää vierailun väliin. Syyllisyys alkaa heti painaa. Tiedän, että vanhempani loukkaantuvat. Miten teillä?
Kommentit (33)
En käy, koska isäni on kuollut. En myöskään käy kiviä kumartelemassa. Meillä ei ollut koskaan mitenkään läheiset välit, joten ihan sama.
Isäni, joka on jo hyvin iäkäs leski, ja sisarukseni tulevat meille isänpäivänä. Valmistamme yhdessä aterian ja kakkukahvit. Lapset perheineen kävivät jo meillä viikko sitten, joten he eivät nyt matkusta toiselta puolelta Suomea.
Isäni kuoli kun olin 14v , silloin ei vielä vietetty isänpäivää kun olin lapsi. Hauta on kauempana niin en käy sielläkään.
Kuoli jo 20 vuotta sitten joten enpä käy.
Käyn, teen voileipäkakun ja lahjaksi jatkettiin hänen lempi lehden tilausta
Aivan ihana.
Nainen64v
En enää. On alkanut vanhemmiten valittamaan kaikesta enkä jaksa käyttää aikaani sellaiseen.
En ole nähnyt 20 vuoteen. Kuolikin joku vuosi sitten, kai se on jossain mullan alla. Kieltäydyin perinnöstä.
Kyllä kävin, niin kauan kuin hän eli, paitsi niinä vuosina kun asuin toisaalla.
Käyn 10 vuotta sitten poisnukkuneen isän Helsingin asunnolla (joka toimii nykyään lähisuvun "reissuasuntona") sytyttämässä kynttilän ja juomassa leivoskahvit joka vuosi isänpäivän kunniaksi. Tuntuu että isä on kuitenkin enemmän siellä kuin hautausmaalla.
No se on outoa jos ilmaisevat loukkaantumisen. Mutta suosittelen käymään niin kauan kuin he ovat olemassa. Minun äiti kuoli kun olin 16v ja isä kuoli kun olin 24v. Ei se niin iso homma ole käydä isien ja äitien päivinä. Käy vaikka harvemmin, jos asuu toisessa päässä Suomea.
Sytytän hämärtyvään iltaan kynttilän tuonilmaisiin terveisiksi. Muistan ja olen tulossa.