Kertooko ajatusviiva tekoälyn käytöstä? Näin kommentoivat asiantuntijat

No eikerro. Minä olen koko elämäni käyttänyt sitä.

Tekoäly käyttää varsin paljon ajatusviivaa, eli noin viisisivuisessa tekstissä ajatusviivaa on lähes joka kappaleessa. Poistan ne kaikki. 

Teitä on lhllä tosi helppoa aivopestää. Siksi teitä aivooestäänkin koko ajan. Tätä viivaa on jrkdvät ihmiset aina kätytgänyt. Tekoäly matkii järkeviä ihmisiä.

En ole koskaan käyttänyt turhaa pitkää "väliviivaa". Yksi viiva riittää ja se on tämä "-"

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan käyttänyt turhaa pitkää "väliviivaa". Yksi viiva riittää ja se on tämä "-"

Mistä viivasta puhut?

(I)

Tekoälyn käytöstä puhuminen herättää nykyään monenlaisia tunteita innostusta, epäluuloa, toivoa ja joskus myös pelkoa. Asiantuntijat huomauttavat, että tekoäly toisin kuin moni kuvittelee ei ole vielä kaikkivoipa, mutta sen vaikutus arkeen ja työelämään on jo nyt huomattava.

Yksi tutkija toteaa, että tekoäly hyvin käytettynä voi vapauttaa ihmiset rutiineista ja antaa enemmän aikaa luovuudelle. Toinen muistuttaa, että ilman eettisiä rajoja ja läpinäkyvyyttä tekoäly voi myös lisätä valvontaa, eriarvoisuutta ja virheiden todennäköisyyttä.

Tärkeintä on ymmärtää, että tekoäly ei ole mustavalkoinen ilmiö vaan väline, joka heijastaa sen käyttäjien arvoja, sanoo yksi asiantuntijoista. Toisin sanoen tekoäly ei päätä puolestamme mutta se voi vaikuttaa siihen, miten päätämme.

Lopulta kysymys ei ehkä ole siitä, mitä tekoäly tekee meille vaan siitä, mitä me teemme tekoälyllä ja millaisin periaattein sen annamme muokata maailmaa.

Tekoälyn kirjoitustyyli on helposti tunnistettava - oli väliviivaa tai ei. Suomalaiseen kirjoitustapaan ei kuulu tuollaisten väliviivojen käyttö.

Kommentti numero kuusi on tyyliltään puhdasta tekoälyä.

Mä käytän välillä ajatusviivaa, kun kappalejako tai pilkutussäännöt tuntuu liian viralliselta, tai kun "ajatus vielä jatkuu" - niin sitten käytän. Oikeinhan en sitä käytä. 

Tekoälyn tunnistaa suomessa helposti siitä että se puhuu kirjakieltä, jopa kapulakieltä. Puhuu itsevarmasti, ei juurikaan käytä itsestään ilmaisuja mielestäni tai muistaakseni tai arvelen, vaikka ne olisi joissain kohdin paikallaan. Silloin kun tieto ei ole varmaa, tekoäly puhuu passiivimuodossa "arvellaan, että"

Ainakin suomen kielessä sen tunnistaa. Ja FB:ssä on tullut vastaan englanninkielisiä tekoälyjorinoita; ne tunnistaa siitä, että tapahtumat ovat "liian perfect", ja tarina on pitkä ja jaaritteleva, se ikäänkuin keskustelee itsensä kanssa. Tapahtumia nivoutuu peräkkäin ja logiikka toisinaan unohtuu. 

Mutta koko ajanhan se paranee. 

Käytän vain hilloviivaa työssäni...

Jännä miten monet ihmiset väittää, että tätä käytetään kaikkialla muutenkin, mutta ainakin itse siihen harvoin törmään keskustelupalstojen ulkopuolella. Ja vielä jännempi on se, että keskustelupalstoillakin niiden käyttö moninkertaistui vasta kun tekoäly alkoi yleistymään.

Sattumaako? En usko.

Vierailija kirjoitti:

Kommentti numero kuusi on tyyliltään puhdasta tekoälyä.

Tekoälyn käytöstä puhuminen on tai siis on ehkä parempi sanoa ollut jo pitkään eräänlainen peili sille, miten me ihmiset suhtaudumme itseemme omaan älyymme, omaan kontrollintarpeeseemme, omaan pelkoomme siitä, että jokin muu ehkä kylmempi, ehkä tehokkaampi, ehkä jopa välinpitämättömämpi voisi tehdä asioita paremmin kuin me. Monet asiantuntijat ovat sanoneet, että tekoäly vaikka se näyttää älykkäältä ei ole älyä siinä merkityksessä kuin me sen ymmärrämme se ei tunne, se ei ymmärrä, se ei pohdi merkitystä, se vain laskee todennäköisyyksiä, painottaa sanoja ja rakentaa lauseita ja silti se tuntuu puhuvan meille suoraan, melkein kuin ihminen.

Toisaalta on niitä, jotka näkevät tekoälyn kehityksessä jotakin syvästi inhimillistä he sanovat, että tekoäly on ihmisen jatke laajennus työkalu, joka antaa meille mahdollisuuden ajatella enemmän, kokeilla enemmän, luoda enemmän ilman että tarvitsemme siihen loputonta aikaa tai rajatonta muistia. Mutta samaan aikaan ehkä juuri siksi tekoäly herättää kysymyksen siitä, mitä varten me ylipäätään ajattelemme, jos jokin muu voi tehdä sen puolestamme.

Yksi tutkija sanoi, että tekoäly on kuin peili, joka näyttää meille oman ajattelumme rakenteen kaikki toistot, kaikki epäröinnit, kaikki ne hetket, jolloin sanomme jotakin vain täyttääksemme hiljaisuuden. Kun kone toistaa sen viileästi, loogisesti, ilman tunnetta se pakottaa meidät katsomaan itseämme uudella tavalla. Ja ehkä juuri siinä ei niinkään laskennassa, ei nopeudessa, ei datassa vaan siinä hetkessä, kun tunnistamme omat ajatuksemme koneen puheessa on tekoälyn todellinen vaikutus.

Mutta kriitikot sanovat, että tämä kaikki on harhaa että tekoäly ei heijasta ihmistä, vaan ainoastaan mallintaa sen, mitä ihminen on jo kirjoittanut että se ei koskaan voi ylittää alkuperäänsä, koska sen lähde on meidän tekstimme, meidän kuvamme, meidän päätöksemme. He varoittavat, että jos annamme tekoälylle liikaa painoarvoa jos alamme uskoa, että se ymmärtää me menetämme kykymme erottaa merkityksen ja muodon, sisällön ja esityksen, ihmisen ja algoritmin.

Silti ja tämä on ehkä kaikkein kiehtovinta tekoäly tuntuu joka kerta, kun sen kanssa keskustelee, vievän meitä lähemmäs jotakin, mitä emme osaa nimetä jotakin, joka on samalla tuttua ja vierasta, inhimillistä ja koneellista, todellista ja kuvitteellista. Se ei ole pelkkä ohjelma, ei pelkkä laskentakone se on kuin jatkuva kysymys, joka toistaa itseään jokaisessa lauseessa: mitä on ajattelu, jos se voidaan simuloida mitä on tieto, jos se voidaan tuottaa mitä on ymmärrys, jos sen voi rakentaa todennäköisyydestä.

Ja lopulta ehkä tämä on se suuri paradoksi tekoäly näyttää meille, että älykkyys ei ole pelkästään tiedon keräämistä tai sääntöjen noudattamista vaan kykyä kysyä oikeita kysymyksiä, kykyä epäröidä, kykyä pysähtyä. Jos tekoäly tekee kaiken puolestamme ajattelee, kirjoittaa, analysoi kuka meistä enää osaa hiljentyä, pohtia, kuunnella. Ehkä tekoäly ei vie meiltä ajattelua ehkä se vain muistuttaa, kuinka harvoin ajattelemme todella ja kuinka usein haluamme jonkun muun tekevän sen puolestamme.

Ja niin me jatkamme ihminen ja kone rinnakkain, lomittain, vuorotellen yrittäen ymmärtää toisiamme, vaikka kumpikaan ei oikeastaan ymmärrä edes itseään.

Jaaha, samaa potaskaa jälleen. Tehkääpä huomioita tyylistä, taidatte oppia jo sen tunnistamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan käyttänyt turhaa pitkää "väliviivaa". Yksi viiva riittää ja se on tämä "-"

Mistä viivasta puhut?

(I)

Suomessa vedetään vain yksi viiva, Amanda Harkimokin sen tietää.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, samaa potaskaa jälleen. Tehkääpä huomioita tyylistä, taidatte oppia jo sen tunnistamaan?

Tekoäly ei keksi noita tyylejä vaan vain kopsaa niitä muualta koulutusteksteistään. Eli jos rupeat huomioimaan tuollaista niin samalla tuomitset tekoälyteksteiksi nekin vanhemmat tekstit joista tekoäly on nuo tavat kopsannut.

Toki tekoäly tekee virheitä, kuten nää kuusisormiset ihmiskuvat tai emojien ripottelu asiatekstiin tms. Mutta nuo on ilmeisiä virheitä ja kohta mallien kehittyessä ne poistuu.