Miten selvitä ensimmäisestä isänpäivästä ilman isää?

😢

Muistoissa, sydämessä, rakas isä kulkee mukana.

Kiitos isä!

Omaa vai lapsen?

Me viemme kynttilän puolisoni, lasteni isän haudalle. Hän menehtyi 5 kk sitten. Emme vietä mitenkään muuten.

Molemmat papatkaan eivät ole enää elossa.

Sytytä kynttilä, ajattele lämpimiä ajatuksia.  Aika ja itku auttavat vähitellen kipuun

Minunkin isäni kuoli. Ja vähän muutakin. En tiedä, olenko jotenkin tärähtynyt mutta minulla on jotenkin sellainen olo, että olen tottunut kaikkeen tällaiseen. 

Välillä kuulen päässäni edelleen yli kahdenkymmenen vuoden takaisia takaumia. Pahaenteisiä sanoja. En nähnyt niitä sanoja sanonutta ihmistä lähes yhtä pitkään aikaan. Silti edelleen toisinaan kuulen päässäni hänen sanansa. En tiennyt, missä hän oli. En tiennyt, oliko hän satojen kilometrien päässä, kilometrien päässä vai takapihallani. En tiennyt, halusiko hän minulle pahaa, hyvää vai ei mitään.

Lapsena ja nuorena pelkäsin, että hän tappaa minut. Elin hänen kanssaan ja pelkäsin, että hän tappaa minut. Hän valehteli minusta, levitti perättömiä juoruja, haukkui ja teki jotain fyysistä, jonka luonteen todellisuuden käsitin oikeastaan vasta ihan hiljattain. Hän oli lähes vastakohtani, ja kuitenkin tavallaan osa minua ja minä häntä. En tiedä. Mutta olen helpottunut, että yhdenlainen helvetti on ohi. Rukoilin epätoivoisena ääneen isäni kuoleman jälkeen, mikä on äärimmäisen harvinaista. Ja hämmästyksekseni sain apua. Niin sen koin.