Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies ei kosketa, vaikka väittää rakastavansa

Vierailija
06.11.2025 |

Rakastan miestäni valtavasti, mutta kuolen kosketuksen nälkään.

N59

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
06.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli eilen mieheni kanssa seksiä.Olen tottunut siihen että kun mies koskettaa se tietää silloin seksiä.Miehet on sellaisia!

         Edelleen välillä olisi ihan mukava vaan halia ja suukotella🥰

Kerro hänelle että kaipaat ihan vain lähellä oloa ilman paineita että pitäis aina harrastaa seksiä 

Vierailija
22/23 |
06.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan kauhea tilanne ja voin kuvitella tunteesi. Olen itse suhteessa sellainen joka tarvitsee kosketuksella sen "varmistuksen" että kaikki on hyvin. Onneksi mieheni on samanlainen ja täytämme toistemme tarpeet. Tästä vaan tulee väkisin se ajatus, että ette valitettavasti ole alun alkaenkaan ns. oikeita toisillenne. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
06.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen nainen, jolle koskettelu ei ole luonnollista. esim halailu, suukottelu jne. Mies taas on fyysinen siinä mielessä, ilman, että koskettelusta aina seuraisi seksiä. Ihan hyvä seksielämä meillä kuitenkin on. Nautin itse kyllä läheisyydestä ja rapsuttelusta ja hipsuttelusta... En osaa olla aloitteellinen spontaanisti.

Mun lapsuuden kodissa ei ollut tuollaista lämpöä. Mä muistan, kun äiti joskus pikku siskoa suukotti päälaelle ja mä 11 vuotta vanhempana sitten ihmettelin, että miksi et mua suukota tai halaa? "ei isoja lapsia saa koskea!" Sano äiti. 

Miehen löytyessä ja lasten tullessa opettelin erikseen koskettelun ja hempeilyn jne. Ei se väkinäistä tai epämiellyttävää mulle ole, mutta mun pitää olla valppaana että muistan näyttää tunteitana myös koskettelemalla. Muutoin mä teen paljonkin perheeni eteen ja näytän rakkauttani teoilla. esim leipominen/ruuanlaitto on yksi juttu, järjestän pieniä perheen keskeisiä retkiä tai kivoja yhteistä tekemistä kotona. Tai ajan kaksisataa kilsaa keskellä yötä hakemaan reissulaisen kotiin.

Joskus riidan aikana mies on sanonut mua jääseinäksi ja mä surullisena olen "ostanut" sanan. En ole ymmärtänyt loukkaantua, vaikka mieleen on jäänytkin. Nyt 28 vuotta myöhemmin tilanne on juurikin tuo. Mun empaattinen puolikin on surkastuneessa tilassa ollut aina. Mua yleisestikin pidetään kovana ihmisenä.

En tiedä mistä tää koleus johtuu, tuskin kaikkea voi lapsuuden kodillakaan selittää.