Kamalan ankea olo tulevaisuudesta

Olen saamassa pitkän aikaa myöhässä olleet yliopisto-opinnot päätökseen ja pian päättyy myös asumisoikeuteni tässä asunnossa. Olen sairastellut pitkään ja olen myös ollut poissa työelämästä ja asunut kaukana pois kotoa. Nyt ajattelin lähteä ja muuttaa lähemmäs kotiani ja ensin ottaa sieltä asunnon. Etäisyydet vain eteläisessä Suomessa ovat pitkiä töihin ja töiden määrä on pienempi kuin paikkakunnalla, jossa nyt asun. En kuitenkaan halua riskeerata tilannetta niin että hakisin täältä nykyisestä paikkakunnasta töitä ja olisin sitten asunnoton.

Kun muuten etelämpään olen aluksi aivan tyhjän päällä. Asunto voi olla, mutta ei työtä, ei opintoja. Tietenkin sukulaiset ovat lähellä, mutta pitkän sairastelun myötä ja jonkin aikaa työelämästä pois oleminen ei tee työhön paluuta ainakaan helpoksi. Jos niitä töitä edes saa mistään. Ei kai niitä ole edes kokeneillekaan työihmisille. Lisäksi muutto ahdistaa. Tavaraa on aika paljon. Suurimman osan annan ja heitän pois. Tavara ei ole kovin arvokasta. Ainoastaan perus tietokone, sänky ja pöytä lähteävt mukaan