Millaiseksi ihminen tulee, jos kasvaa väkivaltaisessa alkoholistiperheessä?

Huonosti :/ hyvin huonosti menee.

On tullut joka lähtöön. 

Jotkut tavallaan voimaantuvat niistä lähtökohdista kun taas toisilla käy aivan päinvastoin.

Yleensä epäonnistuu elämässään. Siirtää ylisukupolvista taakkaa eteenpäin. Ei kykene normaaliin elämään. Mt-ongelmia ja persoonallisuushäiröiden piirteitä ilmentää useimmat:

Voi pärjätä kun tiedostaa ettei saa vanhemmiltaan apua, on valmis itse noudattamaan sääntöjä ja tekemään parhaansa elämälleen ja suunnalleen. Luottaa hyviin ihmisiin sillä aina löytyy vaikka se yksikin luotettava ihminen. Yleensä alkoholistiperheissä lapset kypsyvät nopeasti ja heille tulee jokin selviytymiskeino elämässä, lähtevät varhain kotoa. Väkivaltaisessa perheessä ei pidä kenenkään kärsiä, voi tehdä huoli-ilmoituksen vaikka itsestään ja lisäksi voi kertoa ulkopuolisille.

Olisin muuten kyllä pärjännyt mutta tuli vähän liikaa osumaa. Seksuaalinen hyväksikäyttö 5-vuotiaana lähisukulaisen luona oli käänteentekevä kohta elämässäni. Sitten menin kotiin vanhempien luo jotka ryyppäsivät. Toinen heistä oli myös ajoittain väkivaltainen etenkin henkisesti, joskus fyysisesti. Sitten oli vielä muita tekijöitä perheessä kuten vakavia mt-ongelmia muilla perheenjäsenillä, jotka vielä lisäsi kaikkea sitä kaaosta. Hän näki ja kuuli harhoja ja oli siksi väkivaltainen itselleen ja muille.

Itsenäistyin kyllä nopeasti mutta aloin käyttämään alkoholia niin kuin nuoret yleensäkin. Minulla se meni yli. Enkä tiennyt miten minua pitäisi kohdella. Ihmiset käyttivät hyväkseen. Seksuaalisesti en osannut suojata itseäni. Olen ollut väkivaltaisissa suhteissa. En ole arvostanut itseni, en ole vain ymmärtänyt sellaisesta. Hoidin kyllä työni hyvin ja olin ahkera mutta en ole koskaan tuntenut olevani riittävä joten uuvuin useita kertoja ja masennuin. Talous on huono koska en vain ollut liian impulsiivinen. En ole nähnyt huomista pidemmälle. Nykyään näen paljon pidemmälle ja se harmittaa etten aiemmin pitänyt huolta itsestäni. Tästä on kova työ ollut nousta ja vaiheessa ollaan vieläkin. Toivottavasti joskus olen maksanut velat ja elän hyvää elämää. 

Siis talous on huono koska en ole vain osannut käyttää rahaa, olen ollut liian impulsiivinen valinnoissani. 

Tiedän ihan saman perheen veljeksiäkin, joista toisesta on tullut kova suorittaja työelämässä ja pedantti perheenisä, ja toisesta juoppo sekä elämäntapatyötön. Kumpikaan ei voi erityisen hyvin. 

Riippu varmaan temperamentista ja muista kokemuksista miten pärjää. Jos on kauhean herkkä ja kokee paljon huonoa kodinkin ulkopuolella, niin ei niistä niin hyvin selvii.

Riippuu varmaan, että mitä tässä tarkotetaan alkoholistilla ym. Jos perheellä ei ole ollut kotia ym niin lapset varmaan sijoitetaan. 

Jos taas alkoholismi on ollut alkon liikakäyttöä työn ja muun elämän ohella, mikä on yleistä suomessa, niin varmaan riippuu paljon tilanteesta. 

Väkivalta riippuu varmaan että onko kohdistunut lapseen, onko ollut jatkuvaa, ja kuinka vakavaa. 

Riippuu geeneistä ja muusta ympäristöstä. Jos on esim hyvännäköinen, älykäs ja pidetty koulussa, niin voi menestyä ihan normaalisti vs myös koulussa kiusataan eikä osaa mitään. 

Sellaisesta ihmisestä tulee raivohullu sekopää. Siis juuri sellainen kuin minä.

Riippuu että onko perustarpeista miten huolehdittu. Yms. Minkä ikäinen lapsi on ollut vai onko koko elämä ollut sitä.

Poliisi, opettaja, sairaanhoitaja ja ylihoitaja tuli. Kaksi heistä tosin alkoholisoitui myöhemmällä iällään avioeron, kodin menetyksen yms. jälkeen.

Mun äiti kasvoi perheessä, jossa isä oli alkoholisti ja välillä väkivaltainen.

Parisuhteessa äiti on läheisriippuvainen ja salli miehelleen ties minkälaiset perseilyt. Otti aviomiehekseen narsisti-tyyppisen miehen, josta me lapset saatiin kärsiä. Selitteli aina miehensä tekoja ja hyssytteli. Paapoi häntä meidän lasten kustannuksella.

Äidiltä puuttui kyky kunnon empatiaan ja hellyyteen. Ei pitänyt lapsia sylissä ja hellitellyt - edes vauvana. Ei osannut kehua, kannustaa ja kohdata lasta aidosti.

Ruoka ja vaatteet meillä oli ja kulissit kunnossa, mutta aika rikkinäisiä meistä lapsista kasvoi.

Kärsin yhä narsisti isäni aiheuttamista traumoista (PTSD), mutta äidiltä ei saa tippaakaan empatiaa eikä edes suostu ääneen tuomitsemaan narskun tekoja. How sick is that.

Joko väkivaltainen juoppo tai itsetuhoinen ja masentunut. Joskus molempia.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä epäonnistuu elämässään. Siirtää ylisukupolvista taakkaa eteenpäin. Ei kykene normaaliin elämään. Mt-ongelmia ja persoonallisuushäiröiden piirteitä ilmentää useimmat:

Useimmiten tuollaiset ovat syrjäytyneet normaalista työelämästä. Sosiaaliset kyvyt puutteelliset siihen.

Sekosin siinä vaiheessa kun tuttu ja turvallinen väkivallanuhka poistui elämästä, siihen asti olin ihan täysipäinen, huonosti on mennyt ja menee hautaan saakka.

Se riippuu siitä, että kohtaatko menneisyytesi. Ja katkaiset sen sukupolvien ketjun. 

Tiedän paljon niitä, jotka jatkoivat samaa tietä, kun vanhempansa. 

En ole koskaan juurikaan juonut. Nuorena ikävä kyllä Valitsin alkoholisti miehen. Erosin jo reilu 30v. 

Hyvin olen pärjännyt sen jälkeen. En edelleenkään juopottele. Enkä huoli sellaista miestä. Lapseni ovat nuoresta iästä huolimatta viisaita. 

Käyn töissä ja elän tasapainoista elämää. 

Riippuu ihmisestä.