Mitä tehdä jos kaksi sisarusta tulee toimeen, mutta kolmas jää yksin?

Minkä ikäisistä kyse? Tiedän tuollaisen tapauksen aikuisten sisarusten välillä.

Sama juttu täällä. 

Vanhin ja nuorin ovat ekstrovertteja ja suosittuja, keskimmäinen introvertti ja varovaisempi. Tuntuu mahdottomalta sovittaa yhteen. Riidoissa taas menee niin, että kaksi muuta eivät enää edes muista mistä on pari päivää sitten riidelty, kun kolmas on edelleen loukkaantunut kuukautta myöhemmin eikä toisilla riitä kärsivällisyys palata asiaan. 

Teini ikäisistä kyse

Kellään ideoita?

Jos on teini-ikäisiä niin silloin todennäköisesti mitään ei ole tehtävissä. Vanhemmat voivat joskus ratkaista yksittäisiä asioita jotka aiheuttavat riitoja, mutta teini-ikäiset itse keskenään päättävät tulevatko he toimeen vai eivät ja sille päätökselle vanhemmat eivät voi juuri mitään.

Nämä on mielestäni sellaisia temperamenttieroja, joille ei oikein mitään voi. Introvertti ei välttämättä kärsi edes yksinäisyydestä, vaan kyseessä on ulkopuolisten tulkinnasta. Pääasia, että vanhemmat ottavat lapset tasapuolisesti huomioon ja hiljaisen mielipidettä kuullaan yhtälailla. Työelämä monesti lopulta koulii hiljaistakin puheliaammaksi. Sen vielä haluaisin muistuttaa, että hiljaisuus ei ole arkuutta. Hiljainen voi olla päättäväinen ja sinnikäs. Me ekstrovertit tulkitsemme introvertteja monesti väärin.

Vierailija kirjoitti:

Teini ikäisistä kyse

Asiat ehtivät muuttua. Jos olisi kyse aikuisista, niin sitten ei muutosta tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on mielestäni sellaisia temperamenttieroja, joille ei oikein mitään voi. Introvertti ei välttämättä kärsi edes yksinäisyydestä, vaan kyseessä on ulkopuolisten tulkinnasta. Pääasia, että vanhemmat ottavat lapset tasapuolisesti huomioon ja hiljaisen mielipidettä kuullaan yhtälailla. Työelämä monesti lopulta koulii hiljaistakin puheliaammaksi. Sen vielä haluaisin muistuttaa, että hiljaisuus ei ole arkuutta. Hiljainen voi olla päättäväinen ja sinnikäs. Me ekstrovertit tulkitsemme introvertteja monesti väärin.

Keskimmäinen nimenomaan itkee minulle pahaa mieltään, kun kaksi muuta eivät tunteitaan huomioi, niin siksi mietin mitä tehdä. Keskimmäinen on hyvin herkkä ja vaativakin, joten ymmärrän myös kahta muuta, mutta silti tulee paha mieli kun en osaa auttaa. 

Kohtele tasa-arvoisesti mutta älä yritä pakottaa heitä viihtymään keskenään. Joskus sisarukset eivät vain erityisemmin pidä toisistaan. Voit tukea heitä puuttumalla/estämällä konfliktit ja varmistamalla että antavat tilaa toisilleen.

Johda heille rakentava keskustelu aiheesta, ota mukaan ammattilainen jos ei taito riitä

Vierailija kirjoitti:

Kohtele tasa-arvoisesti mutta älä yritä pakottaa heitä viihtymään keskenään. Joskus sisarukset eivät vain erityisemmin pidä toisistaan. Voit tukea heitä puuttumalla/estämällä konfliktit ja varmistamalla että antavat tilaa toisilleen.

Mutta jos tämä jatkuu aikuisuuteen saakka, niin sitten tällä yhdellä ei ole sisaruksistaan mitään turvaa elämässään. Muutenkin hänellä vaikeuksia ystävystyä jne, niin olisin toivonut että edes sisaret olisivat läsnä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtele tasa-arvoisesti mutta älä yritä pakottaa heitä viihtymään keskenään. Joskus sisarukset eivät vain erityisemmin pidä toisistaan. Voit tukea heitä puuttumalla/estämällä konfliktit ja varmistamalla että antavat tilaa toisilleen.

Mutta jos tämä jatkuu aikuisuuteen saakka, niin sitten tällä yhdellä ei ole sisaruksistaan mitään turvaa elämässään. Muutenkin hänellä vaikeuksia ystävystyä jne, niin olisin toivonut että edes sisaret olisivat läsnä. 

Onhan se ikävää, mutta ei sisaruussuhteitakaan voi pakottaa. Vaikka heillä olisi hyvät suhteet, eivät he silloinkaan välttämättä ole toistensa elämässä tiivisti mukana aikuisuudessa. Jokaisella on oma elämä ja työ/opiskelut voi viedä muille paikkakunnille. Jokainen on vastuussa itse sosiaalisten suhteidensa rakentamisesta. Ahdistavaa ajatella, että olisi aikuisena kannateltava omaa sisarustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtele tasa-arvoisesti mutta älä yritä pakottaa heitä viihtymään keskenään. Joskus sisarukset eivät vain erityisemmin pidä toisistaan. Voit tukea heitä puuttumalla/estämällä konfliktit ja varmistamalla että antavat tilaa toisilleen.

Mutta jos tämä jatkuu aikuisuuteen saakka, niin sitten tällä yhdellä ei ole sisaruksistaan mitään turvaa elämässään. Muutenkin hänellä vaikeuksia ystävystyä jne, niin olisin toivonut että edes sisaret olisivat läsnä. 

Onhan se ikävää, mutta ei sisaruussuhteitakaan voi pakottaa. Vaikka heillä olisi hyvät suhteet, eivät he silloinkaan välttämättä ole toistensa elämässä tiivisti mukana aikuisuudessa. Jokaisella on oma elämä ja työ/opiskelut voi viedä muille paikkakunnille. Jokainen on vastuussa itse sosiaalisten suhteidensa rakentamisesta. Ahdistavaa

Kusipää. Sisarukset pitävät toistensa puolta. Sitä perhe tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Johda heille rakentava keskustelu aiheesta, ota mukaan ammattilainen jos ei taito riitä

Ja TARKOITAN TÄTÄ. Tämä on TÄRKEÄÄ.

Nyt jos nuo suhteet menevät pieleen ne eivät välttämättä ikinä, ikinä korjaudu ja vaikuttaa sukupolvia eteenpäin

Meidän perheessä on aina vanhempi painottanut ja kannustanut, että sisarukset pitävät yhtä. Tämä on juurtunut hyvin, koska vaikka en olekaan niin läheinen kaikkien kanssa, silti tietää että aina voi apua ja tukea pyytää mitä ikinä tuleekaan. Koskaan ei ole ollut suurempia riitoja, vaikka erimielisyyksiä on ollut. Eli voisin sanoa että kasvatuksella on iso painoarvo. 

Vierailija kirjoitti:

Kusipää. Sisarukset pitävät toistensa puolta. Sitä perhe tarkoittaa.

Ideaalimaailmassa toki. Mutta nyt taisi olla kyse enemmän siitä, että muut sisarukset ovat vastuussa yhden sosiaalista elämästä ja hyvinvoinnista. Ei se ole tervettä. Jokaista lasta tulee kannustamaan hankkimaan itselleen omia ystäviä esim harrastusten kautta.

Ne 2 on kusipäitä ja sille on vaikea mitään tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtele tasa-arvoisesti mutta älä yritä pakottaa heitä viihtymään keskenään. Joskus sisarukset eivät vain erityisemmin pidä toisistaan. Voit tukea heitä puuttumalla/estämällä konfliktit ja varmistamalla että antavat tilaa toisilleen.

Mutta jos tämä jatkuu aikuisuuteen saakka, niin sitten tällä yhdellä ei ole sisaruksistaan mitään turvaa elämässään. Muutenkin hänellä vaikeuksia ystävystyä jne, niin olisin toivonut että edes sisaret olisivat läsnä. 

Onhan se ikävää, mutta ei sisaruussuhteitakaan voi pakottaa. Vaikka heillä olisi hyvät suhteet, eivät he silloinkaan välttämättä ole toistensa elämässä tiivisti mukana aikuisuudessa. Jokaisella on oma elämä ja työ/opiskelut voi viedä muille paikkakunnille. Jokainen on vastuussa itse sosiaalisten suhteidensa rakentamisesta. Ahdistavaa

Sisaruksista ei siis ole lapsille hyötyä, vaikka joskus on niin uskoteltu.

Mutta mitä ne kaksi suosittua sisarusta sanovat, kun asiasta puhuu heille? Miksi he eivät pysty huomioimaan keskimmäisen sisaruksen tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kusipää. Sisarukset pitävät toistensa puolta. Sitä perhe tarkoittaa.

Ideaalimaailmassa toki. Mutta nyt taisi olla kyse enemmän siitä, että muut sisarukset ovat vastuussa yhden sosiaalista elämästä ja hyvinvoinnista. Ei se ole tervettä. Jokaista lasta tulee kannustamaan hankkimaan itselleen omia ystäviä esim harrastusten kautta.

Ei vaan ihan normaalin terveiden perheiden maailmassa. Jos et edes oman sisaruksesi puolella ole, olet kusipää. Piste.