Miten pärjätä lähipiirissänne olevien kanssa, jotka ovat ahneita menestyksen suhteen ja luulevat kilpailevan siitä myös sinun kanssasi?

Ikuisen altavastaajan pyrkyri-identiteetti, syntyy jostain lapsuuden ongelmista ja kahnauksista. Joko ylikateelliset ja vertailevat vanhemmat, köyhät tai rikkaat, molemmissa näitä on tai sitten jotain traumaa muuta

Nää on näitä ihmisiä joiden elämä ei ikinä ala. Sitten se loppuukin ja käärinliinoissa on tukku tuohta mutta ei tyytyväisyyden tunnetta sydämessä ollut koskaan.

Narsismia ja rajatonta käytöstä. Ei erota itseään toisista ja toisten elämiä omasta elämästään. Kuvittelee, että on ainoa ihminen maailmassa ja kaikki liittyy jotenkin häneen ja hänen tunteisiinsa.

Välit poikki vaan, tuo ei tule kuin pahenemaan iän myötä ja siinä vaiheessa kun hän sekaantuu liiaksi asioihisi, alkaa esiintyä onnettomuuksia ja ongelmia. Run while you can.

Olin vuosia tuollaisen ihmisen läheinen ystävä, ja kuten sanot, on hänessäkin paljon myös myönteisiä piirteitä ja vietimme hauskoja aikoja yhdessä. Mutta matkan varrella oli koko ajan kaikkea sellaista, minkä ohitin ja koetin katsoa sormien läpi, esimerkkinä nuoruuden ensirakkaus, josta tämä ihminen tuli jotenkin voitonriemuisena kertoilemaan, että hänellä oli miehen kanssa yhden yön suhde. Hän ei tiennyt, että olimme jo eronneet. Olen aivan varma, että hän oli mennyt iskemään tuota miestä ja ehkä mieskin halusi maksaa potut pottuina, koska olin hänet jättänyt.

Kaikenlaista kieroutta siis paljastui, hän oli kateellinen minulle ja kerran sen minulle kertoikin ihan itse. Hänen elämänsä oli aikamoista draamaa myös, aloin väsyä siihen, samoin kuin alkoholinkäyttöön. Näitä pikkujuttuja oli kertynyt jo iso määrä, samoin hänen valehtelunsa eri asioista sekä päteminen alkoi käydä yhä enemmän hermoilleni. Sain tarpeekseni ja vähensin yhteydenpitoa, sitten vain lopetin sen kokonaan. Totesin, että en enää voi arvostaa häntä kuten ystävää pitäisi arvostaa. Ystävyytemme kesti lapsuudesta melkein viisikymppiseksi asti, tosin 10 vuotta oli jo omalta puoleltani vähän raskasta.

En tiedä auttaako tämä sinua pohtimaan omaa ystävyyttäsi häneen, mutta tulipahan kerrottua.

Minusta erityisesti kateus on sellainen, jota kannattaa varoa, koska paljastui sellaisiakin asioita, joista olisi voinut tulla minulle vaikeuksia eli mustamaalausta. Mutta kun meidän ystävämme ovat olleet eri ihmisiä, niin on ollut sinänsä aivan samantekevää miten hän on minua heille mustamaalannut. Jos uskovat, niin se on tietty heidän vastuullaan. Mutta luulisin, että vähänkin fiksumpi tajuaa ajan mittaan, että hänen juttunsa ovat useimmiten aikamoista satuilua. Se on mennyt nykyään jo patologisen valehtelemisen puolelle, koska hänen päihdeongelmansa on pahentunut. Se tietysti on vaikuttanut muutenkin hänen elämäänsä ja käytökseensä jo ainakin 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Narsismia ja rajatonta käytöstä. Ei erota itseään toisista ja toisten elämiä omasta elämästään. Kuvittelee, että on ainoa ihminen maailmassa ja kaikki liittyy jotenkin häneen ja hänen tunteisiinsa.

Välit poikki vaan, tuo ei tule kuin pahenemaan iän myötä ja siinä vaiheessa kun hän sekaantuu liiaksi asioihisi, alkaa esiintyä onnettomuuksia ja ongelmia. Run while you can.

Oletko itse kokenut jotain tuollaista siis?

Te ette ole niin sanotusti yhteensopivia. Eikä kaikkien kanssa tarvitsekaan olla. Pidä yhteydenpidot vaan minimissä ja keskity ihmisiin joiden kanssa sovit yhteen.

Sori ap, en jaksanut lukea aloitusta loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Sori ap, en jaksanut lukea aloitusta loppuun.

Ei se mitään, olet varmasti ihan kelpo ihminen ja kykenevä silti <3

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia tuollaisen ihmisen läheinen ystävä, ja kuten sanot, on hänessäkin paljon myös myönteisiä piirteitä ja vietimme hauskoja aikoja yhdessä. Mutta matkan varrella oli koko ajan kaikkea sellaista, minkä ohitin ja koetin katsoa sormien läpi, esimerkkinä nuoruuden ensirakkaus, josta tämä ihminen tuli jotenkin voitonriemuisena kertoilemaan, että hänellä oli miehen kanssa yhden yön suhde. Hän ei tiennyt, että olimme jo eronneet. Olen aivan varma, että hän oli mennyt iskemään tuota miestä ja ehkä mieskin halusi maksaa potut pottuina, koska olin hänet jättänyt.

Kaikenlaista kieroutta siis paljastui, hän oli kateellinen minulle ja kerran sen minulle kertoikin ihan itse. Hänen elämänsä oli aikamoista draamaa myös, aloin väsyä siihen, samoin kuin alkoholinkäyttöön. Näitä pikkujuttuja oli kertynyt jo iso määrä, samoin hänen valehtelunsa eri asioista sekä päteminen alkoi käydä yhä enemmän hermoilleni. Sain tarpeekseni ja väh

Kiitos kokemuksestasi! Tuli mieleen että vuosia sitten eräs ihminen varoitti että ei kannata antaa ko henkilön sotkeutua muihin ystävyys-perhesuhteisiin ja mietinkin mitä sillä tarkoitti. Ehkä juuri tuota! Olen jotenkin alitajuisesti ehkä tajunnut tämän, kun olen huomannut että häntä häiritsee että minulla on ns oma elämä, muut ystävät kyselee perheestäni jne tämä ei halua tai pysty. Jos olen kertonut jonkun pienen asian itselleni tärkeästä ihmisestä niin selkeästi käyttää sitä, jos vaikka sanon että veljeni asuu Ranskassa, niin jossain vaiheessa takuuvarmasti sanoo jotain että miehethän usein muuttaa muuhun maahan kun haluaa eroon perheensä ikävistä naisista, tai että Ranskaan muuttaa kaikki vähän huonompiosaiset tms. Hienovarainen juttu, mutta olen oppinut ymmärtämään että liittyy siihen että hän on kateellinen ja haluaa puheellaan luoda itselleen hyvää oloa, ja tehdä tiettäväksi minullekin kuinka on tuollaisen yläpuolella. Mukamas toki. Kuka tietää miten paljon tällaiset pikkuasiat häntä valvoittaakaan. Surullista. 

Jäi kiinnostamaan, millä tavalla tuo ihminen on lähipiiriäsi, aloittaja? Sisarus? Uskallat varmaan anonyyminä kertoa, ei se paljasta henkilöllisyyttäsi. Kysyn koska itselläni sisar joka on vaikea ihminen, joskin eri tavalla kuin sinun tapauksesi.

Vierailija kirjoitti:

Ikuisen altavastaajan pyrkyri-identiteetti, syntyy jostain lapsuuden ongelmista ja kahnauksista. Joko ylikateelliset ja vertailevat vanhemmat, köyhät tai rikkaat, molemmissa näitä on tai sitten jotain traumaa muuta

Pisti miettimään. Meillä vanhemmilla oli joku alemmuuskompleksi (ainakin äidillä) ja hänelle oli tärkeää tuoda kaikki elämässä saavutettu myös muiden ihmisten tietoon. 

Tunnistan tyypin, mutta onneksi lähipiirissä ei ole tuollaisia.

Entäs jos sellaiselle sanoisi jotain, ihan pokkana mainitsisi, että asia ei ole niin kuin hän olettaa? Lähtisi vähän niinku keskustelemaan. Jos se vaikka sanoo, että makkaraa syövät vain typerykset, niin sanoisi, että minusta makkara on tosi hyvää, enkä koe olevani sen suurempi typerys kuin muutkaan. Makkara tekee sielulleni hyvää, kun sitä syö harkituissa tilanteissa silloin tällöin. Esim. metsäretkellä nuotiopaikalla. Mikä voisi olla parempaa, aah namnam, omnomnom. Ok, myönnän, että em. esimerkki on todella huono. :D

Vai auttaisiko, että vain sivuuttaisi ihmisen sanomiset. 

Vierailija kirjoitti:

Te ette ole niin sanotusti yhteensopivia. Eikä kaikkien kanssa tarvitsekaan olla. Pidä yhteydenpidot vaan minimissä ja keskity ihmisiin joiden kanssa sovit yhteen.

Tämä. Mietin samaa yhden tutun kanssa. On ihan kiva mutta  

Jostain just luin että *rajat on tärkeitä rajattoman kanssa. Eikä toisen tarvitse kasvattaa muita*. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tyypin, mutta onneksi lähipiirissä ei ole tuollaisia.

Entäs jos sellaiselle sanoisi jotain, ihan pokkana mainitsisi, että asia ei ole niin kuin hän olettaa? Lähtisi vähän niinku keskustelemaan. Jos se vaikka sanoo, että makkaraa syövät vain typerykset, niin sanoisi, että minusta makkara on tosi hyvää, enkä koe olevani sen suurempi typerys kuin muutkaan. Makkara tekee sielulleni hyvää, kun sitä syö harkituissa tilanteissa silloin tällöin. Esim. metsäretkellä nuotiopaikalla. Mikä voisi olla parempaa, aah namnam, omnomnom. Ok, myönnän, että em. esimerkki on todella huono. :D

Vai auttaisiko, että vain sivuuttaisi ihmisen sanomiset. 

Tuosta kyllä tulisi ns koston kierre. 

 

Olisko kyseessä esim persoonallosuushäiriö? Kaikkea mitä kerrot käytetään sua vastaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kokemuksestasi! Tuli mieleen että vuosia sitten eräs ihminen varoitti että ei kannata antaa ko henkilön sotkeutua muihin ystävyys-perhesuhteisiin ja mietinkin mitä sillä tarkoitti. Ehkä juuri tuota! Olen jotenkin alitajuisesti ehkä tajunnut tämän, kun olen huomannut että häntä häiritsee että minulla on ns oma elämä, muut ystävät kyselee perheestäni jne tämä ei halua tai pysty. Jos olen kertonut jonkun pienen asian itselleni tärkeästä ihmisestä niin selkeästi käyttää sitä, jos vaikka sanon että veljeni asuu Ranskassa, niin jossain vaiheessa takuuvarmasti sanoo jotain että miehethän usein muuttaa muuhun maahan kun haluaa eroon perheensä ikävistä naisista, tai että Ranskaan muuttaa kaikki vähän huonompiosaiset tms. Hienovarainen juttu, mutta olen oppinut ymmärtämään että liittyy siihen että hän on kateellinen ja haluaa puheellaan luoda itselleen hyvää oloa, ja tehdä tiettäväksi minullekin kuinka on tuollaisen yläpuolella. Mukamas toki. Kuka tietää miten paljon tällaiset pikkuasiat häntä valvoittaakaan. Surullista. 

Vaikuttavaa ikävältä ihmiseltä eikä tuommoiseen kannatakaan tuhlata omaa aikaa. Mutta hieman pisti silmään tuo, että kysymättä jättäminen olisi jotenkin huono asia. Negatiiviset kommentit ja arvostelut ymmärrän, mutta näkisin ettei kukaan ole velvollinen kuitenkaan olemaan kiinnostunut tai kyselemään asioistasi. En minäkään utele esim. sisareni asioista. Hänellä on oma elämänsä ja hän päättää itse jos haluaa jakaa jotain kanssani. Jos ei halua, niin en loukkaannu ja toivon ettei hänkään, jos en itsekään ole aina niin kiinnostunut! Olemme hyvin erilaisia ihmisiä lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kokemuksestasi! Tuli mieleen että vuosia sitten eräs ihminen varoitti että ei kannata antaa ko henkilön sotkeutua muihin ystävyys-perhesuhteisiin ja mietinkin mitä sillä tarkoitti. Ehkä juuri tuota! Olen jotenkin alitajuisesti ehkä tajunnut tämän, kun olen huomannut että häntä häiritsee että minulla on ns oma elämä, muut ystävät kyselee perheestäni jne tämä ei halua tai pysty. Jos olen kertonut jonkun pienen asian itselleni tärkeästä ihmisestä niin selkeästi käyttää sitä, jos vaikka sanon että veljeni asuu Ranskassa, niin jossain vaiheessa takuuvarmasti sanoo jotain että miehethän usein muuttaa muuhun maahan kun haluaa eroon perheensä ikävistä naisista, tai että Ranskaan muuttaa kaikki vähän huonompiosaiset tms. Hienovarainen juttu, mutta olen oppinut ymmärtämään että liittyy siihen että hän on kateellinen ja haluaa puheellaan

Tästä olen samaa mieltä. Kuvailin asiaa huonosti. Tarkoitan että kun hän kysyy että mitä minulle kuuluu, niin jos sanon tehneeni jotain kivaa tai mukavaa perheeni kanssa, niin hän vaikenee aika täysin. Ei siis sano että kuulostaa kivalta, teillä oli varmaan hauskaa, oletteko ennen tehneet tuollaista, siis sellaista small talkia mitä kaikki tekee. Hänen kohdallaan aistin jotain, en tiedä mitä, olen ajatellut että se on kateutta. Joskus mietin että kyse on siitä että hän ei halua tehdä tietoiseksi sitä että elämäni on jotain muuta kuin mitä hän haluaa sen ajatella olevan. Outoja tilanteita mitä vasta nyt vuosien jälkeen ruvennut miettimään enemmän. Muista ihmisistä puhuu väheksyen ja kuin tietäisi heistä kaiken, ja sitten kun on näitä tavannut niin asia ei ole ollutkaan ihan niin. Paitsi jos on kyse jotenkin tärkeistä ihmisistä niin korostaa omaa rooliaan heidän elämässään. Ikään kuin liian samantasoiset ihmiset olisivat hänelle jotain mitä painaa alas ja pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä olen samaa mieltä. Kuvailin asiaa huonosti. Tarkoitan että kun hän kysyy että mitä minulle kuuluu, niin jos sanon tehneeni jotain kivaa tai mukavaa perheeni kanssa, niin hän vaikenee aika täysin. Ei siis sano että kuulostaa kivalta, teillä oli varmaan hauskaa, oletteko ennen tehneet tuollaista, siis sellaista small talkia mitä kaikki tekee. Hänen kohdallaan aistin jotain, en tiedä mitä, olen ajatellut että se on kateutta. Joskus mietin että kyse on siitä että hän ei halua tehdä tietoiseksi sitä että elämäni on jotain muuta kuin mitä hän haluaa sen ajatella olevan. Outoja tilanteita mitä vasta nyt vuosien jälkeen ruvennut miettimään enemmän. Muista ihmisistä puhuu väheksyen ja kuin tietäisi heistä kaiken, ja sitten kun on näitä tavannut niin asia ei ole ollutkaan ihan niin. Paitsi jos on kyse jotenkin tärkeistä ihmisistä niin korostaa omaa rooliaan heidän elämässään. Ikään kuin liian samantasoiset ihmiset olisivat hänelle jotain mitä painaa alas ja pelätä.

Kiitos selvennyksestä! Ymmärrän pointtisi, ja itsekin olen etenkin kumppanin lapsuudenperheen taholta kohdannut tuota. Että jos kertoo jotain positiivista mitä itselle tai kumppanille on tapahtunut, niin se sivuutetaan täysin tai sitten vaihdetaan heti aihetta. Tai kommentoidaan vähätellen. Jos esim. kertoo matkustaneensa jonnekin, niin heti yritetään löytää jotain negatiivista sanottavaa kyseisestä maasta jne.

Ketju täynnä luusereiden ulinaa......