Lue keskustelun säännöt.
Olen huomannut että herättää velkaansa kuristuneissa suoranaista vihaa jos on löytänyt mieleisensä kodin lähiöstä
27.10.2025 |
Sinä saat olla onnellinen megalainasi kanssa jollain mystisellä mielikuva-alueella. Mielikuvat varmasti lämmittävät! Minä pidän puolet halvemmasta kodistani ja sen alueesta ihan yhtä paljon, ja niin pitävät monet muutkin olen huomannut.
Kommentit (26)
HS koti Mellunmäestä uutinen ainakin on kirvoittanut jossa kussa ajatuksen että eihän mellunmäen haluttavuusmielikuva olekaan mitään Lauttasaaren tasoa. Onni meille, joita ei lammasmaisuus ohjaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierto on ikuista. Lähiöt on nousussa koska uudisrakentaminen on ahdasta, epäkäytännöllistä ja sikahintaista. Lähiöissä pohjat mahdollistaa elämisen ja pihat viihtyisyyden. Remonttien kautta kodit sopii nykyaikaan varsin hyvin.
Kannattaisi kalibroida sensorisi. Väittämääsi suoranaista vihaa ei ole olemassa. Ketään ei kiinnosta sinun lähiöelämäsi niin paljoa että vaivautuisi reagoimaan siihen tunteellisesti - eikä kenenkään muunkaan elämä, lähiössä tai muualla.
Ei mulla ole lainaa.
Mutta on velaton talo rauhallisella ja turvallisella alueella. On myös uudehko velaton mökki, autot, lapset, koirat ja muut hilppeet.
Sinun tai kenenkään muun asunto lähiössä ei herätä vihaa eikä oikeastaan mitään muutakaan tunnetta. Mun äiti asuu lähiössä, samassa asunnossa, jossa minä olen kasvanut. Taitaa olla ihan mieleinen asunto.
Lähiöt on seuraava Kallio, koska Kalliossa ei enää voi muuta kuin peukuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kasvanut penskana p-Helsingin lähiössä. Paljon silloisia ongelmatapauksia ja ensimmäiset kokemukset maahanmuutosta, kun somaleita tuli paljon 90-luvulla.
Sitten yliopiston ja ihan hyvin palkattujen töiden ja puoliseon kera nyttemmin asutaan perheenä merellisessä Espoossa omakotitalossa ns. "hyvällä alueella".
Voin sanoa, että onhan tässä nyt eroa! :D
Vähän on lastenkin meno erinäköisetä kuin itsellä oli samanikäisenä. On enemmän mahdollisuuksia, mutta iso vaikutus kun koko kaveriporukalla on yhteisiä harrastuksia vs. "notkuminen". Kaikilla on kotikasvatuksessa arvostus koulunkäyntiä kohtaan, joten on tervettä kirittämistä numeroissa, elämäntavoitteissa jne.
Mutta tärkeintähän on, että on itse onnellinen. Ei siinä muiden mielipiteitä kannata liikaa kuunnella.
Velkakin on suhteellinen käsite. Jos perheen nettotulot on yli kymppitonnin kuussa, ei siinä joku 400k€ asuntolaina tunnu missään.
Tuntuu ihmisiä suututtavan jos haluaa asua pienemmin, vaatimattomammin missä tahansa. Asumme pientä kaksiota tamperelaislähiössä ja olemme viihtyneet 10 vuotta. Koti on toimiva ja metsä heti nurkalla, riittää meille. Nyt aiomme rakentaa, alle 90, mieluummin alle 80 neliötä. Kuulemma liian pieniä asuntoja. Ja kun olisi varaa laittaa niin miksei viraille tilaa? Eniten mieltä tuntuvat olevan kummankin suvun vanhemmat naishenkilöt ja ne etäisemmät työkaverit jotka eivät tunne minua vapailta. Me haluamme kodin kahdelle, emme mitään somekuvaus studiota muita varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kalibroida sensorisi. Väittämääsi suoranaista vihaa ei ole olemassa. Ketään ei kiinnosta sinun lähiöelämäsi niin paljoa että vaivautuisi reagoimaan siihen tunteellisesti - eikä kenenkään muunkaan elämä, lähiössä tai muualla.
Kyllä kuulee suomalaisilla menee yllättävän pienet asiat tunteisiin. Etkö muka ole huomannut? Asperger?
Lähes kaikki asumismuodot on käyty läpi. Nyt olen onnellinen kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuria ahdistaa kun maksoi asunnostaan 7vuotta sitten 150 000 ja minä saman kokoisesta samasta talosta vuosi sitten vajaat 60 000. Ymmärtäähän sen että ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihmisiä suututtavan jos haluaa asua pienemmin, vaatimattomammin missä tahansa. Asumme pientä kaksiota tamperelaislähiössä ja olemme viihtyneet 10 vuotta. Koti on toimiva ja metsä heti nurkalla, riittää meille. Nyt aiomme rakentaa, alle 90, mieluummin alle 80 neliötä. Kuulemma liian pieniä asuntoja. Ja kun olisi varaa laittaa niin miksei viraille tilaa? Eniten mieltä tuntuvat olevan kummankin suvun vanhemmat naishenkilöt ja ne etäisemmät työkaverit jotka eivät tunne minua vapailta. Me haluamme kodin kahdelle, emme mitään somekuvaus studiota muita varten.
Ehkä tuo ihmetyttää, kun yleensä okt rakennetaan siten, että on myös tilaa harrastuksille, työhuoneet molemmille etenkin näin etätyöaikana ymv.
Meillä on 270 m2 ja kaikki käytössä. On oma kuntosali, pari työhuonetta, harrastetilaa esim. vaimon ompeluhommille, lasten huoneet (näitä ei toki tarvitse, jos asuu kaksistaan), tilat säilyttää ja huoltaa harrastusvälineitä. Riittävästi varastotilaa yleisesti.
Tietysti kaikki eivät tarvitse, mutta usein silloin ei rakenneta taloa. Lisäksi moni varmaan miettii, että tuollaista taloa on aika pirun vaikea saada halutessaan kaupaksi, eli ei ottaisi itse sellaista riskiä omalla rahallaan.
Ei siinä kyse ole mistään suuttumisesta vaan ihmettelystä, kun ei ymmärrä ratkaisun perusajatustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kalibroida sensorisi. Väittämääsi suoranaista vihaa ei ole olemassa. Ketään ei kiinnosta sinun lähiöelämäsi niin paljoa että vaivautuisi reagoimaan siihen tunteellisesti - eikä kenenkään muunkaan elämä, lähiössä tai muualla.
Kyllä kuulee suomalaisilla menee yllättävän pienet asiat tunteisiin. Etkö muka ole huomannut? Asperger?
Asun tyytyväisenä kaksiossa derkkukuutiossa. Yksikään ihminen ei ole reagoinut tähän järisyttävään tietoon tunteellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kasvanut penskana p-Helsingin lähiössä. Paljon silloisia ongelmatapauksia ja ensimmäiset kokemukset maahanmuutosta, kun somaleita tuli paljon 90-luvulla.
Sitten yliopiston ja ihan hyvin palkattujen töiden ja puoliseon kera nyttemmin asutaan perheenä merellisessä Espoossa omakotitalossa ns. "hyvällä alueella".
Voin sanoa, että onhan tässä nyt eroa! :D
Vähän on lastenkin meno erinäköisetä kuin itsellä oli samanikäisenä. On enemmän mahdollisuuksia, mutta iso vaikutus kun koko kaveriporukalla on yhteisiä harrastuksia vs. "notkuminen". Kaikilla on kotikasvatuksessa arvostus koulunkäyntiä kohtaan, joten on tervettä kirittämistä numeroissa, elämäntavoitteissa jne.
Mutta tärkeintähän on, että on itse onnellinen. Ei siinä muiden mielipiteitä kannata liikaa kuunnella.
Velkakin on suhteellinen käsite. Jos perheen nettotulot on yli kymppitonnin kuussa, ei siinä jo
Itse olen taas päinvastainen tapaus, eli kasvanut hyvällä ja varakkaalla omakotitaloalueella. Puolisoni samoin, ja ne nettotulot on, ei ihan kymppitonnia mutta melkein.
Me olemme valinneet lähiön, asuimme Espoossa ja Helsingissä ns paremmilla alueilla taipaleemme alussa. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä että mielikuvat ei vastaa todellisuutta ja asuinpaikka oli tapa ilmentää jotain paremmuutta jota ei kyllä enää edes saavuteta.
Osin ymmärrän ns huonommista oloista tulleen tarpeen tehdä joku pesäero, saada tunne siitä että on menty jonnekin missä ei ole ollut. Meillä sen on tehneet vanhempamme tai isovanhempamme.
Nykyinen asumisemme mahdollistaa mökin Etelä-Suomessa, autot, elämykset jne. Ja koti on oikeasti paikka jossa viihdytään. Ja tämä lähiö on rauhallinen, ehkä jotain henkeä siitä omasta hyvästä lapsuudesta rauhallisella alueella mitä en ehkä enää kokenut paremmilla alueilla missä rakennetaan, kouhkataan ja instagrammaillaan..
Ja en edes jaksa aloittaa miten huonosti lähiöiden mielikuvat vastaa todellisuutta. Luulen että niitä on tarpeen korostaa juuri siksi että se oma kallis asuinalue vaikuttaisi edelleen niin paljon paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme valinneet lähiön, asuimme Espoossa ja Helsingissä ns paremmilla alueilla taipaleemme alussa. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä että mielikuvat ei vastaa todellisuutta ja asuinpaikka oli tapa ilmentää jotain paremmuutta jota ei kyllä enää edes saavuteta.
Osin ymmärrän ns huonommista oloista tulleen tarpeen tehdä joku pesäero, saada tunne siitä että on menty jonnekin missä ei ole ollut. Meillä sen on tehneet vanhempamme tai isovanhempamme.
Nykyinen asumisemme mahdollistaa mökin Etelä-Suomessa, autot, elämykset jne. Ja koti on oikeasti paikka jossa viihdytään. Ja tämä lähiö on rauhallinen, ehkä jotain henkeä siitä omasta hyvästä lapsuudesta rauhallisella alueella mitä en ehkä enää kokenut paremmilla alueilla missä rakennetaan, kouhkataan ja instagrammaillaan..
Ja en edes jaksa aloittaa miten huonosti lähiöiden mielikuvat vastaa todellisuutta. Luulen että niitä on tarpeen korostaa juuri siksi että se oma kallis asuinalue vaikuttaisi edelleen niin paljon paremmalta.
Kuten sanoin, minulla on hyvä kokemus (ongelma)lähiön arjesta. En ole menossa takaisin. Varmaan on myös lähiöitä, missä on vähemmän ongelmia. Tällä alueella ei tosin paljon rakenneta ja kouhkata. Uusin tietämäni talo taitaa olla 15 vuoden takaa. Instasta ymv en tiedä, kun ei ole sometilejä itsellä ollut vuoden 2017 jälkeen.
Mökki on asia, mikä en ymmärrä. Kun on talo, missä on iso tontti, oma rauha ja kaikki mukavuudet, miksi haluaisin mennä joka viikonloppu mökille? Vähemmällä käytöllähän siinä ei olisi mitään järkeä. Meillä mies käy kyllä mökillä joka syksy, kun metsästää. Kesälomalla vuokraamme yleensä myös kivan mökin viikoksi jostain mukavalta paikalta. Se riittää meille mainiosti.
Juuri tuo "koti on paikka, jossa viihdytään" on se tärkeä. Meille se tarkoittaa, että täällä viihtyy ja on niin hyvät puitteet, ettei ole tarvetta lähteä oikein mihinkään. Jopa urheilusta ison osan voi hoitaa kotona omalla salilla, pihasta lähtee suoraan lenkkipolut metsään, parin kilometrin päässä on hyvä ulkokuntosali mihin on kesällä mukava juosta, jumpata ja juosta takaisin. Vajaan kolmen kilometrin päässä on hieno ja rauhallinen hiekkaranta jne. Palveluihin on vartin matka autolla.
Ei vain ole yhtäkään syytä itsellä, miksi haluaisin takaisin paikkaan, missä naapurit vaihtuvat tiuhaan, alko-ongelmainen pari kerrosta alempana häiritsee kaikkia joka viikonloppu, poliisit pörrrävät kotikeikoilla, nykyään rapun nimitaulun mukaan voisi asua täysin toisessa maassa jne... Kun siis puhutaan lähiöistä. Moni ei ehkä ihan edes käsitä, mikä on lähiön ja "kerrostaloalueen" ero Helsingin tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme valinneet lähiön, asuimme Espoossa ja Helsingissä ns paremmilla alueilla taipaleemme alussa. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä että mielikuvat ei vastaa todellisuutta ja asuinpaikka oli tapa ilmentää jotain paremmuutta jota ei kyllä enää edes saavuteta.
Osin ymmärrän ns huonommista oloista tulleen tarpeen tehdä joku pesäero, saada tunne siitä että on menty jonnekin missä ei ole ollut. Meillä sen on tehneet vanhempamme tai isovanhempamme.
Nykyinen asumisemme mahdollistaa mökin Etelä-Suomessa, autot, elämykset jne. Ja koti on oikeasti paikka jossa viihdytään. Ja tämä lähiö on rauhallinen, ehkä jotain henkeä siitä omasta hyvästä lapsuudesta rauhallisella alueella mitä en ehkä enää kokenut paremmilla alueilla missä rakennetaan, kouhkataan ja instagrammaillaan..
Ja en edes jaksa aloittaa miten huonosti lähiöiden mielikuvat vastaa todellisuutt
Sekoitat asumismuodon sijaintiin. Ei meillä vaihdu naapurit, kun kyse on omistusasumisesta.
Mökki on ihana. Sinne on mahtava lähteä. Ja on ihana tulla kotiin, kun se on ihana. Se vaihtelu tuo elämään tosi paljon hyvää ja palauttavaa. On kaupunkia ja maaseutua.
Ja tässä lähiössäni voi lähteä hiihtämään, juoksemaan, metsäilemään jne. Itse asiassa ulkoilumahdollisuudet on paremmat kuin silloin kun asuttiin ns eliitiialueella Espoossa. Lapsetkin on olleet samaa mieltä onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kasvanut penskana p-Helsingin lähiössä. Paljon silloisia ongelmatapauksia ja ensimmäiset kokemukset maahanmuutosta, kun somaleita tuli paljon 90-luvulla.
Sitten yliopiston ja ihan hyvin palkattujen töiden ja puoliseon kera nyttemmin asutaan perheenä merellisessä Espoossa omakotitalossa ns. "hyvällä alueella".
Voin sanoa, että onhan tässä nyt eroa! :D
Vähän on lastenkin meno erinäköisetä kuin itsellä oli samanikäisenä. On enemmän mahdollisuuksia, mutta iso vaikutus kun koko kaveriporukalla on yhteisiä harrastuksia vs. "notkuminen". Kaikilla on kotikasvatuksessa arvostus koulunkäyntiä kohtaan, joten on tervettä kirittämistä numeroissa, elämäntavoitteissa jne.
Mutta tärkeintähän on, että on itse onnellinen. Ei siinä muiden mielipiteitä kannata liikaa kuunnella.
Velkakin on suhteellinen käsite. Jos perheen nettotulot on yli kymppitonnin kuussa, ei siinä jo
90-luvusta rupeaa olemaan 40 vuotta. Kuulostat äidiltäni joka ei ikinä asuisi Vallilassa kun siellä on kuulema niitä työläisiä ja viinatrokareita.
Vanha raha pakenee aina uutta. Muotia seuraamalla on aina osa laumaa, ei niitä jotka asettaa standardit.
Vierailija kirjoitti:
90-luvusta rupeaa olemaan 40 vuotta. Kuulostat äidiltäni joka ei ikinä asuisi Vallilassa kun siellä on kuulema niitä työläisiä ja viinatrokareita.
Nykyään Valkassa on peukkunarkkeja ymv, ettei se nyt aikanaan parempaan suuntaan ole mennyt. Sama koskee niitä p-Helsingin lähiöitä. Yhtä mogadishua.
Helsingin ongelmalähiöt tarjoavat hyvät puitteet asumiselle. Itsekin ostin asunnon mielikuva-alueelta, mutta joku Vuosaari tai Kontula olisi ollut ehkä parempi
pk-seudulla hyvätuloiselle mahdollistuu mökin, auton ja veneen omistaminen, matkat päälle - tai sitten sen hyvän mielikuva-alueen kodin. Olen valinnut ensimmäisen.