Te Ystävän Ghostaajat; mikä oli syy että näin teitte?

Syynä oli, että viestiyhteydet ei toiminu

Mulla oli hankala elämäntilanne josta ei pystynyt avautumaan kenellekään. Jos joku kysyisi nyt niin selittäisin ja pyytäisin anteeksi tietysti. Se oli pakoreaktio.

Jos ystävä loukkaa tahallaan kipeässä asiassa niin se ystävyys oli siinä. Turha odottaa keskustelua tällaisessa asiassa.

tajusin etten oikeasti ole sosiaalinen, nuoruuden epävarmuutta

Kaveri on ihastunut minuun ja ruinaa seksiä. Minä en ole ihastunut häneen enkä halua antaa seksiä hänelle. On mustasukkainen, kateellinen, puhuu pahaa, yrittää tuhota kaikki ihmissuhteet, työt, opiskelut. On huomionkipeä ja vahingoniloinen. Narsistinen. Yrittää hyötyä jotenkin minusta. Kirjoittelee nettiin kaikkea pahaa. Esiintyy muina ihmisinä, trollailee ja kiusaa. 

Se jatkuva nälviminen minun musiikkimausta. Kuuntelen kuitenkin monenlaista musiikkia. En vain sitä mitä hän inhoaa.

Ja muutama muu menneisyydessä tapahtunut asia.

En halua ystävää joka loukkaa minua.

Minä olen katkaissut välit kaikkiin sellaisiin ihmisiin, joilla on tosi syvään juurtunut ja yleensä omassa perheessä opittu tapa piikitellä ja ilkeillä. Nykyään olen tarkkana siitä kenet päästän lähelleni ja ystäväksi. Eli jos ihmisessä on pahantahtoisuutta, en päästä häntä lähelleni tai katkaisen välit mitään sanomatta, jos tuollaista ilmenee myöhemmin. Näiden kanssa on mahdotonta ja turhaa puhua, eivätkä he näe ja ymmärrä ikävää käytöstään eivätkä muuta tapojaan. Ovat jotenkin vilpillisiä. 

Kaverini pani poikaystävääni lomalla ollessani. En kaipaa kyllä kumpaakaan, ja sopivat yhteen, koska molemmat ovat nykyään näköjään raivopersuja. Löysin parempia ystäviä ja vielä paremman miehen, eli hyvin kävi.

Mitään selittämättä heitän mappi ööhön ilkeät ihmiset, olivatpa he niitä räyhääjiä tai makeasti hymyileviä näennäisen kultaisesti käyttäytyviä selkään puukottajia.

"Ystväporukasta" yksi parisuhteessakin oleva nainen toistuvasti yritti puolisoani. Könnissä hiplaili jalkaa, keksi tekosyitä mennä kaksikn hissiin, jne.

Vielä välien poikkilaiton jälkeen kehrasi miehelleni tekstailla...

Valitettavasti koin sen sillä hetkellä miin synkkänä eträ laitoin koko ystäväpiirin kanssa välit poikki :(

Muut eivät tästä tiesä, enkä kerro koska tämä oma häpeäni

Ensin mielistelee ja on "paras kaveri", mutta heti tilaisuuden tullen irvailee milloin mistäkin. Aikani sieden, mutta sitten riitti.

Nopea ja tehokas välien katkaisu ilman selittelyitä takertujille, ankeuttajille ja ilkeilijöille.

Olen katkaissut välejä niihin ystäviin, joiden kanssa yhdessä olemiseen liittyi runsas alkoholin käyttö. En halua enää sitä elämäntapaa. He jatkavat sillä tiellä ja minä jatkan eri tavalla. 

Elämäntapamme erkanivat toisistaan ja muutama ystävä yritti pakkosyöttää omaa tapaansa minulle. Varmaankin hyvää hyvyyttään, mutta kun tuputus vain jatkui, en enää jaksanut vastata viesteihin. 

En vain jaksa sellaisia ihmisiä, jotka loukkaantuvat liian herkästi omista tulkinnoistaan, suuttuvat, huutavat ja joita pitää lepytellä. 

Aika tyypillistä on, että ne piikittelevät ja ilkeilevät ihmiset, jotka eivät kykene avoimeen keskusteluun, yrittävät välillä lepytellä sanomisiaan erilaisilla lahjoilla. Siis silloin kun tajuavat menneensä liian pitkälle piikittelyssään. He eivät kuitenkaan voi koskaan pyytää mitään anteeksi eivätkä myöntää virheitään. Aivan liian pitkään katselin joitakin tuollaisia ihmisiä. Ei tuollaisesta vuorovaikutuksesta saa oikeasti yhtään mitään muuta kuin pahan mielen.

Kaveri alkoi olla liian tylsää seuraa. Kuulostan ikävältä ihmiseltä, mutta jos puheenaiheet on kuunnella kaverin selostusta uunin ja takan lämmityksestä ja puutarhatöistä, niin ei kiitos. 

Minäkin asun omakotilalossa ja on perhe, mutta en pitkästytä ketään kertoilemalla kotitöistäni. Kaverini on lapseton ikisinkku eikä lemmikkieläimiäkään, eli ei niitä kotitöitä merkittävästi luulisi olevan. Kaverini tekee omasta halustaan etätöitä kotonaan ja käy toimistolla aniharvoin. Hän tulossa mökkihöperöksi, pahoin pelkään. 

Jos on tarvetta ghostata ystävä, niin silloin on tapahtunut jotakin niin raskauttavaa, että on ilmennyt, ettei ystävä olekaan ystävä. 

"Ystävällä" oli tapana jankuttaa tekemiään psykologisia diagnooseja minusta. Tämä loukkasi minua ja pyysin häntä useaan otteeseen lopettamaan tämän. Hänen vastauksensa kuitenkin oli jotakuinkin "tällainen minä nyt vain olen, ota tai jätä". Päätin sitten jättää.

Sisältyi asiaan kyllä muutakin, oli pitkään jatkuneen kehityksen tulos. Mielestäni olimme etääntyneet lähinnä tuttaviksi, useisiin vuosiin näimme kerran vuodessa (hänelle ei sopinut useammin ja yhtenä vuotena ei edes nähty ollenkaan) En kokenut olevani hänelle enää tärkeä, kun minulle ei ollut aikaa. Lopulta aikaa minulle alkoi taas löytyä noin 4krt vuodessa. Piti ystävilleen juhlia, joihin ei kutsunut minua, mutta aikaisemmin oli pyytänyt minut niihin kuitenkin apulaiseksi, lopulta ei enää sellaiseksikaan. Muutenkin kyllä kaikessa mahdollisessa hyödynsi auttavaisuuttani.

Koin, ettei hän osaa arvostaa eikä kunnioittaa minua ystävänä eikä ihmisenä ja tuo rajojeni rikkominen ja jatkuva negatiivinen kommentointi ilman vastuunottoa omasta käytöksestä oli viimeinen pisara. Saattoi myös olla taitavaa, erittäin salakavalaa piilovittuiluakin. Olisin vielä voinut lähettää viimeisen meilin, jossa olisin asiaa rautalangasta vääntänyt, mutten sitten jaksanut, kun olin muutenkin henkisesti uupunut erittäin kuormittavan elämäntilanteen johdosta. Totesin, että minun on siivottava kaikki minua loukkaavasti ja kaltoinkohtelevat ihmiset elämästäni ja näihin hänet oli luettava.

Hän varmaan ihmettelee, kun ihan ilman mitään syytä lopetin yhteydenpidon. Älykkäämpi itsereflektioon kykenevä voisi kyllä päätellä syyn aikaisemmista puheistani.

Ymmärsin, että henkilö jota pidin ystävänä ei ollut oikeasti ystävä. Kertoi kipeitä kommentteja koskien minua ja eräässä asiayhteydessä jopa viittasi että olen "turhaan" elossa, kun minulla ei ollut esim. edes lemmikkiä jonka vuoksi herätä joka aamu.