Sielun Tunneli

Aatami, etiikan professori, valmisteli luentoaan Halloween-iltana, kun ovelle koputettiin. Kynnyksellä seisoi kalpea nainen, jonka tyhjät silmät peilasivat pimeyttä. Hän piti kädessään luunvalkoista lyhtyä.

"Anna minulle sielusi," nainen sanoi.

Aatami vastasi ivallisesti: "Sielu on kielellinen konstruktio."

Nainen astui sisään. "Kerään sen, joka tekee sinusta sinut."

Lyhdyn valo voimistui. Aatami tunsi eksistentiaalisen kivun muistonsa ja tunteensa haihtuivat pois. Hän yritti tarttua moraalifilosofiaansa, mutta sekin haalistui.

Kipu lakkasi. Nainen poistui, ja lyhty loisti nyt kirkkaammin.

Aatami huokaisi helpotuksesta, mutta ei tiennyt miksi. Hän näki filosofiateoksen pöydällä, mutta se oli vain esine. Hän muisti tyttärensä, mutta sana oli ontto.

Hän oli olemassa, mutta hän ei ollut enää Aatami. Peilistä tuijotti tuntematon mies, joka tunsi pelkoa, mutta ei ymmärtänyt sitä.

Ulkona lapset huusivat: "Karkki vai Kepponen!" mutta hän ei tiennyt niiden merkitystä. Hän oli pelkkä tietoisuus ilman omaa historiaa, ja se oli syvempää kauhua kuin mikään kummitus.