Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikään ei ole niin kauheaa kuin menettää
26.10.2025 |
Puoliso, oma rakas sairaudelle. 25-vuotta yhdessä ja yhtäkkiä toista ei ole olemassa. Ikuinen kaipuu ja ikävä. Eikä siinä kaikki on kannettava lasten surukin kun ei isää enää ole. Jokainen hetki on painajainen. Ikuinen yksinäisyys edessä.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Entä jos ei ole ihan yksin ikuisesti, jos on ihmisiä vielä. Tai sukua. Mulle tulee kyllä samoja ajatuksia mieleen JOS menetän lähiomaisen hamassa tulevaisuudessa. Se on ajatuskuvio josta en helpolla pääse eroon. Toinen ollut vaikka turvana. Toivottomuuden tunne ikäänkuin. Mutta hetki kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kauheampaa kyllä olisi menettää oma lapsensa...
On varmasti todella kauheaa, mutta miksi kauheuksia pitää pistää järjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kauheampaa kyllä olisi menettää oma lapsensa...
Ja aatella jos omasta päästä irtoo nenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kauheampaa kyllä olisi menettää oma lapsensa...
On varmasti todella kauheaa, mutta miksi kauheuksia pitää pistää järjestykseen no jos vaikka päästä irtoo nenä pois ...ohhooo mikä on kauheeta
Vierailija kirjoitti:
Niin. Entä jos ei ole ihan yksin ikuisesti, jos on ihmisiä vielä. Tai sukua. Mulle tulee kyllä samoja ajatuksia mieleen JOS menetän lähiomaisen hamassa tulevaisuudessa. Se on ajatuskuvio josta en helpolla pääse eroon. Toinen ollut vaikka turvana. Toivottomuuden tunne ikäänkuin. Mutta hetki kerrallaan.
Jotkut pystyy olemaan aikuinen vanhempi yksin koko lapsen elämän ilman puolisoa. Aina ei kysytä. Tilanne voi tulla vaan eteen. Ei itku auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kauheampaa kyllä olisi menettää oma lapsensa...
On varmasti todella kauheaa, mutta miksi kauheuksia pitää pistää järjestykseen.
Ap teki niin otsikossa, etkö osaa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Entä jos ei ole ihan yksin ikuisesti, jos on ihmisiä vielä. Tai sukua. Mulle tulee kyllä samoja ajatuksia mieleen JOS menetän lähiomaisen hamassa tulevaisuudessa. Se on ajatuskuvio josta en helpolla pääse eroon. Toinen ollut vaikka turvana. Toivottomuuden tunne ikäänkuin. Mutta hetki kerrallaan.
Jotkut pystyy olemaan aikuinen vanhempi yksin koko lapsen elämän ilman puolisoa. Aina ei kysytä. Tilanne voi tulla vaan eteen. Ei itku auta.
Juu. Mulla ei olisi kyseessä kumppani, eikä ole lapsia. Sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kauheampaa kyllä olisi menettää oma lapsensa...
On varmasti todella kauheaa, mutta miksi kauheuksia pitää pistää järjestykseen.
Jos kirjoittaa otsikkoon että mikään ei ole kauheampaa kuin, niin itsehän ap siinä pisti kauheudet järjestykseen.
Esim seurakunnista voi hakea apua. On keskusteluapua ja muunkinlaista tukea ja apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa suruusi. Ehkä joskus löydät vielä lohtua siitä että sait rakastaa noin kauan ja jakaa yhdessä pitkän pätkän elämää. Elämään kuuluu arvaamattomuus eivätkä kaikki kumppania löydä. Eli jollain tapaa olet myös hyvin onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kauheampaa kyllä olisi menettää oma lapsensa...
On varmasti todella kauheaa, mutta miksi kauheuksia pitää pistää järjestykseen.
Ap teki niin otsikossa, etkö osaa lukea?
Niin teki, kommentti oli osoitettu molemmille. Osanottoni ennen kaikkea kuitenkin.
Alue: Aihe vapaa
Voi ei. Otan osaa :(